Tämä arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden joulukuun numerossa 240. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Murheellisten laulujen maa
1500-luku oli Euroopassa valtavan muutoksen aikaa. Ikiaikaisina pidetyt valtarakenteet järisivät kunnolla, kun Martti Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen. Yllättäen ihmiset – niin korkeasäätyiset kuin alhaisimmat talonpojat – alkoivat pohtia, että ehkä asiat voivat muuttua. Yksille tämä oli uhka, toisille mahdollisuus.
Pentiment heittää pelaajan keskelle tätä mullistusten vuosisataa, fiktiiviseen Tassingin pikkukylään. Andreas Maler on saapunut kylän lähellä olevaan luostariin viimeistelemään mestariteostaan, maalarimestarin arvonimen vaatimaa opinnäytetyötä. Siinä sivussa mies joutuu keskelle murhamysteeriä, jonka jälkipyykkiä pestään 25 vuoden ajan.
Pelin on ohjannut ja kirjoittanut Josh Sawyer, jonka meriittilistalta löytyvät muun muassa Alpha Protocol ja Fallout: New Vegas. Ei olekaan yllättävää, että tarjolla on erinomaisen hyvin suunniteltua ja kirjoitettua peliviihdettä. Se kysyy suuria kysymyksiä ja nykii sydänjuuria reilun 20 tunnin ajan.
Pentiment tekee välittömästi vaikutuksen todella persoonallisella tyylillään. Se on suunniteltu näyttämään keskiaikaiselta maalaukselta, joka on herännyt henkiin. Tyyli värittää koko peliä valikoista pieniin yksityiskohtiin, jotka tuovat siihen paljon persoonallisuutta. Esimerkiksi kaikkien keskustelukumppanien tekstit piirtyvät ruudulle erilaisilla kirjoitustyyleillä, jotka kuvastavat sitä, miten Andreas Maler heidät hahmottaa.
Talonpojat puhuvat karulla käsikirjoituksella, luostarin väki taas kirjain kerrallaan värittyvällä goottilaisella fontilla. Joskus tekstiin livahtaa kirjoitusvirheitä, jotka Maler sitten korjaa lennosta sulkakynä sauhuten. Muutamaan otteeseen keskustelut saavat Malerin muuttamaan mieltään toisen asemasta, jolloin tekstin tyylikin vaihtuu lennosta. Eräskin lammaspaimen oli lukenut vapaa- ajallaan paljon kirjoja, joten hän ei puhukaan karulla kaunokirjoituksella vaan tekstauskirjaimilla.
Yhdistettynä todella tyydyttävään äänimaailmaan persoonallinen tyyli onnistuu rakentamaan erittäin immersiivisen pelikokemuksen. Pitkät keskustelut vaikkapa naisten roolista 1500-luvun yhteiskunnassa tai kirkon ja talonpoikien välisestä suhteesta viihdyttävät aivan yhtä paljon kuin Malerin esiin tonkimat salaisuudet ja johtolangat.
Erinomainen tarina tarjoilee hyvin vähän ehdottoman oikeita tai vääriä vastauksia tai hyviä tai pahoja ihmisiä. Mukana on toki paljon epämiellyttäviä hahmoja, mutta kaikilla on myös ainakin omasta näkökulmastaan uskottavat ja ymmärrettävät syyt touhuilleen.
Sama pyrkimys realismiin ulottuu myös pelattavuuteen, sillä Pentiment on rakenteeltaan paljon avoimempi kuin monet muut seikkailupelit. Otetaan pieni esimerkki. Omien tutkimusteni aikana löysin todisteita siitä, että eräs kylän asukas on ollut uskoton aviopuolisolleen. Normaalissa seikkailupelissä tämä olisi ollut se vipu, jota vetämällä olisin saanut pettäjän paljastamaan salaiset tietonsa murhasta ja johtamaan minut eteenpäin. Nyt se vain pilasi kolmen ihmisen elämän, sillä lopulta suhteella ei ollut juuri mitään tekemistä murhien kanssa.
