Tunkua oikeussalissa
Juonivetoista pelaamista on viime aikoina tarjoiltu urakalla. Siinä missä Beyond: Two Souls ja The Wolf Among Us edustavat modernimpaa pelikerrontaa, viiden vuoden virkavapaalta palannut ässäjuristi Phoenix Wright turvautuu visual novel -genren peruselkeisiin. Luettavan dialogin, ilmeikkäiden hahmoanimaatioiden ja näitä tukevien musiikkiraitojen yhdistelmä täyttää oikeussalidraamaa janoavien tarpeet, vaikka pelimekaanisten elementtien karsimiset harmittavatkin.
Phoenix Wright – Ace Attorney: Dual Destinies -nimihirmu palauttaa huomion Apollo Justicesta takaisin alkuperäiseen ässäjuristiin, mutta ei aivan täysipäiväisesti. Dual Destinies on yhtälailla jatkoa Apollon kuin Phoenixinkin tarinalle, ja mukana on kolmaskin päähahmo. Temperamenttinen Athena Cykes turvautuu todistajien tunnetilat paljastavaan analyyttiseen psykologiaan, jolla pelaajat voivat tehostaa kuulustelujaan tonkimalla ristiriitoja todistajien lausuntojen ja tunteiden välillä.
Sarjassa on aina puitu tarkasti käsikirjoitettuja murhatapauksia katkeransuloiseen loppuunsa asti, mutta tällä erää tarinaa kuljettava dialogi on ottanut entistä suuremman vallan interaktiiviselta tutkimiselta. Tämä luultavasti johtuu siitä, että kehittäjien tärkeimpänä tavoitteena on ollut päivittää aiempien pelien rakastettu ulkoasu täysin kolmiulotteiseksi.
Kolmanteen ulottuvuuteen päivittymisen myötä pelimaailmaa voi nyt silmäillä ja tutkia useammasta eri kulmasta, tosin vain varsinaisilla pääkallopaikoilla. Muiden maisemien tarkempi tarkastelu ei enää onnistu, ja löydettyjen todistusaineistojen yksityiskohdat yleensä selitetään suoraan dialogissa omatoimisemman tarkastelun sijaan. Mikäli satuit pitämään sormenjälkipulverin ripottelemisesta tai muista edellisosan kiinnostavimmista uudistuksista, Dual Destinies ottaa takapakkia.
Silti on myönnettävä, että ulkoasu on todellinen nappiosuma. Sarjan aiemmille osille hämmästyttävän uskollinen lopputulos elävöittää etenkin hulvattoman ylilyötyjä hahmoanimaatioita, jotka pääsevät oikeuksiinsa sarjan tavaramerkkinä tunnetuissa ristikuulusteluissa. On tyydyttävää katsella, kuinka syylliset kiemurtelevat pelaajan avatessa vastapuolen valheellisia tai virheellisiä solmuja todistusaineiston avulla. Vaihtelua tavallisempaan kuulusteluun tuodaan Phoenixin, Apollon ja Athenan erikoiskyvyillä, joilla voi esimerkiksi havaita bluffaavan todistajan paljastavan eleen.
Dual Destinies ottaa pelillisiä askelia sekä eteen että taakse, mutta visual novelin vetovoima kumpuaa luonnollisesti myös tarinasta, hahmoista ja kerronnan sujuvuudesta. Tässä suhteessa Phoenixin paluu oikeussaleihin on positiivinen yllätys, vaikka kovimpia faneja askarruttaneisiin kysymyksiin ei juuri tartutakaan.
Vaikka viidestä luvusta löytyy yksi selkeästi heikompi täyte-episodi, ne onnistuvat muodostamaan otteessaan pitävän kokonaisuuden, jota on hyvän kirjan tavoin vaikea laskea käsistään, ennen kuin kaikki käänteet ovat selvinneet. Samalla Ace Attorneyn maailma saa riveihinsä kasapäin mainioita uusia hahmoja, joista omaksi suosikiksi nousi tummanpuhuva, murhasta tuomittu ja samuraifilosofiaa suoltava pääsyyttäjä Simon Blackquill. Tämä siitäkin huolimatta, että kirjoittajat liioittelevat miehen vastalauseiden tarinallista merkitystä useissa tilanteissa, joissa pelaaja on todennäköisesti jo oivaltanut väitteen kumoavan todistusaineiston.
Phoenix Wright – Ace Attorney: Dual Destinies tekee sen, mitä siltä todennäköisimmin odotetaan. Se on viihdyttävä, harmaat aivosolut sopivissa määrin haastava, hyvin lokalisoitu ja varsin mittava jatko-osa valheita, kuulusteluja ja hermoromahduksia pursuavaan saagaan. Tältä suunnalta ei kuitenkaan kuuluisi vastalauseita, mikäli mahdollista jatko-osaa vietäisiin mekaanisesti takaisin monipuolisempaan suuntaan.