Orwell

Orwellin isoveli valvoo koukuttavasti ja tyylipuhtaasti. Kyseessä on yksi tämän vuoden indiehelmistä.

2.12.2016 06:00

Someajan kyttäyskeikka

Dystopiakirjallisuuden klassikon 1984 kirjoittaneen George Orwellin mukaan nimetty Orwell sukeltaa nykyaikaisen vakoilun ja tarkkailuyhteiskunnan ytimeen. Episodeittain julkaistavassa pelissä on viisi jaksoa, joista jokainen vie pelaajan syvemmälle valvontakoneistojen ja yksityisyydensuojan rikkomisen maailmaan. Pelaaja saa ohjattavakseen Orwell-nimisen tarkkailukoneiston, mutta tällä kertaa pelaaja ei ole watchdogmainen sankari, joka hakkeroi kasvottoman vallan tietoverkkoa, vaan The Nation -nimisen valtion palkkaama digivakoilija.

Pelin tapahtumat lähtevät rullaamaan The Nationissa tapahtuvan terrori-iskun myötä. Pelaaja saa tehtäväkseen selvittää, ketkä olivat iskun takana. Tämä tehdään tutkimalla esimerkiksi valvontakamerakuvia ja kansalaisten henkilökohtaisia sähköposteja ja muita viestejä sekä tunkeutumalla kohteiden puhelimiin ja läppäreihin. Keräämiänsä tietoja pelaaja lähettää eteenpäin vakoilukoneiston ylläpidolle, ja pelin edetessä paljastuu, kuinka jyrkkiin toimenpiteisiin kansalaisiaan valvova valtio näiden tietojen pohjalta ryhtyy.

Orwell on toteutukseltaan lähempänä valvontakoneistosimulaatiota kuin toiminnantäyteistä hakkerointifantasiaa. Peli muistuttaa enemmän urkinta-aiheista Football Manageria tai Cities in Motionia kuin avoimen maailman trilleriä, mutta sen tarinavetoisuus vie silti mukanaan. Pelimaailman kansalaisten yksityisviestien penkominen ja tiedonmurusten yhteen parsiminen on suorastaan epämiellyttävän kutkuttavaa. Hahmojen viestit on myös kirjoitettu erinomaisesti, sillä jokaisella vakoiltavalla on oma ja persoonallinen tapansa kertoa elämästään. Tarinan yksityiskohtaisuus ja urkinnan kohteiden aitous ovatkin selkeitä onnistumisia pieneltä tekijätiimiltä.

Orwell -arvostelu

”Pelin vakoiltavista ripottelemia tietoja uppoutuu tuktimaan yhtä luontevasti kuin selaisi Facebookia.”

Orwell -arvostelu

Myös pelin vakoilukoneisto on suunniteltu niin virtaviivaiseksi, että sen vakoiltavista ripottelemia tietoja uppoutuu tutkimaan yhtä luontevasti kuin selailisi Facebookia. Pelimaailman pastellisävyinen todellisuus rullaa kylmän byrokraattiselta tuntuvan Orwellin läpi valvontakamerakuvina, tiedusteluraportteina ja kotivideoina niin sulavasti, että niitä selatessa melkein unohtaa suorittavansa äärimmäisen kyseenalaista kyttäyskeikkaa. Toisten elämä on ilmeisesti aina jännempää kuin oma, ja kun joku niistä toisista on vielä terroriepäilty, ihmeteltävää riittää.

Orwellin episodien välille on onnistuttu luomaan toimivaa draamaa, sillä jokainen jakso syventää pelikokemusta entisestään ja vie tarinaa eteenpäin kunnon harppauksin. Jos ensimmäinen jakso tuntuu vielä tutustumiselta pelin maailmaan ja vakoilukoneiston perusteisiin, on toisessa jo käynnissä täysimittainen urkinta. Yksityiskohtien ja datan tulva vaatii jakso jaksolta pelaajalta enemmän keskittymistä ja hoksottimia.

Edward Snowdenin ja Wikileaksin tekemien tietovuotojen jälkeisessä maailmassa Orwell on todella ajankohtainen kuvitelma siitä, mitä kansalaisten valvonta kansallisen edun nimissä voisi pahimmillaan olla. Lisäpisteitä tekijöille ropisee jo siitä, että se lähestyy aihettaan ilman moraalisaarnan tuntua jättäen yksityisyydensuojaan ja kansalliseen turvallisuuteen liittyvät eettiset tulkinnat pitkälti pelaajan harteille.

Osmotic on Orwellin myötä onnistunut heti esikoisellaan täysverisen ja ristiriitaisia tunteita herättävän pelifiktion luomisessa. Edes hetkittäin ylitsevuotava seulottavan tiedon määrä ja pikkunäppärät vitsit eivät himmennä poikkeuksellisen hiotun, joskin lyhyeksi jäävän tarinan imua.

8/10

Orwellin isoveli valvoo koukuttavasti ja tyylipuhtaasti. Kyseessä on yksi tämän vuoden indiehelmistä.

Juuso Janhunen

8/10
KehittäjäOsmotic
PeligenretSimulaatio
JulkaisualustatMicrosoft Windows
Lisää luettavaa