Pro Evolution Soccer -pelisarja on kaikkien aikojen paras konsoliasia, missään, koskaan. Siitä ei ole puhettakaan. Nousin 1990-luvun lopulla herätyskellon avulla aamuisin kuudelta ylös, jotta saatoin pelata ensimmäistä PESiä pari tuntia ennen töihin lähtöä. Mikään populaarikulttuuriin liitettävä asia maailmassa ei ole aiheuttanut minulle samanlaista pakkomiellettä, kenties hetkellistä Quentin Tarantino– tai Winona Ryder vaihetta lukuun ottamatta.
Pidin kuitenkin itseni avoimena aina FIFA-pelisarjaakin kohtaan, mutta se ei koskaan sytyttänyt samalla tavoin. Viimevuotinen PES oli uuden sukupolven koneilla pettymys, eikä PS2-versiokaan tuonut mitään uutta peliin. FIFA 08:ssa oli kuitenkin vielä omat ongelmansa, joten vuodesta tuli välivuosi konsolijalkapallon saralla.
Vastikään ilmestynyt FIFA 09 on kuitenkin aivan loistava peli, ylivoimaisesti realistisin jalkapallopeli koskaan. PES 2009 onkin kovan paikan edessä: miten vastata FIFAn haasteeseen?
Jotain uutta…
Suurin uudistus pelissä on sen Become a legend -pelitila. Samaan tapaan kuin FIFAn Be a pro:ssa, myös tässä pelitilassa luodaan oma pelaaja ja nostetaan se maailman huipulle. Valitettavasti vain toteutus ontuu pahasti.
Become a legendia pelaa hetken mielellään, mutta sitten sen monotonisuus iskee päälle. Pelit voi pelata koko ajan juoksunappi pohjassa, eikä pelaaja tunnu väsyvän millään. Peli antaa arvosanat kaikille pelaajille, mutta siinä missä FIFAssa pelisuorituksella sijoittumisesta syöttämiseen oli väliä, tässä ei niinkään.
Surffailin puolustavalla keskikenttäpelaajallani parikymmentä ottelua läpi, eikä suorituksellani tuntunut olevan mitään merkitystä arvosanaan. Joskus pelasin vain kärjessä tai oman maalini edessä keskikentän pelipaikastani huolimatta, mutta se ei vaikuttanut arvosanaani millään tavoin.
On toki myös realistista, että koneen ohjaamat kanssapelaajat eivät napin painalluksesta syötä sinulle palloa, vaan ne syöttävät milloin itse tahtovat. Valitettavasti vain näiden taulapäiden tekoälyn kanssa on vähän niin ja näin. Syöttöä ei näy eikä kuulu, vaikka kuinka olisi kirmaamassa läpi.
Jotain vanhaa
Peli sisältää myös vanhoja, jo ikuisuuden PES-peleissä olleita epäloogisuuksia ja suunnitteluvirheitä. Esimerkiksi ottelun puoliajalla ja sen päätyttyä ei enää näe kaikkia tilastoja kätevästi yhdellä sivulla, vaan kaiken informaation joutuu klikkaamaan erikseen näkyviin, kortin ottaneista pelaajista maalintekijöihin. Tämä lienee jonkinlainen typeryyden multihuipentuma jo PES-asteikollakin.
Kameralla voi ottaa oman kuvansa ja tuoda sen peliin. Tästä päästäänkin yhteen pelin ehdottomasti tärkeimmistä parannuksista eli pelaajien editointimahdollisuuksiin. Viime vuotisessa versiossa pelaajien editointi oli todella puutteellista, ja tänä vuonna tilanne on paljon parempi. Pelaajia voi muutella mielensä mukaan ulkonäöstä aina näiden kykyihin saakka.
Master league on yhä sitä samaa mielikuvituksen riemuvoittoa kuin aina ennenkin. Ei, tietenkään et voi pelata normaalikokoisia sarjoja, vaan joudut aina jättämään muutaman joukkueen pois sarjasta. Myös lisenssi on mennyt taaksepäin, eikä esimerkiksi Arsenal ole enää pelissä mukana lainkaan. Tosiaan, onneksi editointimahdollisuuksia on paranneltu: kulunee vain muutama päivä pelin julkaisusta, niin netistä löytyy jo aidot joukkueet aidoilla pelipaidoilla.
Tänä vuonna Konami on saanut lisensoitua peliin mukana Mestareiden liigan. Tämä on toki hyvä uudistus, mutta mieluummin ottaisin aidot sarjat kuin keinotekoisen rahaliigan, jossa on tyylikkäät fanfaarit.
Ja se peli on…
Kaikki edellä mainitut kohdat ovat toki toisarvoisia. PES-pelit on aina tehnyt hyväksi niiden pelattavuus, joka on ollut lähellä täydellistä viime vuoden Xbox 360- ja PS3-versioita lukuun ottamatta.
