Overlord / Arvostelut / pelaaja.fi

Overlord

3.08.2007 // Kirjoittanut: Simon Elo
10

Kaikki pitävät Mikki Hiirestä, Teräsmiehestä ja Taru sormusten herrasta -trilogiasta tutusta Aragornista, mutta millaista on olla heidän arkkivihollisensa? Mustakaapu on samaan aikaan psykopaatti, taidokas tiedemies ja kaapufetisti. Lex Luthorilla on kammottavan nimen lisäksi yhtä hirveä kampaus.

Musta ruhtinas Sauron sai pitää vain silmänsä, joten hyvin eivät ole pullat uunissa hänelläkään. Silti pahuus on kiehtonut sukupolvesta toiseen, ja sitä Overlord käyttää hyväkseen. Mausteena on aimo annos taattua brittihuumoria.

Entiseen pestiin

Pahuuden valtakunta on raunioina. Ylin auktoriteetti, pahoista pahin, suuri ja mahtava ylivaltias on maannut mullan alla jo useamman kuun kierron ajan, ja päämaja on siivottomassa kunnossa. Onneksi on uskollisia alamaisia, jotka herättävät hänet henkiin. Paikkansa takaisin ottanut pomo saa ohjeita kääpiön kokoiselta vanhalta haltialta, mikä on erittäin huvittavaa. Miksi Sauronin näköinen piikkipää kuuntelee vaahtosammuttimen kokoista moottoriturpaa?

Vain kourallinen pahoja haltioita on ylivaltiaan komennossa, joten kultaiset vuodet ovat ohitse. Tällainen peli ei vetele – vanhemmalla iällä ja henkiin herätettynä elämä vasta alkaa. Tähtäimessä on seitsemän uljasta sankaria, jotka aikoinaan laittoivat ylivaltiaan vilttiketjuun. Pomo ei likaa käsiään, joten paluukeikan käytännön puolen hoitavat tottelevaiset haltiat. Kaikki tapahtuu värikylläisessä fantasiamaailmassa, joka näyttää ja tuntuu kumman paljon Fablelta.

Hakkaa päälle!

Komentamisesta on tehty helpompaa kuin lapsen viemisestä jäätelölle. Alaisia ohjataan yksinkertaisesti oikealla tatilla haluttuun kohteeseen. Samaan aikaan voi liikkua päähenkilöllä. Pahaa-aavistamaton lammas on äkkiä hakkelusta, ja raskaat esteet saa kammettua pois tieltä. Pikkukaverit pääsevät paikkoihin, joihin väkivahvalla ylivaltiaalla ei ole asiaa.

Otukset myös seuraavat kaikkialle uskollisesti, mutta ovat tarpeeksi älykkäitä ollakseen hyppäämättä perässä kaivoon. Oliot ovat kuin Crackdownin kloonattuja ihmisiä – helposti korvattavissa, kun viikatemies niittää satoaan. Jokainen tapettu elollinen olento jättää jälkeensä elämän ytimen, joita keräämällä voi manata lisää haltioita. Luonnollisesti alamaisten määrä on rajoitettu.

Overlordin hauskin yksittäinen asia on haltioiden omistautuminen tuhotyölleen. Kolmivuotias lapsi pallon kanssa on vertailukelpoinen näky, kun oliot kiljuvat ja heiluvat iloisesti. Hävityksen jälkeen ne tuovat kultahiput maireasti virnuillen johtajalleen. Huvittavat äännähdykset viimeistelevät komediaosuuden, johon ei kyllästy.

Haltioita, onko heitä?

Vaihtelu virkistää, joten haltioita on useampaa eri sorttia. Jokapaikan höylänä toimivien ruskeiden lisäksi on tulta sietävät punaiset, vedestä pitävät ja taikoja taitavat siniset sekä myrkylle immuunit vihreät. Veikkosia käskytetään joko yhtenä ryppäänä tai yksittäin.

