Värillä on väliä
Viisitoista vuotta konsolikeskeisenä pelinkehittäjänä viihtynyt Housemarque palaa vihdoin pc-kantaisänsä syliin ja versioi – kenties hieman yllättäen – kulttiklassikoksi luonnehdittavan tasoloikkansa Outlandin, joka julkaistiin alun perin PS3:lle ja Xbox 360:lle vuonna 2011.
Outland ei keksi pyörää tahi sen pinnoja uusiksi, vaan keskittyy perinteisiin vahvuuksiin. Tarjolla on haastava ja monisyinen tasoloikka, jonka selkäranka on toimintaan ujutettujen pulmien viekas ja viheliäinen rytmitys.
Alituiseen uusia taitoja keräävä päähahmo nuohoaa rönsyileviä kenttiä, ja se kuuluisa jutun juju on sankarin napinpainalluksesta vaihtuva väri. Pulmat rakentuvat kaksijakoisen värikartaston varaan: siniset tasanteet pettävät punanahkaisen jalkojen alta, punaiset energiavirrat vahingoittavat vain sinistä pintaa ja niin edelleen.
Housemarque ei tehtaile pelejä vellihousuille, joten myös Outland tarjoaa toisinaan tuntuvasti haastetta. Koodia ei nirrin irtautumisesta voi kuitenkaan syyttää, sillä Outlandin pelimekaniikka on kuin itäeurooppalainen tullivirkailija: kova mutta reilu. Ainoastaan kaksinpelitilassa verkon yli esiintyi hienoista tökkimistä, mikä valitettavasti on Outlandin millisekuntisembaloissa usein hyvinkin fataalia.
Outlandin vetovoima lepää Housemarquen osaamiskirjon tukevilla harteilla. Kokonaisuuden tukijalat ovat tarkkaan tasapainotettu pelituntuma ja pistämätön audiovisuaalinen tyyli. Lopputulos on esteettisesti vaikuttava ja mekaniikaltaan simppelin nerokas laatuteos, jota voi suositella varauksetta lajityypin ystäville – myös ilman sinivalkoisia laseja.