Tadzhikistan vuonna 2013: kapinallisjoukot nousevat sisällissotaan ja Yhdysvallat tekee väliintulon Afganistanin rajan yli. Kun jenkkien läsnäolosta huolestunut rajanaapuri Kiina lähettää kansanarmeijan joukot ajamaan länsivallan ulos maasta, saa sodan kulku uuden käänteen.
Operation Flashpoint: Red River on käytännössä puhdas yhteistyöräiskintä. Pelissä pelaajat kuuluvat merijalkaväen nelihenkistä partioon, joka on kolmasosa tiukkoihin paikkoihin joutuvasta Outlaw-ryhmästä. Yksinpelissä pelaajan roolina on toimia partionjohtajana, mistä alkavat myös sen ongelmat.
Yksinpeli? Ei kiitos.
Yksinpelissä käskynjako on toteutettu yksinkertaisen pikavalikon avulla. Käytettävissä on tukku yksinkertaisia käskyjä, joista on kuitenkin vain harvoin todellista hyötyä, sillä pelin tekoäly on toivoton. Asetoverit suoriutuvat äärimmäisen heikosti jopa perusasioista, kuten ampumisesta. Hyökkäyskomennon antaminen on usein turhaa, sillä tekoäly ampuu vastustajaa kohti vain satunnaisesti. Yleensä viisainta on hoitaa tappotyö omakätisesti ja käyttää tekoälyä lähinnä lääkintämiesten asemassa.
Yksinpelistä on todella vaikea nauttia, joten yhteistyömoninpelin harteille jää paljon kannettavaa. Moninpeli onkin sisällytetty varsin kiinteäksi osaksi pelin rakennetta. Neljistään voi pelata sekä tarinatehtäviä että irrallisia toimintaosioita muutamassa erilaisessa tehtävätyypissä, valitettavasti kuitenkin vain verkon ylitse. Yhteistyöpeli voikin tarjota paljon yksinpeliä hauskempia hetkiä, vaikka moni ongelma ei helpota partiotovereiden vaihtuessakaan.
Pelin tehtävät kärsivät paikoin muutamista isoista ongelmista. Vihollisten tekoäly ei ole juurikaan omia aseveljiä parempaa. Kiinalaisten erikoisjoukotkin saattavat jäädä seisoskelemaan keskelle taistelua tai juosta tulilinjalle sopulilauman tavoin. Riittävän välimatkan päästä viholliset ovat kuin aseettomia, mutta lähietäisyydeltä kuolema koittaa pikavauhtia. Puutteet ovat varsin ilmeisiä, kun muutamassakin puolustustehtävässä vihollisia saa juosta etsimässä, jotta tehtävän saisi jatkumaan. Eräässä tehtävässä taas kuljetushelikopteri ei suostunut nousemaan, ennen kuin kävin tappamassa ajoneuvon sisään jumittuneen tekoälytoverin.
Kiinalaiset syövät riisiä
Red River seuraa tietyllä tavalla nykyräiskinnöille tyypillistä linjaa sotilasuskottavuuden tavoittelussa. Populaarikulttuurista tuttua sotilasjargonia viljellään tämän tästä, ryhmänjohtaja opastaa huutamalla ja kiroilemalla, ja käskynjaon toimittaa hampaidensa välistä muriseva upseeri. Valitettavasti lopputulos on läpikuultavan epäuskottava ja paikoin jopa luotaantyöntävä jatkuvien rasististen ilmausten vuoksi. Stereotypioilla leikittely voisi periaatteessa olla hauskaakin, mutta Red River menee tässä pahasti riman alta.
Peli soveltaa suhteellisen toimivasti nykystandardiin kuuluvaa räiskintäpelin hahmonkehitysjärjestelmää. Pelaajat voivat valita neljästä hahmoluokasta, joista jokaisella on erilainen varustus. Taisteluista kerrytetty kokemus avaa käyttöön uusia aseita, varusteita ja hahmoluokan ominaisuuksia. Esimerkiksi tarkka-ampuja voi valita tehokkaamman kiikarin ja niin edelleen. Hahmonkehityksen merkittävin ongelma on, että vain pelaajan käyttämä hahmoluokka saa kokemusta, minkä vuoksi yksinpelikampanjan aikana pelaajalta käyttämättä jäävät hahmoluokat jäävät reilusti jälkeen varusteluvalikoimassaan.
Red River on periaatteessa ihan hauska yhteistyömoninpeli, joka kompuroi kuitenkin todella monella tavalla. Yksinpeliä on vaikea suositella kenellekään sen tolkuttomien tekoälyongelmien vuoksi, mutta kaveriporukalla peli voi olla viihdyttävä, jos puutteiden ohi pystyy katsomaan.