Tänä vuonna parannusta on tapahtunut, mutta valitettavasti sitä maagista PES-pelattavuutta ei edelleenkään ole tarjolla. Graafisesti peliä on parannettu huomattavasti viimevuotisesta, ja esimerkiksi hidastukset toimivat nykimättä. PS2-version mahtava pelimoottori on mennyttä, ja ilmeisesti Konami haluaa nyt väen väkisin ampua uutta kuluttajille.
Ongelma on vain siinä, että tämänkin vuoden uuden sukupolven PES on arcadefutista parhaimmasta ja pahimmasta päästä. Pelaajat luistavat kentällä eteenpäin hirvittävää vauhtia. Ollaan lähempänä ”päästä päähän” -kohellusta kuin ajattelevan miehen pallottelua, mitä jalkapallo on: älylaji, ei pelkkä urheilusuoritus. Kuvaavaa on, että askelharhautus on pelissä idioottimaisen tehokas keino päästä koneen ohjaamasta pelaajasta eroon.
Pelin tekeminen ja rakentaminen ei silti ole aivan niin helppoa kuin viime vuoden versiossa. Vaikka syötöt napsahtelevatkin melko hyvin omille, nyt sellainen saattaa hyvinkin jäädä hieman liian vajaaksi, jolloin vastapuoli pääsee väliin. Tämä on ehdottomasti hyvä asia, mutta lukemattomien otteluiden jälkeen on tunne, että syötöt epäonnistuvat vain siksi, että niin on päätetty tapahtuvan – ei siksi, että pelaaja olisi tehnyt virheen.
Silti pelaaminen on helppoa ja yksinkertaista, ja maaleja syntyy paljon. PES 2009:n ongelman voikin kiteyttää yhteen lauseeseen: maalit pelissä tulevat, niitä ei tehdä. Tämä syö tehokkaasti onnistumisen kokemusta.
Mennyttä ovat hyvät ajat
PES 2009 on edistynyt viime vuoden versiosta, ja kaikkea on parannettu aina pelattavuudesta lähtien. Nyt onkin kyse siitä, että FIFA 09 määritteli – samaan tapaan kuin PES aikoinaan – jalkapallopelaamisen uusiksi. Minulla ei ole enää koskaan paluuta edes vähääkään arcadempaan jalkapalloon, kuin mitä PES 2009 edustaa.
Nettipelaamista on parannettu, mutta ongelmia esiintyy yhä lagin muodossa. Ylivoimaisesti paras tapa nauttia pelistä onkin pelata sitä kaverinsa kanssa kotisohvalla. PESin pelaaminen on tänä vuonna vähemmän futispelejä pelanneen kanssa hauskempaa kuin FIFAn. Jalkapallopelifaneilla vain tapaa olla kovin intohimoinen suhde lajiinsa. Tänä vuonna FIFAn ultrarealismi vie voiton PES 2009:n hauskanpitoon keskittyvästä futailusta.
Vaihtopelaaja
Kirjoittanut [pelaaja_author:7]
Olen pitkälti samaa mieltä Jarkon kanssa. On synkkää katsella avuttomana, kuinka Konami sössii kaikkien aikojen parasta futispelisarjaa. Tämän vuoden versio on pitkälti vain sitä, mitä viime vuoden pelin – ei, vaan mitä PES-sarjan PS3 / Xbox 360 -debyytin piti olla. Ei sen enempää eikä vähempää.
Ruudunpäivitys on nyt tasaista ja oman kokemukseni perusteella nettimatsit toimivat pätsin ilmestymisen jälkeen moitteettomasti. Netissä pelatessa vanha PES-addiktioni osoitti palaamisen merkkejä, mutta tekoälyä vastaan pelaamisessa ei puolestaan ole paljoa haastetta. Kun FIFA 09 tekee melkein kaiken niin pirun hyvin, on todella vaikea olla huomioimatta PES 2009:n ongelmia.
Tempo on vieläkin minulle liian nopea ja PS2:lla hyvältä näyttänyt animaatio on jo aikansa elänyttä. Jotkin vedot ja syötöt näyttävät typeriltä, kun pelaajan jalat eivät oikeasti käänny vetosuuntaan. Tosin pienet nyanssit, kuten pelaajien turhautuminen, kun veto menee pieleen tai syöttöä ei tule, saavat futisfanit hymyilemään.
Kun olen fanittanut sarjaa niin kauan, ovat lukemattomat pienet kauneusvirheet ärsyttäneet toden teolla, etenkin kun Konami ei näytä tekevän elettäkään näiden korjaamiseksi. Pelattavuus on asioista tärkein, mutta sille, että näin ison pelisarjan englanninkieli ja käyttöliittymä ovat surkeita, ei ole tekosyytä. Pelkästään oman musiikin kuunteleminen PS3-versiossa vaatii ohjeiden etsimistä netistä (listan pitää sisältää yli 10 biisiä, että se toimisi), eivätkä satunnaispelaajat todennäköisesti selviä Konamin nettirekisteröinnistä, jota netissä pelaaminen edellyttää.
Kaikesta huolimatta, PES 2009 on viihdyttävä futispeli, etenkin kavereiden kanssa, mutta on turha odottaa sitä todellista uuden sukupolven Super-PES-peliä. Sitä ei tule.