Pahiksilla on kivaa. Kaikkihan sen tietävät. Kukaan ei osaa nauraa niin kuin hullu, maailman tuhoamista suunnitteleva tiedemies. Kenelläkään ei ole yhtä huikeita bileitä kuin superpahiksilla. Eikä kellään ole yhtä ihastuttavia ja riemukkaita apureita kuin Overlord-pelien päähenkilöllä.

Overlordit ovat näet siitä erikoisia, että pelaaja on aidosti tuhoa ja kauhua kylvävä pahuuden yliherra, joka tosin on ilkeä vain vastustajilleen. Vain hyvisten pellot poltetaan, talot sorretaan ja mukulat syödään.

Komediallista kaaosta

Parin vuoden takainen Overlord jakoi tunteita ja meni monelta täysin ohi. Repeilevä brittityylinen huumori ja hulvaton meininki loivat silti pelin, joka nousi komediallisten videopelien kärkikastiin. Jatko-osat nähdään eri alustoilla erilaisina peleinä. Isojen koneiden Overlord II jatkaa esikoispelin tarinaa, Wiin Overlord Dark Legend taas palaa aikaan ennen sitä. Miten Overlordista tuli Overlord?

Sitä sopiikin hieman kysyä, sillä peli loikkaa riipaisevan nopeasti kehityskertomuksensa yli ja nakkaa pelaajan toiminnan keskelle. Jee, synttärit! Täytin 16! Oho, minusta tuli pahis. Oho, minulla on taikavoimia ja riemastuttavan pirullisia pikku apureita! Duuni kuin duuni, ruvetaan siis hommiin.

Tarinallisesti Dark Legend loikkaa menoon melkeinpä äimistyttävän suoraviivaisesti, eikä peli muutenkaan salojaan säästele. Veitikkamaisten minion-palvelijoiden käskeminen, taikuuden perusjuonteet, puzzlejen ratkominen ja taisteleminen ovat tuttuja jo ensimmäisen tehtävän jälkeen.

Wiin Overlord on mukavan joutuisa ja näppärä pelattava. Ohjaus toimii suorastaan sutjakasti, jopa isoveljiäänkin paremmin. Pelaaja ohjaa hahmoaan ja kameraa Nunchukilla, C-napin vastatessa mätkinnästä. Wiimotella on häikäisevän helppo ohjata riiviölaumaansa vain osoittamalla haluttua kohdetta. Napautellaan B:tä ja riiviöt linkoavat pelaajan osoittamaan paikkaan, A:lla ne tulevat takaisin jalkoihin kuin pieni koiranpentulauma. Taiat, muut komennot ja valikot löytyvät muista napeista. Pelaajahahmon ja riiviölauman ohjaaminen luontuu oivasti.

Dark Legend pursuaa hauskoja yksityiskohtia ja tarinoita, jotka elävöityvät pelaajan mielikuvituksessa ja pitävät suun enimmäkseen kestovirneessä. Oman hahmon suora ohjaus ja ongelmien ratkominen minionien avulla tekevät pelaamisesta hyvin erilaista muihin peleihin nähden. Kovin syvällisiä ongelmat eivät tosin missään vaiheessa ole eikä pelaajan tarvitse olla huolissaan eksymisestä. Sen verran selvästi meitä ohjataan. Mutta tehtävien suorittaminen ja veikeät pomotaistelut pitävät otteessaan.

Harvinaista lystinpitoa

Komedia on videopeleissä harvemmin nähtyä herkkua. Moni peli toki heittelee sekaan onelinereita ja vitsintynkää, mutta todella toimivaa, pelaajaa huvittavaa sanojen ja tapahtumien kavalkadia nähdään harvemmin kokonaisen pelin mitassa. Overlord-sarja onkin siitä erikoinen, että pelien suunnittelu ja käsikirjoitus kulkevat käsikynkkää komedian kanssa. Rhianna Pratchettin käsikirjoituksen toimivuutta ei tarvitse kauaa ihmetellä, sillä huumori taitaa kulkea Pratchetteillä verissä, onhan Rhianna Kiekkomaailma-kirjojen luojan Terry Pratchettin tytär.

7/10
Lisää luettavaa