Wiin kolmen vuoden takainen No More Heroes yllätti minut positiivisesti. Toki siinä oli huomattavat ongelmansa, kuten yksipuoliset kentät, takerteleva kamera sekä Santa Destroyn typötyhjä kulissikaupunki, joka tuntui olevan enemmänkin eräänlainen käytännön pila kuin täysiverinen avoin pelimaailma – kritisoitiinhan pelin luojan Goichi Sudan edellistä luomusta, killer7:ää, raiteilla kulkemisesta. Visio No More Heroesin takana oli kuitenkin Suda 51:lle tyypilliseen tapaan sen verran erikoinen ja tyylikäs, että pelin läpäisystä jäi mukavan happoisa jälkimaku. Samalla sen sädekatanataistelut olivat hauskinta kapulanheiluttelua sitten muovisen Star Wars -valomiekan. Nyt Travis Touchdown tekee debyyttinsä PlayStation 3:lla melko suoran teräväpiirtokäännöksen muodossa. Eurooppalaisesta Wii-versiosta poiketen No More Heroes: Heroes’ Paradise on täysin sensuroimaton, joten Travisin tappava ristiretki nousta salamurhaajien ykköseksi – ja uida salamurhaajajärjestöön kuuluvan Sylvia Christelin liiveihin – tarjoillaan juuri niin verisenä kuin se on alkujaan tarkoitettu. Taival kärkeen on yhä kivinen, sillä vastassa on kymmenen salamurhaajamestaria sekä kasapäin hanttihommia ottelukustannuksien maksamiseksi.
Kuoleman tahtipuikko
No More Heroes on ennen kaikkea pomotaisteluiden ympärillä pyörivä peli, joka voisi olla Quentin Tarantinon käsialaa. Persoonat ovat suuria ja dialogi räiskyvän värikästä, minkä lisäksi Sudalla on samankaltainen tyylikäs tapa ujuttaa sekaan populaarikulttuuriviittauksien ja neljännen seinän rikkomisen kaltaisia tavaramerkkejään. PlayStation Move korvaa Wii-ohjaimein tismalleen niin kuin olettaisikin. Taistelut ovat yhä näppäinten hakkaamista, mutta tusinakonnille annetaan loppuisku heilauttamalla kuolettavaa tahtipuikkoa ruudun ilmoittamaan suuntaan. Välillä ohjaimia heilutellaan sädekatanan virran palauttamiseksi hauskan animaation kera, mikä kiivaan taistelun keskellä tuntuu aina yhtä huvittavalta ajatukselta. Tainnutettuja vihollisia heitellään myös vapaapainiotteilla, jotka noudattavat samaista heiluttelukaavaa. Huitominen on myös tärkeässä osassa minipelejä, joissa haalitaan pätäkkää taskuun muun muassa ajamalla nurmikkoa ja juoksuttamalla kissanpentuja kilparadalla. Wiin No More Heroes 2: Desperate Strugglen tapaan Heroes’ Paradise on pelattavissa myös perusohjaimella, jossa heilautukset ovat vaihtuneet onnistuneesti tattien heilutteluun. Päätään nostavia kamera- ja lukitusongelmia kapulanvaihto ei silti korjaa, mutta ongelmatilanteita oppii välttämään yllättävän nopeasti. Pääasia lienee, että taistelun hurmos onnistuu valtaamaan lähes joka kerta, olipa vastassa kasa peruskätyreitä tai joku elämää suuremmista salamurhaajista, jotka kohdatessa on huomioitava taktiikat, kuolettavat ansat sekä enemmän tai vähemmän kaivatut yllätykset.
Katana on yhtä terävä kuin piirtokin
PlayStation 3 -versio ei tarjoa merkittäviä uudistuksia tai korjauksia Wii-versioon nähden. Toki mukana on jokunen jatko-osan pomovastustaja ja pieniä parannuksia, mutta kyse on pitkälti monen vuoden takaisen Wii-pelin teräväpiirtopäivityksestä, joten ulkonäkö on sen mukaista. Santa Destroy on yhä muutaman kaupan sisältävä kulissi, jossa navigointi on suorastaan raivostuttavaa Travisin kankeasti liikkuvan ja joka koloon jumiutuvan moottoripyörän takia. Ihme ja kumma, ettei paljon kritisoitua kaupungissa ravaamista ole korvattu No More Heroes 2:n sujuvammalla karttanavigoinnilla. Huomattavine puutteineenkin retrohenkinen No More Heroes on tyylikäs ja pelaamisen arvoinen toimintapeli, jossa ankeat peliympäristöt ja laiska kenttäsuunnittelu on vain kestettävä päästäkseen nauttimaan suurista yhteenotoista ja niiden ympärille rakentuvista yllätystentäyteisistä tapahtumista. Muut liikkeentunnistuspelit saisivat ottaa mallia pelin taisteluratkaisusta, joka on tosipelaajien peliin hauskempi vaihtoehto kuin kapulan kaikkia liikkeitä puoliväkinäisesti seuraava vaihtoehto. Lähes suora käännös tuntuu silti oudolta vedolta, vaikka Move kipeästi tosipelejä kaipaakin. Olisi korkea aika nähdä Sudalta ja Grashopper Manufacturelta alkujaankin tehokonsoleille suunniteltu ja loppuun asti hiottu No More Heroes 3.