Tien päällä jälleen
Muutaman vuoden takainen roolipeli Octopath Traveler herätti ihastusta pikselihahmoja ja korkearesoluutioisia malleja kauniisti yhdistelevällä 2D HD -taidetyylillä, mutta keräsi kritiikkiä erityisesti kaavamaisuudestaan. Peli möi siinä määrin, että sille on nyt tehty jatko-osa, jonka suurin tehtävä on parannella edeltäjänsä puutteita. Sen Octopath Traveler II pääasiassa tekeekin.
Pyörän uudelleenkeksimisen sijaan peli keskittyy hiomaan jo olemassaolevaa kaavaa. Seikkailu sisältää edellisosan tapaan kahdeksan pelattavaa hahmoa, jotka kaikki ovat tarinoineen pelattavissa alusta loppuun yhdellä pelikerralla. Kaikkien kahdeksan tarinan jälkeen avautuu vielä viimeinen, kaikille yhteinen tarina, joka toimii koko seikkailun huipennuksena.
Edellisessä osan suurin ongelma oli, että hahmojen tarinat olivat rakenteeltaan äärimmäisen kaavamaisia eivätkä muutenkaan kovin kiinnostavia. Jatko-osa petraa kummassakin kategoriassa. Suurin osa tarinoista on varsin mielenkiintoisia, ja ne vaihtelevat kiitettävästi tyyleiltään. Osa on humoristisia, osa synkempiä.
Juonenkulkukaan ei ole enää aivan yhtä kaavamaista kuin aiemmin. Tarinoiden lukujen pituus vaihtelee, eivätkä ne vaadi aina samojen asioiden tekemistä. Joskus luvun läpäisy voi vaatia luolaston suorittamista, toisinaan taas pelkästään muutaman välinäytöksen katsomista. Ihan puhtain paperein peli ei tästä kuitenkaan selviä, sillä pidemmän päälle samat kaavat alkavat toistua, mutta ainakin vaihtelua on silti edellistä peliä enemmän.
Toinen merkittävä korjaus nähdään hahmojen keskinäisessä kanssakäymisessä, mutta se jättää enemmän toivomisen varaa. Eteenpäin on tultu, muttei riittävästi. Hahmoilla on nyt yhteisiä sivutehtäviä, ja joskus ne voivat tietyissä paikoissa käydä napin painalluksella lyhyitä keskusteluja keskenään, mutta siinä se. Hahmojen omien tarinoiden aikana vuorovaikutusta ei ole lainkaan, ja ylipäätään jää epäselväksi, miksi matkalaiset edes kulkevat yhdessä. Sivutehtävät ovat monesti mielenkiintoisia, mutta ne eivät onnistu rakentamaan hahmojen välille kemiaa tai tuomaan niiistä esiin uusia puolia.
Muilta osin Octopath Traveler II on hyvin samanlainen kuin edeltäjänsä, mutta monipuolisempi. Vuorokaudenaikaa voi vaihtaa napin painalluksella, ja tämä vaikuttaa siihen millaisia vihollisia tulee vastaan, ja mitkä päiväkohtaisista kyvyistä ovat käytettävissä. Jokaisella hahmolla on tällä kertaa kaksi eri kaupungeissa käytettävää päiväkykyjä, jotka vaihtelevat kaksintaisteluun haastamisesta kamojen varasteluun. Joskus näitä jopa hyödynnetään juoni- tai sivutehtävissä. Pääasiassa kyvyt ovat kuitenkin vain hauska kuriositeetti. Niistä ei oteta irti läheskään kaikkea, mikä on todella sääli. Paperilla systeemi on varsin houkutteleva.
Klassisenpuoleinen vuoropohjainen taistelujärjestelmä on niin ikään pysynyt ennallaan. Hahmoilla on tosin tällä kertaa omat uinuvat voimansa, jotka voi aktivoida, kun niitä edustava mittari täyttyy. Esimerkiksi varas Throne voi voimansa aktivoimalla toimia saman vuoron aikana kahdesti, ja tanssityttö Agnea käyttää yhteen kohteeseen vaikuttavia kykyjään kaikkiin vihollisiin kerralla. Latentit voimat tuovat pienen mutta hyvän lisän jo ennestään miellyttävän monipuolisiin yhterenottoihin.
Pienistä lisäyksistä ja maisemanvaihdosta huolimatta Octopath Traveler II on pitkälti samanoloinen peli kuin edeltäjänsä. Sen ongelmat ovat samat, mutta sentään lievempinä. Jos hahmokemioiden puute tai tarinoiden kaavamaisuus tuntuvat luotaantyöntäviltä, se tuskin ihastuttaa. Mutta varsinkin ensimmäisen osan faneille ja vuoropohjaisen roolipelitoiminnan ystäville se tarjoaa tutunoloisen ja monipuolisen seikkailun, jossa riittää pelattavaa pitkäksi aikaa.
7/10
