Sega Saturnille vuonna 1996 julkaistu alkuperäinen Nights: Into Dreams joutui epäkiitolliseen asemaan, koska sitä verrattiin Super Mario 64:een ja Crash Bandicootiin, jotka olivat arvostelu- ja myyntimenestyksiä. Länsimaissa heikosti myyneestä Saturnista ei ollut vastusta, mutta Nights valloitti pelaajien sydämet värikkäällä ja unenomaisella maailmallaan.
Uusi Nights on pitkään ollut yksi pelaajien eniten toivomista jatko-osista, mutta suunnittelija Takashi Iizuka sai palata rakastamansa hahmon pariin vasta yli kymmenen vuotta ensimmäisen osan jälkeen. Nights: Journey of Dreams näkee päivänvalon Wiillä siksi, että se mielletään koko perheen pelikoneeksi. Raha ratkaisee unienkin maailmassa.
Kapuloita rattaisiin
Ensimmäisessä osassa teemana oli lasten pelkojen voittaminen unien kautta, mutta jatko-osassa keskitytään kohderyhmän mukaisesti perheeseen ja ystäviin. Vanhempiaan kaipaavat lapsoset Will ja Helen matkaavat unimaailmassa erikoisen lentävän uniotuksen Nightsin kanssa ja oppivat perheen ja ystävyyden arvon. Pian arkkivihollinen Reala kaappaa Nightsin, joten lasten on luotettava hänen viisaan pöllöystävänsä apuun.
Pöllö kertoo, kuinka lapset voivat yhdistyä Nightsin hengen kanssa ja lentää hänellä. Kuulostaa kummalliselta, mutta parhaat hetket koetaan ilmassa. Nights lentää sivuttaissuunnassa koko ajan suoraan, mutta pystysuunnassa on reippaasti varaa vaihteluun. Lentäminen onnistuu kapulalla ilman nunchakua tai sen kanssa sekä klassikko-ohjaimella ja Gamecuben ohjaimella.
Ainoastaan kapula hyötyy Wiin liikkeentunnistuksesta, mutta se on juuri siksi kaikkein kömpelöin ohjaustapa. Lentäminen tapahtuu osoittamalla isoa kursoripalloa haluttuun suuntaan ja pitämällä nappia pohjassa. Kapulan heiluttaminen tuntuu yllättäen aivan liian painottomalta ja epätarkalta, joten kovien pisteiden saamiseen täytyy käyttää muiden ohjainten analogitikkua, jota myös Saturnilla aikoinaan käytettiin.
Se vain toimii
Ohjaimen kanssa pähkäilyn jälkeen sulava lentäminen vie mukanaan ja fani on kuin kotonaan. Nights on kuin Sonic – hahmo, jonka liikkumista on ilo katsoa.
Pisteitä kerätään lähinnä lentämällä mahdollisimman monen rinkulan läpi peräkkäin ja keräämällä sinisiä palloja. Taso läpäistään varastamalla avaimia Realan lintukätyreiltä. Kuvakulma siirtyy joskus hahmon selän taakse, jolloin pisteiden keruuseen tulee pientä vaihtelua.
Värikkäät unimaailmat tarjoavat muutosleikkejä – Nights muuttuu matkan varrella muun muassa vuoristoradan kärryksi ja veneeksi, jota käytetään huimassa koskenlaskussa. Minipeliä muistuttavat osuudet maustavat mainiosti lentelyä. Milloin tahansa voi muuttua delfiiniksi, raketiksi tai lohikäärmeeksi, mutta hieman erilaisista ominaisuuksista huolimatta eri muodoista on hyötyä vain pomotaistoissa.
Omituisten otusten kerho
Tasojen jälkeen kohdataan ilkikurisia pomovastuksia, jotka ovat harvinaisen persoonallisia tapauksia sopivan häiriintyneellä tavalla. Pompoteltava, räkättävä pellepallo ja mustalta ruudulta esiin tuleva kameleontti ovat erikoisimpia tapauksia miesmuistiin.
Valitettavasti peliä on pitkitetty keinotekoisesti. Pelaaja joutuu edellisen tason alkuun, jos hän ei päihitä pomoa tiukan aikarajan puitteissa, mikä taatusti saa ärräpäät lentämään ja vähentää peli-iloa. Suurin osa peliajasta kuluikin samojen kohtien uudelleenveivaamiseen.
Lentämisen höysteenä on Williamin ja Helenin b-luokan tasoloikintaa, vaikka alkuperäisessä osassa tenavilla tepastelu toimi hyvin. Se oli paitsi omaperäisen kenttäsuunnittelun myös lapsia jahtaavan hysteerisen kellon ansiota. Valitettavasti jatko-osassa ei ole hupaisaa kelloa luomassa jännitystä ja tarkoitusta tasohyppelylle, jonka synkin hetki on unettava Broadwayn sokkelokenttä. Onneksi kaksinpeli keskittyy pelin vahvaan osaan eli lentämiseen.
