Phoenix Wright: Ace Attorney

Jos kielitaito riittää, Phoenix Wrightin parissa kokee ainutlaatuisen pelikokemuksen.

14.9.2011 21:26

Saanko esitellä teille Miles Edgeworthin. Hän on 24-vuotias syyttäjä, joka tunnetaan myös lempinimellä ”Syyttäjänero”. Pelaaja tutustuu Edgeworthiin häikäilemättömänä vastustajana: kylmän ja laskelmoivan nuoren miehen kerrotaan väärentäneen todisteita ja muuttaneen todistajalausuntoja. Hän on valmis mihin vain saadakseen syytetyn tuomituksi.

Phoenix Wright -pelin edetessä mielikuva Edgeworthista muuttuu. Hahmo ei olekaan yksiulotteinen pahis. Tarina tuo hiljalleen esiin syyttäjän maineen taustoja ja kasvattaa hänestä lopulta yhden pelihistorian mieleenpainuvimmista kasvoista.

Edgeworth ei toki ole Phoenix Wright -oikeussaliseikkailun ainoa huippukohta. Pelin kakkosepisodin avaintodistaja, uhkea April May, flirttailee koko oikeussalin kuohuksiin. Iäkäs porttivahti Wendy Oldbag nalkuttaa pelaajalle, Terässamurai-ohjelman ohjaajanörtti Sal Manella puhuu kuin pahin fanipoika ja hotellin portieeri Bellboy kantaa tarjotinta todistajanaitiossakin.

Kaikki heitä yhdistää se, että pelaajan tehtävänä on kuunnella heidän todistajanlausuntonsa ja löytää niistä ristiriidat ja valheet. Lopulta kiikkiin jää ovelinkin valehtelija.

Yksinkertaista?

Phoenix Wright seisoo täysin nerokkaan käsikirjoituksen varassa. Pelaajan täytyy seurata oikeudenkäyntiä tarkkaan ja oivaltaa, mikä todistajan puheessa ei sovi yhteen tunnettujen tosiasioiden kanssa. Oliko kuolinajaksi väitetty aika sittenkin väärä, tai lähtikö murhaaja silminnäkijän mukaan mahdottomaan suuntaan?

Enempää pelissä paljastuvista juonista ei halua paljastaa, sillä oma oivaltamisen riemu on lyömätöntä.

Jos kielitaito suinkin riittää oikeudenkäyntiä seuraamaan, Phoenix Wrightin parissa kokee ainutlaatuisen pelikokemuksen.

Pelimekaniikka ei sinänsä ole monimutkaista. Oikeudenkäynneissä pelaaja voi valita todistajanlausunnosta kohdan, johon vaatia tarkennusta. Kun selkeä ristiriita löytyy, täytyy kaivaa esinevalikosta esiin todisteita, jotka vahvistavat todistajan valehtelevan.

Välillä vastaan tulee monivalintakohtia, joissa pitää poimia oikea kolmesta vaihtoehdosta.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä homma ei ole. Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä mutkikkaampia juonet ovat ja sitä häikäilemättömämpiin peittely-yrityksiin törmää. Pitkästä aikaa eteen tulee vanhoista seikkailupeleistä tuttuja ”jumiin jäämisen” hetkiä, jolloin pitää todella pysähtyä miettimään.

Myös seikkailua

Vaikka oikeudenkäynnit ovat pelin pääosassa, olennaisia ovat myös välijaksot, joiden aikana pelaaja siirtyy seikkailupelin näkymään. Silloin asianajajasta tulee salapoliisi.

Todistusaineiston etsinnässä ja juttuun liittyvien henkilöiden haastattelussa on paljon samaa kuin klassisissa Lucasartsin ja Sierran osoita ja klikkaa -seikkailupeleissä. Murhien tapahtumapaikkoja kiertäessä olennaista on kiinnittää huomiota yksityiskohtiin.

