Uninen yö
Tympeäkin peli voi omalla tavallaan aina silloin tällöin viihdyttää. Hyvän muistutuksen tästä on minulle viimeisimpänä antanut japanilaisen Gust-roolipelistudion tuore luomus Nights of Azure. Todennäköisesti harva muistaa pelistä enää yhtään mitään seuraavan parin vuoden päästä, mutta kaikessa unohdettavuudessaankin se tekee kuitenkin tarpeeksi asioita kohtalaisesti, jotta sen pelaaminen käy varsin menettelevästä ajan tappamisesta, kunhan aivonsa muistaa vain kytkeä pois päältä.
Nights of Azuren tarina seuraa nuorta Arnice-nimistä naissotilasta, joka yhdessä vanhan Lilysse-ystävänsä kanssa yrittää löytää keinoa estää muinaisen pahan paluu ihmisten keskuuteen. Kaikki tämä tapahtuu Ison-Britannian ja Tanskan välissä sijaitsevalla mystisellä Rusewall-saarella, jossa ihmiset joutuvat jakamaan yönsä siellä asuvien hirviöiden kanssa.
Juoni ei ole missään nimessä pääsyy, jonka takia Nights of Azurea kannattaa lähteä pelaamaan. Periaatteessa se sisältää kyllä mielenkiintoisia ideoita, sillä varsinkin Arnicen ja Lilyssen syvät tunteet toisiaan kohtaan auttavat aina välillä luomaan sympaattista tunnelmaa pelin maalailemien maailmanlopun kuvioiden rinnalle. Nights of Azuren kerronta on kuitenkin jatkuvasti sen verran tönkköä, että sen hahmoista ja niiden henkilökohtaisista ongelmista on lopulta hankala välittää. Siksi koko pelimaailman kohtalostakaan on myös vaikea kiinnostua erityisemmin oikeastaan missään vaiheessa.
Pelin viihdyttävin puoli piileekin sen reaaliaikaisessa toiminnassa. Pääosa peliajasta kuluu vaeltamalla Rusewallia ympäriinsä ja mäiskimällä siellä vastaan tulevia hirviöitä. Pelin toiminta ei koskaan äidy monimutkaisesti, näyttäväksi tai oikein edes minkäänlaista strategiaa vaativaksi. Sen tempo tarjoaa kuitenkin pelaajan silmille ja käsille usein juuri sen verran tekemistä, että pelin peluu sopii kohtalaisesti yhteen esimerkiksi podcastien kuuntelun kanssa.
Pelimaailmaa ympäri juostessaan pelaajat edistävät tietysti pelin tarinaa, mutta samalla tekemistä tarjotaan pienen sivupuuhan muodossa. Vihollisia pieksemällä ja pelimaailmaa tutkimalla pelaajat voivat esimerkiksi rekrytoida rinnalleen taisteluissa avittavia hirviöitä, minkä lisäksi pelimaailmasta löytyy myös useita pieniä sivutehtäviä suoritettavaksi.
Varsinaista hahmonkehitystä on sitäkin tarjolla, joskin se on vähäistä moniin muihin toimintaroolipeleihin nähden. Päähenkilö Arnicen perinteinen tasokatto tulee vastaan jo kymmenennen tason kohdalla, johon se nostetaan vähitellen uhraamalla vihollisilta imettävää sinistä verta. Mielenkiintoisin ja palkitsevin osa peliä onkin erikoiskykyjen hankinta hahmolle, joskaan se ei tapahdu varsinaisten taistelujen kautta. Erikoiskykyihin saatavia kykypisteitä pelihahmo saa nimittäin erikoisaskareista, jotka peli suorittaa automaattisesti muun pelaamisen taustalla. Se on vähän tylsää.
Pelikokemuksena Nights of Azure on kovin viaton kokonaisuus. Tarinankerrontaansa lukuun ottamatta se ei ole varsinaisesti surkea missään merkittävässä asiassa, mutta samalla mikään sen osa-alueista ei loista erinomaisuudellaan. Nights of Azuren parissa onkin ehdottomasti mahdollista viihtyä, mutta samalla siitä jää aina sen verran tyhjä olo, että pelin pariin palaaminen on joka kerta hieman hankalampaa.