Company of Heroes

Company of Heroesista saa syystäkin olla innoissaan.

Jo pelin alkaessa sen aihepiiriin liittyvät epäluulot ja kyynisyys kuitenkin karisevat pois saman tien. Olisi kannattanut luottaa Homeworldit ja Warhammer 40.000: Dawn of Warin kehittäneeseen Reliciin alusta pitäen. He nimittäin ovat tehneet sen taas. Company of Heroes on sekä audiovisuaalisesti häikäisevän upea, että pelillisesti äärimmäisen toimiva. Kyllähän tästä jaksaa innostua! Pelissä seurataan taas vaihteeksi amerikkalaisten taistelua Ranskan vapauttamiseksi alkaen Normandian maihinnoususta. Toiminnan tasolla peli keskittyy komppaniatason sotimiseen jalkaväen ja panssariajoneuvojen kanssa. Pelatut joukot ovat amerikkalaista jalkaväkeä, panssarijoukkoja ja laskuvarjojääkäreitä. Vastassa on saksalaisten panssariarmeija ja jalkaväki. Tarinaa kerrotaan vahvasti Taistelutoverit-tv-sarjan ja Pelastakaa sotamies Ryan -elokuvien hengessä, eli sota on rumaa ja sotilaat urheita.

Hävityksen kauneus

Pelissä on panostettu valtavasti ulkoasuun ja todenmukaiseen tunnelmaan. Sotilaat liikkuvat ryhmissä ja singahtelevat suojasta toiseen, menevät sisään rakennuksiin ja ottavat näkyvät asemat ikkunoissa ja muissa aukoissa. Tankit ja muut ajoneuvot ovat oikeassa kokosuhteessa jalkaväkeen ja liikkuessaan murskaavat taloja, seiniä ja muita esteitä tieltään kuten niiden odottaakin, mutta harvoissa peleissä niin tekevät. Ympäristöt elävät ja muuttuvat intensiivisten taisteluiden tuoksinassa uskottavan näköisesti. Rakennukset hajoavat palasittain tykin osumista ja räjähdyksistä, syttyvät tuleen ja romahtavat lopulta kokonaan. Puhelinpylväät kaatuilevat ja maa täyttyy kraattereista räjähdysten ja kranaattien jäljiltä. Tehtävän alussa ollutta kaunista toriaukiota ei taisteluiden jälkeen tunnista entisekseen. Sodan jäljet näkyvät kaikkialla. Yksityiskohtainen ulkoasu ja panostus fysiikkamallinnukseen ja ympäristöjen muokkautumiseen ei kuitenkaan ole pelkästään silmäkarkkia. Sillä on oikea vaikutus siihen miten peliä pelataan. Jalkaväki voi ottaa suojaa pommikuopista ja tuhoutuneista ajoneuvoista. Talossa olevan konekivääripesäkkeen tai bunkkerin voi räjäyttää heittämällä kranaatin tai kasapanoksen ikkunasta sisään. Konekivääreillä ja tykeillä on ampuma-alat, joiden vaihtaminen vie hetken aikaa. Vihollisilta jäänyttä ehjää kalustoa, kuten panssarintorjuntatykkejä, sinkoja ja konekivääreitä voi ottaa omien sotilaiden käyttöön. Toisin sanoen asiat toimivat niin, kuten niiden oikeastikin odottaisi tekevän.

Sota maksaa miehiä, ammuksia ja polttoainetta

Tehtävissä maistuu pääasiallisesti sota, veri ja ruuti. Pelikartat ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta jaettu alueisiin, joiden keskellä on strateginen valtaus- tai resurssipiste. Resursseina joilla ostetaan uusia joukkoja ja aseita toimivat pelissä strategisista pisteistä saatava miesvoima, ammusvarastoista saatavat ammustarvikkeet sekä bensavarikoilta saatava polttoaine. Strategiset pisteet vallataan jalkaväellä. Polttoainetta tarvitaan ajoneuvojen ja tuotantorakennusten rakentamiseen, ammustarvikkeita taas aseparannusten, kranaattien, kasapanosten ja tykistöiskujen käyttämiseen sekä raskailla aseilla varustettujen joukkojen rakentamiseen. Polttoaine, ja etenkin ammustarvikkeet, ovat tehtävien alkuvaiheissa todella kortilla, joten yleensä ensimmäisenä tavoitteena onkin vallata läheiset varikot ja ammusvarastot, jotta pääsisi rakentamaan monipuolisemmat ja tehokkaammat sotavoimat varsinaisen tehtävän suorittamiseen. Kaikkia alueita ei kuitenkaan ole pakko vallata, joten pelaaja voi itse päättää mitkä pisteet ovat taistelemisen arvoisia. Vihollinen keskittyy puolustamaan lähes jokaista strategista pistettä, joten tehtävät ja sotiminen etenevät luontevasti alue alueelta. Hyökkäysrintaman sivustat on kuitenkin tavalla tai toisella syytä varmistaa. Lisäksi lisäjoukkoja tuottavat näppärät kenttäparakit ja muut rakennukset on mahdollista rakentaa vain hallussaan oleville alueille.

