OutRun on yksinkertainen peli, jota on helppo pelata.
Minulla ei ole ajokorttia, enkä aio sellaista hankkiakaan. Asun pääkaupunkiseudulla, missä julkinen liikenne pelaa, ja pidän formuloita maailman tylsimpänä ”urheilulajina”. Olen ihastunut arcadeautoiluun. Nyt Sumo Digital tekee meille kaikille palveluksen: tuo pelattavaksi pc:lle klassisen OutRunin päivitetyn version. Pelaajan suupielet kääntyvät hymyyn: ei näin täydellistä arcadeajopeliä voi olla olemassa! No, kyllä voi, koska tässä koneella se pyörii!
Se pelaamisen ihanuus
OutRunin peli-idea on yksinkertainen. Pelissä on käytettävissä 15 erilaista Ferraria. Niillä kaikilla pääsee sikamaisen kovaa, ainakin sitten kun autot on saanut käyttöönsä. Pelaajan hahmo painaa kaasu pohjassa läpi palmumaisemien, läpi metsäteiden, läpi suurkaupungin valojen. Aina mahdollisimman nopeasti, viehättävä tyttö kyydissä. Siinä se. Pelin varsinainen juju on sen coast to coast -moodin heart attack ja race-pelitilat. Race pelitilassa on tarkoitus ajaa pisteestä A pisteeseen B mahdollisimman lujaa. Kun pelaaja sijoittuu kisassa viittä muuta autoa vastaan tarpeeksi hyvin, uusi rata avautuu. Ja sama toistuu jälleen. Ja uudelleen. Ja taas. Heart attack -pelitilassa pelaajan on ajettava pelihahmon tyttö- tai poikaystävän käskyjen mukaan. Törmää mahdollisimman moneen autoon! Ohita mahdollisimman monta autoa! Aja noiden autojen välistä! Harvoin on dominan tottelu ollut näin hauskaa. Pelaaja voi myös yksinkertaisesti yrittää parantaa reittiaikojaan. Kymmenesosista tulee pakkomielteitä, kun yrittää parantaa sitä yhtä sivuluisua siinä yhdessä kurvissa, jotta aika paranisi. Perinteisessä OutRun -pelitilassa kaahataan puolestaan pitkin katuja aikarajan puitteissa. Mitä nopeammin checkpointin ohittaa, sitä enemmän on aikaa seuraavalle etapille. Idea jokaisessa tehtävässä on kuitenkin lopulta sama: täysillä eteenpäin.
Sisältö ja tyhmyyden ylistys
OutRunia voisi syyttää tyhmyydestä ja yksinkertaisuudesta. On totta, että sen sisältö ei ole kovinkaan monipuolinen, mutta sitä pelatessa mielen valtaa lapsenmielisyys ja muistelo: tällaista oli pienenä leikkiä tuntitolkulla, uppoutua omaan maailmaansa. OutRun vie täydellisesti mukanaan, kuin pikkuautoilla leikkiminen tai neppaus. OutRun on yksinkertainen peli, jota on helppo pelata. Sitä huolimatta – tai juuri siksi – siitä löytyy sisältöä ja imukykyä todella paljon. Kaikki on suunniteltu liki täydelliseksi. Kun pelaajan auto kolahtaa ohitettavaan rekkaan tai törmää tien penkereeseen, voi siitä syyttää vain itseään. Ohjaaminen on helppoa, mutta haastavaa. Ainoastaan koneen ohjastamien kuskien kuminauhatekoäly ärsyttää. Karkuun niitä ei pääse, vaikka kuinka hyvin ajaisi. Kun grafiikkakin on alkuperäiselle konsoliversiolle uskollista ja musiikki kaameaa, peliin sopivaa 1980-luvun lopun kitaranvinguttelua, ei ajopelien ystävien kannata pysähtyä harkitsemaan vaan painaa suoraan eteenpäin kauppaan – etenkin, kun peli on julkaistu halpahintaisena.
Jo 20-vuotta Ferrarikisaa
Kuten niin useat klassikkopelit, myös Outrun tehtiin alun perin kolikkopeliksi legendaarisen pelinkehittäjän Yu Suzukin toimesta. Suzukin pelihistoriaan kuuluu muun muassa Virtua Fighterin, Space Harrierin ja After Burnerin kaltaisia legendaarisia kaappipelejä. OutRun julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1986, ja pelistä tuli välittömästi maailmanlaajuinen hittituote – sitä oli mahdollista tahkota jopa Suomessa! OutRunia edeltäneet kaappipelit kuten Monaco GP ja kaikkien kolikkokaahailujen isä, Pole Position keskittyivät formula-autojen haukotuttavaan maailmaan, mutta OutRun oli eri maata. Muistan yhä kuinka nuoren pojan mielikuvitus sai uutta haaveiltavaa, kun OutRunin teillä pääsi kaahailemaan Ferrari Testarossalla kaunis tyttö kainalossa…
Alkuperäinen pistemäärä: 87/100