Imelä kuin hedelmäkarkki
Jos et pidä hedelmäkarkeista ja romanttisista komedioista, Nights ei ole sinua varten. Imelämmän näköistä peliä on hankala löytää, ellei sitten käännytä Nintendon lapsekkaimman tuotannon puoleen.
Kirkkaanvihreät arot kukkasineen, söpöt eläimet ja itse Nights saavat loppujen lopuksi hyvälle tuulelle tällä yrmyjen räiskintäpelien aikakaudella. Kaunis tyyli on eittämättä omaleimainen ja parantaa pelikokemusta.
Naofumi Hatayan säveltämä musiikki on Nightsin kirkkain jalokivi. Jo Saturnilla ihastuttaneet mahtipontiset orkesterikappaleet tekevät paluun, ja uudet sovitukset ovat yhtä tasokkaita. Ääninäyttely on kelvollista, joskin paikoin intonaatio nostaa karvat pystyyn, ja Nightsin olisi parempi pitää suunsa supussa, kuten päälle vuosikymmen sitten.
Nights: Journey of Dreams on ristiriitainen tapaus, joka toisaalta tarjoaa juuri sitä, mitä me fanit janoamme. Se sisältää kuitenkin liudan anteeksiantamattomia mokia ja on viiden tunnin kestollaan aivan liian lyhyt.
Ulkoasuunsa ja tyyliinsä vahvasti nojaava uniseikkailu sopisi kenties paremmin tehokkaammalle konsolille, varsinkin kun tarkimmaksi ohjaustavaksi osoittautuu perinteinen analogitikku. Välillä tuntuu kuin pelaisi Saturnilla vuonna 1996, mikä ei ole tässä tapauksessa kohteliaisuus. Analogitikku ja lentäminen eivät tänä päivänä enää aiheuta riemunkiljahduksia.
Nights on kaikesta huolimatta piristävä matka läpi kauniin unimaailman, vaikka se ei ole edeltäjänsä tavoin ikimuistoinen. Se käy valohoidosta näin vuoden pimeänä aikana, ja rinkuloiden läpi lentäminen on edelleen kumman hauskaa.
Isoksi yhdessä yössä
Aikoinaan Sonic the Hedgehogin luonut Naoto Oshima ideoi myös Nightsin hahmon, mutta Kazuyuki Hoshino vastasi Nights into Dreamsin hahmosuunnittelusta. Hän hoiti samaa virkaa myös jatko-osassa.
Suunnittelija Takashi Iizukan mukaan Nights on kuin lapsen persoonallisuuden peilikuva. Hän ei halua olla komenneltavana vaan lentää vapaasti ympäri unimaailmaa. Hän on utelias ja rakastaa kaikkea uutta ja eriskummallista. Vaikka hänellä ei ole vahvaa oikeudentunnetta ja hän kiusoittelee pöllöystäväänsä, Nights ei pidä siitä, mitä unimaailman pahat olennot tekevät. Luonteeltaan hahmo kuulostaa aivan Peppi Pitkätossulta.
Suunnittelijat halusivat, että pelaaja olisi Nights, joten hahmosta tehtiin sukupuoleton. Journey of Dreamsissa hahmolle on annettu myös neutraali ääni, jolla on teemaan sopivasti englantilainen korostus.
Äänen neutraaliudesta voi olla montaa mieltä. Nights näyttää hyvin naiselliselta ja tekijätiedoista näkee, että ääninäyttelijä on nainen. Hahmo myös kuulostaa vakuutteluista huolimatta erehdyttävästi leidiltä, joten se siitä diplomaattisuudesta.
Naapurin Musti
Ihmisten unista puhutaan paljon mutta eläinten unista harvemmin. Unien näkemisen oletetaan olevan miljoonia vuosia sitten kehittynyt biologinen ominaisuus. Eläinten eikä edes ihmisen unien tarkoitusta ei tiedetä varmasti. Oletettavasti unia näkevät kaikki tutkitut nisäkkäät ja linnut, mutta tästä voidaan tehdä vain epäsuoria päätelmiä. Vaarana on inhimillistäminen, sillä eläimiltä ei voida kysyä, näkevätkö ne unia.
Nukkuessaan ihmiset ja eläimet eivät liikuta kehoaan eivätkä raajojaan unien tapahtumien mukana, koska aivokuoressa oleva mekanismi estää kehon liikkeet unen aikana. Tutkijat ovat kuitenkin oppineet estämään mekanismin toiminnan. Näin on voitu selvittää, minkälaisia unia eläimet näkevät. Esimerkiksi kissan on tulkittu uneksivan lähinnä saaliin takaa-ajamisesta ja saaliilla leikkimisestä. Tutkimusten mukaan muutamat eläimet, kuten kissa, koira ja siili, näkevät REM-unta pidemmän aikaa kuin ihminen.