Pelastakaa sotamies Suojaton

Taisteluiden kivinä ja paperina ilman saksia toimivat jalkaväki ja panssariajoneuvot. Jalkaväen perusaseet vain kimpoilevat tankeista, mutta singoilla, miinoilla ja panssarintorjuntatykeillä saakin jo sitten tuloksia aikaan. Tankit ottavat huomattavasti enemmän vauriota kylki- tai takapanssariin tulevista osumista, joten jalkaväellä on syytä yrittää koukkia vaunujen taakse. Liekinheitinvaunut ovat kuitenkin vaarallinen vihollinen. Taistelut ovat todella nopeatempoisia, mutta sisältävät myös vaihtoehtoja. Vihollisen asemat voi päättää vyöryttää voimalla, jyrätä tankeilla, tasoittaa tykistöllä, koukkia jalkaväellä kranaatinkantamalle tai sitten yhdistellä kaikkea. Myös moraalia yritetään hieman simuloida. Kun jalkaväki ottaa tulta vastaan se heittäytyy maihin ja tappioiden kasaantuessa se ei poistu suojasta tai suostu liikkumaan. Lopulta se lopettaa jopa ampumisen. Silloin miehet voi vielä pelastaa antamalla perääntymiskäskyn, jolloin sotilaat singahtavat salamana liikkeeseen ja palaavat ruotuun vasta lähimpään tukikohtaan päästyään. Pääsääntöisesti homma pysyy hanskassa kovasta temposta huolimatta, sillä joukot puolustavat itseään aggressiivisesti, joskin jalkaväki ei oikein ymmärrä aina pysyä suojassa tai juosta sinne tulen alta. Joissakin puolustustehtävissä vihollinen puskee kuitenkin päälle sellaisella vimmalla, että nappulat voivat mennä sekaisin joukkoja komennettaessa.

Miespula pakottaa ajattelemaa

Vihollistekoäly on kiitettävän aktiivinen. Se hyökkää alituisesti ja yrittää vallata sivustan valtauspisteitä ja hyökätä jopa pelaajan päämajan kimppuun. Tappioita otettuaan se ymmärtää myös perääntyä, mutta vastaavasti puskee yleensä myös samoja arvattavia hyökkäysreittejä pitkin. Joukkojen tekoälystä vain tankkien oma ansaitsee haukkuja. Ne eivät millään ymmärrä pitää nokkaansa kohti vihollista, ja tapaavat myös kaahata tappituntumalle lasauttamaan tykillä. Niitä pitääkin valvoa jalkaväkeä enemmän. Intensiivistä taistelua edesauttaa rajoitettu joukkomäärä. Pelaajalla on vain tiettymäärä joukkopisteitä, jotka täytyy jakaa halvan jalkaväen ja kalliiden erikoisyksiköiden välillä. Pelaaja saa harvoin rakennettua niin ison armeijan, että sillä voisi tuosta vain jyrätä vihollisen pelkällä ylivoimalla. Lisäksi joukoissa on tasapainoteltava hyökkäys- ja puolustusjoukkojen kanssa. Sota on kuitenkin raskasta, sillä pelikoneelta vaaditaan tehoja. Perusvaatimuksia heikompitasoisella koneella tätä sotaa on kuitenkin turha käydä. Siitä huolimatta latausajat tehtävien välillä ovat todella pitkiä. Äänimaailmasta hauska yksityiskohta on kuvaruudun ulkopuolisten tapahtumien kuuleminen vaimeampana, ikään kuin tulitus tulisi kaukaa. Joukkojen kommentit ruudun ulkopuolelta kuuluvat myös ikään kuin radion läpi.

Tosiaikaisen strategian riemuvoitto

Company of Heroes ei petä lajityypin ystäviä. Se on todella upealla ja monin tavoin yksityiskohtaisella ulkoasulla varustettu nopeatempoinen strategianaksuttelu. Peli tavoittaa toisen maailmansodan taisteluiden intensiteetin tavalla, jota on yleensä totuttu näkemään vain 3d-sotaräiskinnöissä. Se ei silti ole mikään simulaatio, vaan pohjimmiltaan lajityypin peruskaavoja vähän omalla tavallaan toistava tosiaikastragiapeli. Ankarammasta realismista pitävät löytävät ehkä paremman vaihtoehdon esimerkiksi Faces of Warista. Sankarikomppania ei ehkä aivan ole peli sieltä missä rautaristit kasvavat, mutta etenkin tunnelmassa päästään todella lähelle. Ja eikö nyt vihdoinkin voitaisi amerikkalaisessakin pelissä tehdä se oma kampanja myös saksalaisille, ihan vaan vaihtelun vuoksi.