Overlord-pelisarjan uusi ryntäys vie mennessään niin veikeän ja pikkupirullisen hymyn kera, että on vaikea olla innostumatta, nauramatta ja liittymättä mukaan joukkoon käkättävään. Codemastersin ja käsikirjoittaja Rhianna Pratchettin yhteistyö on ollut tiivistä, sillä brittifirma julkaisi yhtä aikaa kolme jatko-osaa parin vuoden takaiselle Overlordille.

Siinä missä Wiin Overlord Dark Legend kertoo tarinaa ennen ensimmäistä Overlordia, Overlord II jatkaa sen ja Raising Hell -lisälevyn tarinaa. Alkuperäinen Overlord on vangittu ja hänen poikansa on kasvatettu salaa kaukaisessa kylässä ihan tavallisten ihmisten seassa. Mutta suvun menneisyys tavoittaa lopulta pojankin, kun hänen taikavoimansa pulpahtavat pinnalle. Sitten taikuutta vihaavan Valtakunnan sotavoimat saapuvat paikalle. Overlord Junior pääsee pakoon uskollisten minion-riiviöiden auttamana ja joutuu todistamaan näille, että kyllä vain, olen niin paha, että minua kannattaa palvoa.

Kaaoksen lumo

Pelissä on outoa vetovoimaa, jopa sanomaa. Toisaalta pelaaja on hirrrmuisen paha Yliherra, joka kulkee ympäriinsä riehumassa ja tuhoamassa. Samalla hän on omilleen ystävällinen ja kamppailee korruptoitunutta Valtakuntaa vastaa. Olisiko siis rehellinen pahuus parempi herra kuin sisältä mätä, hyvää teeskentelevä esivalta? Levittäkäämme kaaosta, nujertakaamme Valtakunta – ja tulkoon sinun valtakuntasi maan päälle.

Jopas vallan, peli jossa esitetään parodian kautta myös yhteiskunta- ja aktivismiryhmäkritiikkiä! Silti Overlord II on jatkuvasti myös lystikäs toimintapeli, jossa pelaaja odottaa innolla jokaista tulevaa käännettä.

Tehtäköön silti yksi asia selväksi: aivan huippupelin tasolle tämä ei yllä. Pelimekaniikka ja toteutus jäävät tavoitteista ihan pikkuriikkisen. Peli yrittää niin kovasti ja tarjoaa hirmuisesti, mutta touhu on hetkittäin sekavaa, kuvakulmat pyörähtelevät hankalasti ja kamerakin klassiseen tapaan vähän pätkii. Mutta nämä ovat vain muotoseikkoja, sillä tarina, huumori ja se tekemisen silkka iloisuus kyllä paikkaavat puutteet.

Vetovoimahan pulppuaa hyvin yksinkertaisesta asiasta: kerrankin pelaajalla on lupa aiheuttaa kaaosta ja tuhoa. Vaikka tavoitteet tietysti vaihtelevatkin, niin yleisesti ottaen pelaaja marssii, taistelee, taikoo ja ohjaa oikealla tatilla minion-laumaansa. Minionit rientävät pelaajan ohjaaman kohteen kimppuun riemukkaana laumana, tajuten kohteesta riippuen, mitä sille pitää tehdä: välistä tapellaan, sitten rikotaan, sitten väännetään kampia ja suoritetaan tehtäviä, joiden avulla matka jatkuu. Ensimmäisen Overlordin ystävät löytävät pelistä monia veikeitä uusia ideoita, joiden avulla peli saa uutta väriä, ja upouudet pelaajat taasen tutustutetaan meininkiin tasaisesti laajenevan toiminnallisuuden kautta.

Pelattavuus on onnistunut yhdistelmä mätkettä ja ongelmanratkontaa, jonka myötä hymy on usein riettaasti korvissa saakka, mutta toisaalta välillä täytyy katsoa peiliinkin. Miten pahis tässä pitäisi ollakaan ja miten ankarasti vaikkapa hippihaltioita pitäisi tylyttää?

Overlord II tarjoaakin pelaajille monta olemisen tasoa, mutta mikä tärkeintä, se on hyvällä huumorilla ja monitasoisella tarinankerronnalla höystetty toimintapeli, joka marssii aivan omassa sarjassaan.

7/10
Lisää luettavaa