Pokémon Platinum

On taas sen aika. Pokémon-pelien uusimman sukupolven pyhä kolminaisuus täyttyy. Tuore Platinum ottaa paikkansa Diamondin ja Pearlin rinnalla ja täydentää perhepotretin. Sama kaava toistuu nyt jo neljättä kertaa.

Ehkä on vain hyvä, että johonkin voi luottaa. Että joku pysyy samana, vaikka ajat muuttuvat. Pokémon-pelejä ei ainoastaan julkaista aina samalla tavalla, vaan ne ovat loppujen lopuksi samanlaisia perimmäiseltä sisällöltään.

Fanit väittävät varmasti vastaan. Niin pitääkin. Uusimmasta Pokémonista nauttivat nimittäin eniten sarjan sydänystävät sekä ensimmäistä kertaa Poké-kuumeen kokevat. Näin on ollut aina ja on todennäköisesti jatkossakin.

Pokémon-pelien viehätys on koodattu meihin. Ne pureutuvat ihmisten ikiaikaisiin vietteihin ja tarpeisiin. On metsästettävä ja keräiltävä. On kilpailtava ja voitettava. Ja vain pelaamalla voi voittaa.

Ainoastaan mestarin titteli on kyllin hyvä sankarillemme. Koko suuren Sinnohin alueen parhaaksi Pokémon-valmentajaksi ei nousta hetkessä. Noin 40 tuntia riittää, mutta aikaa kuluttaa paljon enemmänkin mielellään.

Ideana on edelleen kerätä, valmentaa ja pitää huolta Pokémoneiksi kutsutuista olennoista. Lemmikkejä on melkein satoja erilaisia, villinä ympäristössä ja omistuksessa muilla Pokémon-valmentajilla. Eikä näitä kaapata taistelutta – edes luonnosta.

Wombo combo!

Kamppailut perustuvat lemmikkien rotuihin ja kykyihin. Kivi-Pokémoniin tehoaa vesihyökkäys, taistelu-Pokémoniin lentokyky ja niin edelleen. Lemmikki voi olla enintään kahta rotua yhtä aikaa ja taistelukykyjä on maksimissaan neljä.

Kykyjä käytetään myös taistelujen ulkopuolella, vaikkapa sumua hälventämään, valoa tuottamaan ja kiviä murskaamaan. Pokémonit ovat siis ihka oikeita roolipelejä, kevyitä ehkä, mutta kuitenkin.

Platinum on 13 vuotta vanhan sarjan kehittynein osa. Se on siis kaunein, suurin ja paras. Kuitenkin muutokset tärkeimpänä lähdemateriaalina käytettyihin Diamond– ja Pearl-osiin ovat pääosin pieniä. Niiden määrä onkin ratkaisevampi tekijä.

Diamondin ja Pearlin kokeneelle fanille Platinum on kuin tylsä ”etsi eroavaisuudet” leikki. Lunta on uudessa paikassa, sankarittarella on pidemmät hihat ja Pokémoneilla on uusia animaatioita. Koko pitkän listan voi lukea netistä, vaikkapa kattavasta Bulbapediasta.

Pelissä on suurempiakin muutoksia. Kokonainen, eschermäisesti perspektiivit sekoittava kenttä, joka tosin odottaa vasta kymmenien tuntien pelaamisen jälkeen. Minipelimäisiä haasteita on lisätty taistelusaleihin. Oikeita minipelejä on usean pelaajan Wi-Fi Plazassa.

Eikä unohdeta edellisen sukupolven Pokémon Emeraldista tuttua Battle Frontieria, jonka taisteluja voi nyt nauhoittaa, tosin vain yhden kerrallaan. Silti parasta on edelleenkin lemmikkiotusten maailmanlaajuinen vaihtomahdollisuus.

Jokaisen Pokémon-sukupolven varsinaisten uusien osien, kuten tällä kertaa Diamondin ja Pearlin, yhdistävä kolmas, hiottu ja päivitetty peli on aina vaikeata arvottaa. Sen merkitys on erilainen jokaiselle pelaajalle. Kyynikosta se vaikuttaa rahastukselta.

Numeroina seitsemän on tätä heijastava keskiarvo. Mitä tuoreemmassa muistissa Diamond ja Pearl ovat, sitä vähemmän pelin ulkokohtaisia uusia ominaisuuksia arvostaa. Sama pätee toisinpäin. Ensimmäistä kertaa Pokémoniin ihastuvalle seitsemään on syytä lisätä kaksi pistettä lisää.