Peli antaakin valtavan paljon tilaa pelaajan omille tulkinnoille ja valinnoille. Murhamysteeriä tutkiessaan ei suinkaan löydä mitään aukottomia todisteita mihinkään suuntaan mutta sitäkin enemmän aihetodisteita, jotka voivat tukea monenlaisia teorioita. Peli ei kerro, mikä niistä on oikea, vaan antaa pelaajan tehdä omat johtopäätöksensä ja kantaa niiden seuraukset. Tarina hyppii parikin kertaa useita vuosia eteenpäin, jolloin pelaaja pääsee konkreettisesti näkemään, miten moninaisilla tavoilla hänen pienet ja suuret valintansa vaikuttavat Tassingin kylän ja sen asukkaiden kohtaloihin.
Mainiona ideana peliä ei voi tallentaa itse, vaan sitä tallennetaan automaattisesti ja usein. Tämä ei kuulosta paperilla hyvältä jutulta, mutta se pakottaa pelaajan elämään valintojensa kanssa. Jos se olisi ollut mahdollista, olisin taatusti palannut ajassa taaksepäin pitämään pettämispuheet omana tietonani, mutta nyt valintani seuraukset vainosivat minua lopputeksteihin saakka.
Juuri tämä on myös se suurin syy sille, miksi Pentiment on yksi vuoden suosikkipeleistäni ja erittäin tyydyttävä pelikokemus. Hyvien ja huonojen valintojen kautta muodostuu tarina, joka tulee taatusti sisältämään paljon asioita, jotka olisi halunnut tehdä eri tavalla tai joita katuu jälkikäteen. Mutta se on juuri minun tarinani. Se muodostui niistä valinnoista, jotka juuri minun Andreakseni teki, koska ne olivat ainoita valintoja, joita hänen persoonallisuudellaan ja arvoillaan olisi voinut tehdä.
Niinpä valintojen seuraukset, niin ikäviä ja koskettavia kuin ne joskus ovatkin, olivat osa juuri minun Andreakseni tarinaa. Tämä on myös syy sille, että en todennäköisesti palaa aivan heti pelaamaan Pentimentia läpi uudelleen, vaikka uudelleenpeluuarvoa olisi valtavasti ja olisi kiehtovaa nähdä, miten tarina muuttuu erilaisten valintojen myötä. Juuri nyt oma tarinani tuntuu niin persoonalliselta ja epätäydellisen inhimillisyytensä myötä tyydyttävältä, että en halua halventaa kokemusta tekemällä eri valintoja puhtaasta uteliaisuudesta.
Tämä onkin merkki siitä, että Pentiment on roolipeleistä harvinaislaatuisimpia. Siinä roolipelaaminen ei tarkoita hahmolomakkeellista ominaisuuksia tai pinoa nopanheittoja vaan mahdollisuutta kuvitella oma hahmonsa ja reagoida sen näkökulmasta uskottavan ja realistisen maailman haasteisiin.
Sawyer totesi arvostelukappaleen mukana tulleessa saatekirjeessään, että Pentiment tehtiin puhtaasti siksi, että hänellä ja Obsidianilla oli aito kiinnostus keskiaikaisen Euroopan historiaa kohtaan. Kyseessä oli puhdas intohimoprojekti, jossa tärkeintä oli kertoa tarina eikä yrittää vedota mahdollisimman suureen yleisöön.
Minäkin kehotan: pelatkaa Pentimentia. Se saattaa näyttää erikoiselta ja oudolta, mutta persoonallisen taidetyylin alla piilee todella inhimillinen ja koskettava tarina, joka tullaan todennäköisesti ajan myötä muistamaan yhtenä modernin pelaamisen mestariteoksista.
10/10
Kommentit
Kylän nimi taisi olla kyllä Tassing. Freudilainen lipsahdus?
Pentiment taisi olla mukana Xbox Game Passissa, jota jokin aika sitten tuli kokeiltua kuukauden verran. Harmi, että tuli silloin ohitettua, koska pelkkää positiivista sen jälkeen lukenut ja kuullut pelistä ja tämäkin arvostelu samalla linjalla jatkaa. Eiköhän tuo tule hankittua pikaisesti omaan pelikirjastoon.