THOMAS: No, ainakin puheet siitä kuinka Perfect Dark Zero edistäisi 3d-räiskintöjen genreä Halon tai Half-Lifen tavoin voidaan unohtaa.
LASSI: Tämä tuntuu lähinnä tähän päivään tuodulta, peribrittiläiseltä konsoliammuskelulta. Kuin uuden sukupolven TimeSplitters .
Raren toisesta ikuisuusprojektista herää Pelaajan kriitikkokaksikolle tunne syvistä juurista. Ehkä peli on alun perin suunniteltu Nintendo 64:lle? Yleensäkin tehtävien rakenne ja ulkoasu ovat hyvin uskollisia Perfect Dark 64:lle, josta on vuosien saatossa kasvatettu nostalgiahuumassa parempi peli kuin se olikaan.
THOMAS: Microsoft on tuonut Perfect Dark Zeron esille Raren suurena Xbox 360 -debyyttinä ja Joanna Darkista on lanseerattu Master Chiefin naispuolista versiota.
LASSI: Ilmiöstähän on yritetty puhua jo olemassa olevana hittisarjana, vaikka juurilla onkin vain yksi peli ja sekin pari sukupolvea vanha. Joanna poseeraa Pepsi-tölkeissä ja Perfect Darkista tehdään sarjakuvaa – ja ehkä elokuvaakin.
THOMAS: Valitettavasti Joanna ei vain ole erityisen kiinnostava. Eikä sitä ole Perfect Dark Zeron päämäärätön juonikaan.
Pelin tarina sijoittuu aikaan ennen Perfect Darkin tapahtumia. Tapahtumat kertovat siitä, kuinka Joanna Darkista tulee Perfect-agentti.
THOMAS: Perfect Darkin vertaaminen Haloon on itsestään selvää. Ovathan molemmat 3d-räiskintöjä ja julkaistu Xbox-konsolin lanseerauksen yhteydessä pelitarjonnan suurimpana menestystoiveena. Nyt kyseessä on kuitenkin kaksi täysin eri koulukunnan peliä.
LASSI: Se on kuitenkin myös myönteinen yllätys. Helpoin tie olisi ollut vain yrittää Halon kloonaamista, eikä lähteä herättämään henkiin valtavirran ulkopuolelle pudonnutta tyyliä.
Perfect Dark Zero nimittäin tuntuu ja näyttää perinteikkäiden konsoli- 3d-räiskintöjen meiningiltä. Haloon verrattuna sillä on enemmän yhteistä toisen englantilaista käsialaa olevan sarjan, TimeSplittersin kanssa.
THOMAS: Kyllähän tässä selvät juuret on. Ne näkyvät siinä miten viholliset käyttäytyvät, miten kentät ovat suunniteltu ja kuinka toiminta rullaa. Viholliset eivät ole järin aggressiivisia tai erityisen älykkäästi käyttäytyviä.
LASSI: Samaten kentät ovat maltillisen kokoisia, mutta niihin on tungettu paljon erilaisia pieniä tavoitteita, aivan samaan tapaan kuin jo GoldenEyessä.
THOMAS: Tätä ei erehdy luulemaan pc:lle suunnitelluksi peliksi. Juuri tämä erilaisuus voi tulla pettymyksensä, jos odottaa Haloa uudella ulkoasulla. Mutta jos Perfect Dark Zerolle antaa mahdollisuuden, sen parissa varmasti viihtyy.
Pelaajan kriitikot ovat yhtä mieltä: kampanja on todella epätasainen. Ensimmäinen opetustehtävä on lupaava, mutta heti seuraava tehtävä onkin sitten kaikessa sekavuudessa ja hiomattomuudessa tylsä. Tällainen laadun ailahtelu on liikaa.
THOMAS: Joannan isän kanssa pelattavassa, katolta katolle etenevässä tarkkuuskiväärikentässä on menoa ja tunnelmaa.
LASSI: Se tehtävä on pelin parhaimmistoa. Monimutkainen arkkitehtuuri näyttää uudelta sukupolvelta, action etenee koko ajan ja varsinkin kahden pelaajan yhteispelinä kenttä on todella hauska.
THOMAS: Toinen suosikkini on loppupuolen viidakkoon sijoittuva kenttä, jossa päästään käsiksi mainioon RPC90-aseeseen. Sen vaihtoehtoinen toimintotila erottaa viholliset maastosta punaisina siluetteina.
