Aikaisemmista, nettipelaamiseen keskittyneistä Phantasy Star -peleistä poiketen pelisarjan uusin osa keskittyy juonelliseen yksinpelikampanjaan. Nyt yksinpelaaja saa iskeä kätensä perinteiseen läiskintään perustuvaan roolipelikokemukseen.
Vanhaa sanalaskukin jo sanoo, että määränpäätä tärkeämpää on se, miten sinne päästään. Juoni on Phanstay Star Universen kaltaisissa peleissä tärkeä, ja siksi siihen on pakko kiinnittää huomiota. Nyt se ei vain toimi tarpeeksi hyvin. Valitettavasti juoni ei ole pelin ainoa puute. Scifi-oopperan avaruusaluksesta loppuu löpö aivan liian aikaisin.
Perinteisillä linjoilla
Ei juoni nyt aivan tuhoon tuomittu ole, mutta kun sadan vuoden rauhaisan elon jälkeen tulee pahisrotu, joka pistää paikat remonttiin, niin omaperäisyydellä ei ratsasteta. Aidosti omaperäinen idea on se, että juoni on jaettu yhdeksään osioon, hieman animejaksojen tapaan. Tämä on vekkuli idea, josta on pakko antaa pisteet. Phantasy Star -pelien tapahtumat ovat aina liittyneet samaan aurinkokuntaan. Pelin futuristinen maailma ei pidä otteessaan niin hyvin, että hahmoihin jaksaisi kiintyä. Phantasy Star Universen päähenkilö on 17-vuotias Ethan Waber. Hän on todella ärsyttävä, yksiulotteinen ja tylsä wannabe-kovis, jota opin vihaamaan jo ensimmäisten kohtausten aikana. Eihän tässä nyt mitään maailmakirjallisuuden klassikkoa olla pelaamassa tai kokemassa, mutta pelkkä kakaran jenkkiaksentilla vääntämä englanti ärsyttää. Muutamat sivuhahmot ovat tosin kliseisellä tavalla persoonallisia. Peli on perinteinen monessa mielessä. Kun on mätkinyt tarpeeksi, niin arvatkaa, paraneeko päähahmon aseistus? Entä tuleeko lisää osumapisteitä? Kasvaako juoni eeppiseksi? Pelastetaanko prinsessaa? Tuleeko mukaan uusia sivuhahmoja?
Konsolijuuret näkyvät
PSU:n koko tarjonta on nähty jo monta kertaa aiemminkin, jo konsolien alkuhämäristä lähtien. Edes jonkinlainen innovatiivisuus olisi pelastanut paljon. Nyt juostaan paikasta A paikkaan B ja mätkitään matkan varrella hullun lailla – näppäimistöllä tietenkin, sillä peli ei tue hiirtä millään tavalla. Peli tukee kyllä analogista ohjainta, mutta ohjainmetodia ei voi vaihtaa kesken pelin. PSU on muutenkin täynnä pieniä, mutta inhottavia ärsyttävyyksiä. Yksi merkittävimmistä on näiden pelien vakio-ongelma, epäkäytännöllinen kamera. Taistelusysteemi sentään toimii. Molempiin käsiin voi asettaa oman aseen, ja nuolinäppäimillä valitaan, kumpaa asetta tahtoo käyttää. Aseiden valinta pelin tiimellyksessä vaatii kuitenkin harjoittelua, sillä asetuksista ei löydy pause-nappulaa lainkaan. Kaikki operointi tehdään lennossa. Graafisestikaan peli ei ole mitenkään loistelias, mutta sen värimaailma miellytti ainakin minua.
Mikä mättää?
Vertailun vuoksi esimerkiksi Diablo on hauskaa toimintaseikkailua kiitos hektisen tahdin, tavaroiden keräilyn ja loitsuttelun. Final Fantasy -pelit ovat aina toimineet ylivedetyn, mutta oikeasti tunteisiin vetoavan tarinankerrontansa ansiosta. Phantasy Star Universessa ei ole oikein kumpaakaan – ei hauskuutta tai oikein annosteltua melodraamaa. Yritin todellakin pitää tästä pelistä. Eeppisiä, vanhan (konsoli)koulukunnan seikkailuja saa tietokoneilla nauttia liian harvoin näinä World of Warcraftin, Guild Warsin ja muiden verkkoroolipelien aikoina. PSU:ssa ei ole mitään tehty varsinaisesti huonosti, mutta millään osa-alueella ei ole ylletty parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Mikäli perinteinen rooliseikkailu kiinnostaa, Phantasy Star Universea kannattaa kokeilla. Itse kokeilin ja yritin uppoutua sen maailmaan, mutta kun ei, niin ei.
Fantasiatähdellä on pitkät juuret
Aivan ensimmäinen Phantasy Star -peli ilmestyi roolipelihullussa Japanissa Sega Master Systemille vuonna 1987. Etenkin Phantasy Star IV on yhä arvostettu eeppisten konsoliroolipelien lajityypin edustaja. Pelisarja onkin yhdessä Dragon Questien ja Final Fantasy -pelien kanssa yksi tärkeimmistä vaikuttajista koko genren syntyyn ja menestykseen. Ensimmäinen Phantasy Star Online -peli ilmestyi vuonna 2000 Segan Dreamcast-konsolille. Sittemmin peli on kääntynyt myös Xboxille, GameCubelle ja tietokoneelle. Se ei kuitenkaan koskaan ole saanut kunnolla jalansijaa etenkään Euroopassa, ja sen käynti on ollut paikoitellen yskähtelevää. Sarjalla on kuitenkin vankka kannattajakuntansa, ja pelisarjan sivuilta (www.phantasy-star.net www.phantasy-star.net ) löytyy kaikkea aina taustakuvista fanirunouteen.
Kaksin aina kaunihimpi
Phantasy Star Universen verkkopeli ei sekään ole omaperäisyydellä pilattu, mutta se sentään tuo peliin jotain uutta. Valittavina on neljä eri hahmoluokkaa, ja maksimissaan viiden muun pelaajan kanssa voi juosta ympäri alueita, listiä vihollisia ja kerätä tavaroita. Ei mitenkään omaperäistä siis, mutta kokonaisuus toimii omalla tavallaan hyvin. Pelaajalla on oma ”lepohuoneensa”, jonne kerätyt tavarat voi varastoida. Kun tarpeeksi korkea taso on saavutettu, tavaroita voi myydä muille pelaajille, mikä on hauska keksintö. Omituista kyllä, pelin mukana ei tule minkäänlaista ilmaista koepeliaikaa. Luottokorttia pitää vinguttaa heti vähintään kymmenen euron edestä, mikäli verkkopeliä tahtoo edes kokeilla. Ei hyvä.
Alkuperäinen pistemäärä: 60/100