DS:n Ninja Gaiden on siitä poikkeuksellinen peli, että sen on tehnyt sama tiimi kuin sarjan kotikonsoleiden pelit yleensähän pelien käsikonsoliversiot annetaan jonkun ulkopuolisen tekijän käsiin. Team Ninja ei ole säästellyt DS:n Ninja Gaidenia tehdessään. Tuotantoarvot ovat alusta loppuun huikeat ja se myös näkyy.
Ninja Gaiden: Dragon Swordin päähenkilönä toimii muista peleistä tuttu ninjamestari Ryu Hayabusa. Tarinassa hän etsii kahdeksaa taikakiveä, jotka antavat voimaa tämän kantamalle Lohikäärmemiekalle, jota paha Hämähäkki-klaani yrittää tuhota. Haybabusan lisäksi välillä ohjaillaan uutta tuttavuutta, naispuolista ninjaa Momijia.
Dragon Swordia voi varauksetta kutsua parhaaksi DS:n toimintapeliksi. Luvassa ei silti ole hullua napinhakkaamista, sillä pelissä on kokonaan uudenlainen pelitapa, joka hyödyntää näppärästi DS:n kosketusruutua ja stylus-tikkua. Pelatessa konsolia pidetään sivuttain kuin kirjaa ikään ja seurataan toimintaa kosketusruudulta toisen ruudun toimiessa karttana. Stylus-tikkua käyttämällä pelihahmon saa liikkumaan, hyppimään ja taistelemaan. Nappeja ei juuri tarvita, paitsi torjumiseen.
Stylus-tikkua kosketusruudulla ylöspäin vetäisemällä Ryu hyppii ja sivuttain vetämällä lyö miekallaan. Vihollisen päällä ruutua napauttamalla käytetään heittoaseita. Erilaisia iskusarjoja saa tehtyä tekemällä stylus-tikulla erisuuntaisia vetoyhdistelmiä, joiden lopputuloksena Ryu tekee kotikonsoleiden Ninja Gaideneista tuttuja, näyttäviä erikoishyökkäyksiä. Taisteluissa nopeilla stylus-tikun heilautuksilla miekka viuhuu ja viholliset lakoavat hetkessä.
Liian helppo Ninja Gaideniksi?
Vaikka pelissä kaikki tehdäänkin stylus-tikun avulla, on siihen yllättävän helppo päästä sisään. Alun opastuksen jälkeen pelaaminen ja taisteleminen sujuvat vaivatta. Sivullisesta saattaa näyttää siltä, että pelaaja vain sutii vimmatusti tikulla kosketusruutua, mutta oikeasti kyse on ajoituksesta ja taidosta. Silti taisteluissa pärjää monesti vain hankaamalla tikkua hurjasti edestakaisin ruudulla, etenkin silloin, kun pelihahmoa ei meinaa erottaa vihollislauman keskeltä.
Lopulta peli onkin jopa yllättävän helppo, ainakin jos ottaa huomioon alkuperäisten pelien maineen yksinä vaikeimpina ja hermoja raastavimpina toimintapeleinä koskaan. Isompien konsoleiden Ninja Gaideneissa pomovastustajat saattoivat haastavuudessaan viedä pelaajat hulluuden partaalle, mutta DS-pelissä ne ovat jopa helpompia kuin rivivastustajat.
Dragon Sword on myös todella komea käsikonsolipeli. Team Ninjan pelille ominaisesti grafiikka on ällistyttävän yksityiskohtaista sekä värikästä ja hahmoanimaatio sulavaa. Valehtelematta voi sanoa, ettei yksikään DS-peli ole koskaan ollut yhtä komeaa katsottavaa. Kovat tuotantoarvot näkyvät myös tasokkaassa äänimaailmassa.
Kyseessä on huikea käsikonsolitoimintapeli, joka tarjoaa aivan uudenlaisen tavan pelata toimintapelejä DS:llä. Alun jälkeen se kuitenkin alkaa toistaa nopeasti itseään. Jatkuva taistelu stylus-tikulla ruutua hinkkaamalla käy ajan mittaan tylsäksi. Mukana on muutamia nokkelia ongelmakohtia ja ansoja sekä mahdollisuus ostaa lisävarusteita ja puhua muiden pelimaailman hahmojen kanssa. Muunlaista tekemistä olisi silti kaivannut hieman lisää.
Ninja Gaiden: Dragon Sword on vaihtelun puutteestaan huolimatta laadukas toimintapeli, joka voi toimia hyvänä terapiana kotikonsoleiden Ninja Gaiden -pelien hermoja riipivälle vaikeudelle. Ei siis kannata pelätä, että heittäisi tämän pelin myötä DS:llään sitä kuuluisaa vesilintua, vaikka se Ninja Gaidenin nimeä kantaakin.