Kun viesti menee perille, kaikilla on yleensä himpun verran mukavampaa yhdessä. Usein todella äkkiväärällä vaikeustasollaan ja hieman liiankin likaisilla tempuilla pelaajaparkaa kyykyttävistä peleistään tunnettu Team Ninja on selkeästi pehmentynyt vuosien saatossa. Nykyään se ei nimittäin enää pelkää todella kuunnella yleisön mielipidettä tai muokata nimikkeitään saamansa palautteen perusteella. Alun perin Microsoftin ensimmäiselle Xbox-konsolille julkaistua Ninja Gaiden -klassikon huimaa uusintaversiointia onkin tämän jälkeen hiottu kuin viisasten kiveä ilmeisesti siinä toivossa, että sen kova ja kivinen pinta heijastelisi myös jotakin muuta kuin tekijöidensä omia vaatimuksia.
Vuonna 2007 PlayStation 3:lle julkaistu Ninja Gaiden Sigma lämmitteli uudelleen tätä modernin pelaamisen klassikkoa ja päivitti samalla pelin audiovisuaalista ylöspanoa sekä ennen kaikkea tarjosi Sony-uskollisille pelaajille mahdollisuuden sonnustautua ninjasoturi Ryu Hayabusan nahkavermeisiin. Tällöin Team Ninja kuitenkin sovelsi vielä logiikkaa nimeltä ”jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä”. Ja hyvä näin, koska Ninja Gaiden Black oli jo aikaisemmin ehtinyt tarttua esimerkiksi ilkikuriseen kameraan tavalla, joka teki pelikokemuksesta entistä nautittavamman.
Sen sijaan vuosi sitten Xbox 360:lle julkaistu sarjan todellinen jatko-osa Ninja Gaiden II oli kaikkea muuta kuin täydellinen toimintapeli. Uutuudenviehätys oli tällä kertaa kokonaan tiessään, ja pelin kenttä- sekä vihollissuunnittelu tuntuivat keskeneräisiltä. Samaan aikaan vaikeustasoa ja pelaajan verenpainetta yritettiin nostaa suoraan sanottuna epärehellisin keinoin, ja erityisesti sisätiloissa valtoimenaan temmeltänyt kamera teki taistelemisesta enemmän halkojen hakkaamista kuin sulavaa miekkabalettia. Onneksi kuitenkin nyt julkaisu Ninja Gaiden Sigma 2 käy kaikenlaisten suunnitteluvirhepaholaisten ja muiden epäkohtien kimppuun erittäin terävästi viiltävällä säilällä.
Vähemmän hurmetta, enemmän laatua
Ninja Gaiden Sigma 2 puuttuu lähes jokaiseen edeltäjänsä kauneusvirheeseen. Se muun muassa sisältää huomattavasti parempaa kenttäsuunnittelua ja enemmän pomovihollisia. Lisäksi kaikkein hölmöintä hurmeella ja irtojäsenillä läträämistä on vähennetty ja ruudunpäivitystä on samalla parannettu huomattavasti. Myös pelisarjan helmasyntiä eli kameraa on viritelty jälleen kerran uudelleen. Mukana on nyt myös ensimmäistä kertaa verkon ylitse kahdestaan pelattava yhteistyötila, jossa pelin noin kymmentä erilaista kenttää pääsee vihdoinkin likaamaan demonin vereen yhdessä kaverinsa kanssa.
Esimerkiksi uudistettuun kenttäsuunnitteluun ja vaikeustason inhimillistämiseen kuuluu nyt se, että Xbox-version äärimmäisen ärsyttävä pirulaisvyötiäinen ei enää räjähtäessään vie pahaa aavistamattomalta pelaajalta henkeä yhdellä laakilla. Erityisesti hyvän painikesijoittelun ja suurin piirtein koko ajan hallussa pysyvän kameran ansiosta Hayabusan ainakin juonen tasolla täysin älyvapaa seikkailu tuntuu sekä näyttää erittäin onnistuneelta paketilta.
Monessa suhteessa uusi Ninja Gaiden Sigma 2 on se peli, joka Ninja Gaiden II:n olisi ilmeisesti pitänyt olla. Tämän muokatun ja selvästi parannellun version suurin yksittäinen valtti on kuitenkin se sama pelaajan sitoutumista rehdisti palkitseva meininki, joka oli nupullaan jo edellisen konsolisukupolven ensimmäisessä Ninja Gaidenissa. Hampaita kiristellen Sigma 2:n pystyy kyllä kompuroimaan läpi parissa päivässä, mutta eniten se antaa niille, jotka ovat valmiita opettelemaan liikkeitä ja niiden ketjutuksia vielä unissaankin. Peli vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, mutta palkintona on yksi kaikkien aikojen parhaimmista toiminta- ja taistelupeleistä.