Kun pelissä on sekä ninjoja, viikinkejä että dinosauruksia, sen on oltava jotain todella erikoista.
Toimintastrategiapelit sijoittuvat useimmiten toiseen maailmansotaan tai johonkin tolkienmaiseen fantasiamaailmaan. Siksipä ParaWorld on ainakin tältä osin tervetullut uutuus. Se nimittäin sijoittuu rinnakkaistodellisuuteen, jonka maapallolla dinosaurukset eivät kuolleet sukupuuttoon, vaan toimivat aseina ja vihollisina viikingeille, aavikkoheimoille ja itämaisille klaaneille. Keskelle tätä soppaa ilmestyy kolme tiedemiestä meidän maailmastamme, ja pitkä taistelu kohti kotia voi alkaa. Tarina ja asetelma ovat silkkaa b-luokan tieteis- ja seikkailutarinaa, ja se on myös kerrottu samalla tavalla. Tapahtumat hyppelevät oudosti, ja dialogi tuntuu kymmenvuotiaille kirjoitetulta. Pelimaailma herää henkiin upean ja yksityiskohtaisen ulkoasun ansiosta. Monet erilaiset esihistorialliset pedot ja dinosaurukset ovat yksityiskohtaisesti animoituja, aivan kuten trooppiset, arktiset ja aavikkoympäristötkin. Välillä animaatio tosin töksähtelee. Itse peli on äärimmäisen perinteinen toimintastrategiapeli. Siitä löytyvät kaikki lajityypin ystäville vuosien saatossa tutuiksi tulleet ominaisuudet: resurssien kerääminen, uuden teknologian ja aseiden kehittäminen, sankariyksiköt, tukikohdan rakentelu, joukkojen kasaaminen ja vihollistukikohdan tuhoaminen. ParaWorld edustaa vanhaa koulukuntaa niin hyvässä kuin pahassakin. Perinteiset tankit ja ratsuväet on vain vaihdettu dinosauruksiin.
Tuttu juttu
Yksinpelikampanja koostuu luonnollisesti sarjasta tehtäviä, jotka on sidottu toisiinsa tarinalla. Kampanjan edetessä käydään läpi pelin kaikki kolme osapuolta: viikingit, aavikkosoturit ja itämaisvaikutteisen lohikäärmeklaani. Suurin osa tehtävistä noudattaa lajityypin peruskaavaa, eli ensin kerätään tarpeeksi resursseja – puuta, kiveä ja ruokaa – joilla rakennetaan isompi tukikohta ja parempia joukkoja. Kun joukkoja on tarpeeksi, on aika iskeä vihollisen kimppuun. Sotimisestakaan ei löydy suurempia yllätyksiä. Suurempi armeija voittaa, eikä tekoäly tee mitään odottamatonta. Pelaaja kerää taisteluista kokemusta eli kalloja, joiden avulla etenkin sankareiden tasoa voi nostaa. Näin ne saavat käyttöönsä erikoiskykyjä. Muutoin käytettävissä on tuttua jalkaväkeä, jousiampujia ja raskaampaa kalustoa dinosaurusten ja muiden petojen muodossa. Kampanjan pelitasot ovat myös melko johdattelevia – moninpeli ja yksittäiset taistelut tarjoavat enemmän vapauksia ja taktikointia.
Jotain uuttakin
ParaWordin melkeinpä ainoa uutuus on joukkojenhallintavalikko, joka onkin hyvä idea. Joukkoja voi hallita ruudun vasempaan reunaan avattavalla hallintaruudulla, josta näkee kerralla koko armeijansa, joukkojen kunnon ja tilanteen. Sen avulla niitä voi myös komentaa ja valita, eikä näin tarvitse sohia ruutua hiirellä turhaan. Valikon voi piilottaa hiirenklikkauksella silloin, kun sitä ei tarvita. Valikko on myös jaettu kerroksiin kokemustason mukaisesti. Samalla joukkojen määrää on rajoitettu. Mitä korkeamman tason yksikkö on kyseessä, sitä vähemmän niitä voi olla hallinnassa. Näin pelaajan koko armeija on rajoitettu 52 yksikköön. Tämä tasapainottaa kyllä moninpeliä, mutta yksinpelissä pelaaja tarvitsee resurssien keräämiseen ja tukikohdan rakenteluun noin 15 rakentajayksikköä, mikä rajoittaa käytössä olevaa armeijaa jonkin verran. ParaWorld ei ole huono peli, se on vain pelillisesti jo niin sanotusti nähty. Sen pelimaailma on kuitenkin jotain uutta ja hyvännäköistä, minkä vuoksi sitä pelaa ainakin hetken ihan mielellään. Sitten etenkin toimintastrategiaveteraanille voi iskeä pahemman luokan déjà vu. Jos sattuu olemaan todella kova dinosaurusfani, niin ehkä se ei kuitenkaan haittaa.
Alkuperäinen pistemäärä: 78/100