Isälliset lonkerot
Perheenisänä ei ole helppoa, etenkään jos sattuu olemaan ihmistä näyttelevä mustekala. Ilman selkärankaa ja käsiä kun yksinkertaisinkin arki muuttuu jatkuvaksi haasteeksi. Ongelmia aiheuttaa lisäksi naapurissa asuva kokki, joka näkee Octodadin naamion läpi ja on päättänyt tehdä hyväntahtoisesta lonkeroniekasta sushia.
Octodadin hupi irtoaa arkisten asioiden hankaluudesta. Herätyskellon sammuttaminen, pukeutuminen, ruohonleikkaaminen, hampurilaisten paistaminen tai pelkkä kaupassa käynti ovat kaikki haastavia askareita pelkkien lonkeroiden varassa. Ohjaimen toinen tatti liikuttaa vuoron perään jalkoina toimiva lonkeroita ja toinen ”kättä”, jonka imukupeilla voi tarrautua asioihin. Voipa lonkeroita ohjata myös yhden tai kahden Move-ohjaimen avulla tai yhteispelissä, jossa neljä pelaajaa voi jokainen hallita yhtä lonkeroa, mikä on luonnollisesti melkoista säätämistä.
Octodadin liikuttelu on tarkoituksella hilpeän hankalaa, mistä suurin osa pelin hauskuudesta syntyykin. Se on kuitenkin myös huonojen kamerakulmien vuoksi ajoittain raivostuttavan epätarkkaa. Huolimatta hyvin kirjoitetusta ja hauskasta dialogista pelin viehätysvoima kariseekin siksi loppua päin ja peli muuttuu enemmänkin turhauttavaksi.
Octodad on pelinä lopulta yhden tempun poni, mutta hauska ja sydämellinen sellainen. Pelin läpäisee helposti parissa tunnissa, joskin erilaisia suorituksia vaativat saavutukset antavat sille uudelleenpelattavuusarvoa, mutta eipä latauspelin hinnalla täysimittaista pituutta voi vaatiakaan.