Observation

Pelaaja.fi julkaisee nyt kesän 2019 tuplanumerossa nähdyn Observation-arvostelun.

13.9.2019 07:00

”Olen pahoillani, Dave”

Miettikääpä, kuinka tylsän tiukasti pelaajan rooli on tavallisesti rajattu. Olemme aina se puhtosankari, joka kukistaa pimeyden herran. Entä jos me saisimmekin olla se pahis, jota ärsyttävät sankariteinit stressaavat? Tai entä jos olisimme se kilpikonna, jonka niskaa putkimiehen saapas tallaa? Tiivistunnelmainen scifitrilleri Observation on hieno esimerkki pelistä, jossa tutut roolit heitetään päälaelleen. Avaruusasemaa kohtaa katastrofi, ja ongelmien takana on ehkä sekoileva tekoäly. Tällä kertaa alan legendojen eli HAL-9000:n ja SHODANin jälkiä seuraava tekoäly on pelaaja itse.

SAM eli System Administration Mainframe ei ole suinkaan kaikkivoipa, vaikka se hallitsee maapalloa kiertävän avaruusaseman kaikkia laitteita. Sähköt ovat poikki, järjestelmät erillään toisistaan, kamerayhteydet katki ja muistipiirit mutkalla. Onneksi asiat ovat ”lihallisilla” vielä huonommin. Monikansallisen avaruusaseman astronautit ovat joutuneet hukkaan samassa mystisessä katastrofissa, ja jäljellä on ainoastaan aseman lääkäri Emma Fisher.

Observation -arvostelu

Mitäpä kameroilla maailmaa tarkkaileva tekoäly oli ilman tarkkailtavia? SAMin suhde Emmaan on pelin keskiössä, sillä molemmat tarvitsevat toisiaan selviytyäkseen, eikä avaruuden kylmyydessä ja pimeydessä ole kivaa yksin. Lisäksi SAMin olisi vaikea korjata asemaa ilman sormia. Tosin virtapiireissä tykyttää se ikävä tieto, että minä, aina luotettava mutta muistinmenetyksestä kärsivä tietokoneystävä, saatan olla kaiken pahan takana.

Observationin voisi luokitella pelinä kevytseikkailuksi tai draamavetoisten kävelysimujen pelivetoisemmaksi versioksi. Tarina kulkee todella pitkälti ennalta ladotuilla raiteilla, vaikka SAM voi tietyissä tilanteissa osoittaa kapinoinnin tai häiriöiden merkkejä pelaajan päätösten perusteella. Jotta homma etenisi, SAMin on autettava Emmaa pysymään hengissä ja korjaamaan asemaa. Se onnistuu ratkomalla pulmia, joissa on kivaa mekaanista uskottavuutta. Pelissä ei ole Dead Space -hengessä peliltä näyttävää käyttistä, vaan kaikkea katsellaan kameroiden ja SAMin järjestelmien läpi. Pelaaja tuntee siksi oikeasti toimivansa tietokoneen sisuksissa.

Mekaaniseen realismiin panostaminen on hieman kaksipiippuinen juttu, sillä vaikka pulmat eivät ole erityisen vaikeita, ne voivat tuntua työläiltä. Turhauttavia ovat osuudet, joissa ohjataan painottomuudessa kelluvaa pallolennokkia. Avaruusasema on sellainen yksityiskohtien sokkelo, että 360 asteen lentely saa piirilevyt sekaisin. Pelaajan on myös tarkoitus zoomailla pitkin huoneita ja tutkia asemalla lojuvien tavaroiden ja asiakirjojen yksityiskohtia. Näin kasataan uudelleen SAMin kadonneet muistot. Tämä puuha ei sovi hätäisille, sillä jo pelkkä koneen silminä toimivien kameroiden kääntely on tehty tahallisesti piinaavan verkkaiseksi.

Observation -arvostelu

Observationin valttina on äärimmäisen taitavasti rakennettu tunnelma. Siinä on kosmisen 2001: Avaruusseikkailu -hämyilyn lisäksi runsaasti aineksia Sunshinen ja aliarvostetun Europa Reportin kaltaisista elokuvista, joissa astronauttipuuhat yhdistyvät kauhuun. Dramaattisimmissa kohdissa ilmapiiri on niin tiivis, että sitä voisi viipaloida ja tarjoilla leivän päällä. Edellinen peli, joka onnistui audiovisuaalisesti luomaan näin kuumottavan yleisvaikutelman, oli Alien Isolation. Suoritus ansaitsee hatunnoston, sillä Observationin takana oleva No Code on huomattavasti pienempi studio kuin Creative Assembly. Pelimaailman teknologia on itse SAMia lukuun ottamatta hyvin nykyaikaisella ja uskottavalla tasolla, ja pelin graafinen ilme sekä äänimaisema tekevät asemasta aidon ja käsinkosketeltavan oloisen. Avaruus tuntuu lisäksi uhkaavalta ja eristävältä paikalta.

Observationin lähin verrokki pelinä on Fullbrightin Tacoma, jossa ratkottiin myös avaruusaseman mysteeriä katastrofin jäljiltä. Outoa onkin, että Tacomassa ohjattiin ihmisiä tutkivaa ihmistä, mutta peli jäi silti etäiseksi ja paperiseksi kokemukseksi. Sen vastapainoksi Observationissa täysin tunteettoman SAMin ja epätoivoisen Emman tiivis mutta yksipuolinen suhde sekä asemaa riivaava mysteeri pakottavat läpäisemään pelin yhdellä tai kahdella istumalla. Jos 2001:n tai Gravityn kaltaiset avaruusleffat tai Everybody’s Gone to Rapturen kaltaiset mysteeripelit ovat lähellä sydäntäsi, Observationiin on syytä tarttua ensi tilassa.

8/10
KehittäjäNo Code
PeligenretSeikkailu
Pegi-ikärajatK-16
Lisää luettavaa