LASSI: Mutta vastapainona todellakin on esimerkiksi kakkostehtävä, jossa pitää kiikaroida piilosta vihollisia. Mekaniikka ei taivu salamyhkäisyyteen, ja opasteista huolimatta pelaaja on liian usein eksyksissä.
Jälleen kerran ollaan yhtä mieltä. Erinomaisten kenttien seassa on pannukakkuja, joiden pelaaminen on tylsää ja ulkoasu heikkoa. Monesti päämäärät ovat epäselviä ja siihen nähden että peliä on tehty vuosia, hienosäätö puuttuu.
THOMAS: Ongelmat juontuvat usein vihollisten käyttäytymisestä. Lähes koko ajan on todella epäselvää onko Joanna piilossa vartijoiden katseelta vai ei.
LASSI: Hommasta puuttuu kuitenkin selkeä logiikka. Tuntuu täysin tehtävästä riippuvaiselta, miten käy, jos hälytys tulee.
THOMAS: Muutenkaan vartijat eivät pahemmin ihmettele maassa makaavia kuolleita kavereitaan. Pienikin vilahdus Joannasta sen sijaan aiheuttaa hälytyksen.
Vaikka avoin rakenne hämää sekä pelaajaa että tekoälyä, on myös hauskaa että kentät tarjoavat useimmiten muutamia vaihtoehtoisia kulkureittejä. Pikkutavoitteiden lisäksi ajoittain tarjolla on myös eri tapoja päästä lopputulokseen: mennäkö etuovesta vai hiipiä kellarista? Valinnat ovat pitkälti kiinni siitä minkätyyppisiä aseita haluaa käyttää tai mukaan on tarttunut: kommandoiskulla eteenpäin vai tarkkuuskiväärillä kauempaa.
Brittipelitalolle ominaiseen tapaan tehtäviä voi myös suorittaa kolmella eri vaikeusasteella. Mitä vaikeammalla tasolla pelaa, sitä enemmän kentissä on tekemistä. Vastustajien tekoälyyn vaikeustaso ei kuitenkaan näytä paljoa vaikuttavan. Vastaan vaan rynnii yksinkertaisesti enemmän kaadettavaa.
LASSI: On myös tärkeä huomata, että ongelmat keskittyvät lähinnä yksin pelaamiseen. Kampanjaakin voi pelata jaetulla ruudulla tai Xbox Liven läpi kaverin kanssa. Monet tehtävien ongelmista katoavat kun niitä suorittaa kaverin kanssa.
THOMAS: Rare on jaksanut tehdä tehtävistä hyvinkin erilaisia kahdella pelaajalla pelatessa. Muutenkin moninpeli toimii. Jos jotain yhteistä Haloon on, niin sellaista on ehdottomasti fantastisen moninpelin hitaampi tempo. Silloin pelaaminen on yksinpeliä taktisempaa ja vähemmän hektistä.
LASSI: Tuntuukin siltä, että moninpeliä on suunniteltu paljon yksinpeliä enemmän. Kentissä on samaa monipuolista ilmettä kuin TimeSplitterseissä.
THOMAS: Lisäksi on mainittava, että ne ovat laajoja, mutta mittakaava muuttuu suoraan pelaajamäärän mukaan.
LASSI: Pelityyleissä on myös merkittäviä eroja. Perusräiskinnän lisäksi esimerkiksi joukkue- ja tehtäväpohjainen Dark Ops on varma Live-hitti.
THOMAS: Suurin ansio hauskuudesta menee kuitenkin valtavalla asevalikoimalle, joka poikkeaa muiden 3d-räiskintöjen tarjonnasta. Mukana on esimerkiksi sellainen kapine kuin salkkukanuunalla!
Ongelmistaan huolimatta Perfect Dark Zero hurmasi arvostelijat persoonallisuudella. Pelistä yksinkertaisesti haluaa pitää ja ongelmia on valmis antamaan paljon anteeksi.
THOMAS: Minulle persoonallisuus muodostuu kolmesta avainasiasta. Teemaa lukuun ottamatta omaperäinen musiikki, usein hieno ilme ja vanhanaikainen pelattavuus toimivat.
LASSI: Olisi ollut loppujen lopuksi aika rohkea ratkaisu julkaista Perfect Dark Zero vain moninpelinä. Silloin peli olisi voinut saada jopa paremman arvosanan, koska sekä yhteistyö kampanjan läpi että monipuoliset verkkotaistot houkuttelevat Liveen. Vain yksinpelistä jää keskeneräisyyden ja loppukiireen tuntu.