Vaikka peliä mainostetaan toimintaroolipelinä, se on kuin reaaliaikainen strategia tai Shigeru Miyamoton eriskummallinen Pikmin. Joukkoja täytyy usein komentaa ilman sen suurempaa miettimisaikaa. Sitä ei luonnollisestikaan ole, kun tonnikeiju peikko vyöryy päälle. Ruskeat paapuuriin, punaiset tyyrpuuriin ja lämäreinä huhkivat siniset takalinjoihin parantamaan.

Käyttöliittymä ei veny niin pitkälle, että harkittua sotasuunnitelmaa ehtisi toteuttaa. Näky on lopulta kuin Waterloon kuolemankentiltä vuodelta 1812. Bonaparte-parka taisi käyttää samaa käyttöliittymää.

Pahuus on katsojan silmässä

Paha saa palkkansa. Se olisi kannattanut muistaa, kun Overlordin pahuusaspektia kehiteltiin. Tehtävissä on useampia ratkaisuja, mutta yksikään niistä ei yllä edes Star Wars: Knights of the Old Republicin dilemmojen tasolle. Tarpeeksi pahoja tekoja ei pääse tekemään. Maajusseja voi listiä pelissä harva se päivä, mutta eräs televisio-ohjelma on puristanut siitä kaiken pahuuden.

Ratkaisut vaikuttavat ylivaltiaan korruptiotasoon, joka jää parhaimmillaankin samalle tasolle kuin Suomella jokavuotisissa raporteissa. Taso näkyy pelaajan loitsuvalikoimassa ja vaatteiden ulkoasussa. Niin, pahat ovat aina mustia. Tuskallista, mutta Overlordissa paha ei saa palkkaa.
Overlord on omalaatuinen yhdistelmä toimintaroolipeliä ja reaaliaikaista strategiaa. Sekoituksessa on ripaus Fablea ja Pikminiä, joten miten se voisi toimia kitkatta? Pelattavuus ei veny jokaiseen tilanteeseen ja pahuus on rajoittunutta. Hauskinta on yksinkertaisesti seurata alaisten silmitöntä tuhotyötä, mikä ei varmasti riitä kaikille.

Kosto on suloinen

Seitsemän sankaria ovat ylivaltiaan koston pääkohteet. Kaikki olivat hyviä ihmisiä ennen kuin ryhtyivät sankareiksi. Maine ja kunnia nousivat päähän, ja nyt he edustavat seitsemää kuolemansyntiä.

Melvin Underbelly on hobittien kuningas, joka on vaarallisen ylipainoinen. Oberon on saamaton haltia, joka muutti itsensä puuksi kun velho kertoi, että sankarikin tarvitsee lepoa. Hän lienee allegoria William Shakespearen kuuluisasta näytelmästä Kesäyön unelma.

Kahn on vihainen mies, joka suojelee puolisoaan Jeweliä niin pitkälle, että se ärsyttää tätä. Hän on viittaus toiseen Star Trek -elokuvaan Khanin viha. Jewel puolestaan on kateellinen ja varastaa muiden omaisuutta.

6/10

Kommentit

Käyttäjän Merkkis kuva
Merkkis

Viihdyttävä seikkailu.

Käyttäjän BaronVonArse kuva
BaronVonArse

outo peli johon tykästyin, ei kovin pitkäikäine

Käyttäjän Uuris kuva
Uuris

Mielenkiintoinen Peli, mutta ei kovin erikoinen...

Käyttäjän Final Fantasy X kuva
Final Fantasy X

Demo oli kyllä todella viihdyttävä.

Käyttäjän Amarant kuva
Amarant

Hieman puuduttava

Käyttäjän Yanathan kuva
Yanathan

Hienoa seikkailua kliseisessä fantasiamaailmassa.

Käyttäjän mmmestari kuva
mmmestari
Käyttäjän Oce-ot kuva
Oce-ot

10e peliksi tosi hyvä.

Käyttäjän ttgreat kuva
ttgreat
Käyttäjän Makkelo kuva
Makkelo

Nostoja