Kosketusnäyttö vastaa hiirtä, kun pelaaja tutkii ympäristöjä. Keskustelut hoidetaan monivalintaperiaatteella, yleensä niin, että oikea ratkaisu on käydä aina kaikki vaihtoehdot läpi.

Peli on armollinen: pelaaja ei voi edetä oikeudenkäyntiin, ennen kuin kaikki tarvittava on selvinnyt tutkimuksissa.

Upeaa fiktiota

Suuri osa Phoenix Wrightinlumosta tulee hyvin oivalletusta lähtötilanteesta. Kun pelaajan tehtävänä on taistella syyttömien puolesta ja estää heidän joutumisensa vankilaan, syttyy kenen tahansa oikeudentaju.

Oman lisämakunsa tapahtumiin antaa tulevaisuuden julma oikeusjärjestelmä, jossa jokainen oikeudenkäynti keskeytetään kolmen päivän jälkeen, ellei puolustus onnistu todistamaan syytettyä viattomaksi.

Kokonaisuus on puettu onnistuneen ristiriitaiseen kuosiin. Hahmot herjaavat pelaajaa ja toisiaan estottomasti, ja asioista revitään samalla niin mustaa, tuhmaa kuin hulluakin huumoria. Silti taustalla elävät vakavat arvot: totuus ja oikeudenmukaisuus nousevat Phoenix Wrightissa kunniaan.

Dialogi on heikoimmillaankin pelialan parhaimmistoa ja parhaimmillaan täysin ylittämätöntä.

Eräässä oikeudenkäynnissä Edgeworth heittää tuomarille vastalauseen ja väittää, että Phoenix on aikeissa kertoa tyhjänpäiväisen valheen. ”Antakaa minun edes kertoa valheeni ennen kuin tyrmäätte sen tyhjänpäiväiseksi”, Phoenix vastaa. Vielä herkullisemmat palat säästän pelaajille itse löydettäviksi.

Kun loistava teksti yhdistyy tarinaan sopivaan musiikkiin ja moitteettomaan ulkoasuun, pakettiin kertyvät niin kirjojen, oikeussalidraamasarjojen kuin videopelienkin parhaat puolet.

Yllättävää on, että täysin lineaarisen pelin pariin tekee läpipeluun jälkeen mieli jopa palata uudestaan.

Ehkä syynä ovat tunteet. Kuten Phoenix Wrightiin totaalisesti koukkuun jäänyt naistuttavani sanoi minulle: ”Pelaaja horjuu sydäntä raastavan huolen ja epäuskoisen, hurjan toivon välillä tyrmäävien paljastusten ja julman ivan ristitulessa.”

Se on tästä pelistä täydellinen summaus.

Viisi episodia

Pelaajan ratkottavaksi tarjotaan yhteensä viisi erilaista oikeudenkäyntiä. Ensimmäisessä ratkotaan yksinkertainen murhamysteeri, mutta jo toisessa osassa tarina muuttuu paljon mutkikkaammaksi. Phoenix löytää jopa itsensä syytetyn penkiltä. Vain pelin viides episodi on suunniteltu suoraan Nintendo DS:ää varten, kun ensimmäiset neljä perustuvat GBA-peliin. Viimeisessä osassa pyöritellään kolmiulotteisia esineitä ja tutkitaan kosketusnäytön avulla sormenjälkiä.

Loppuunmyyty?

Yhdysvalloissa Phoenix Wright on myyty täysin loppuun, eikä peliä löydä siellä lähes mistään. Tiedot ovat kuitenkin ristiriitaisia: toiset sanovat, ettei Capcom enää tuota pelistä lisäkappaleita, kun toiset sanovat, että pelin suosio olisi yllättänyt julkaisijan. Mikäli jälkimmäinen on totta, se lupaa hyvää seuraavien osien julkaisun kannalta. Capcomilla on jo valmiina kaksi muuta Game Boy Advancen Phoenix Wright -peliä eli Gyakuten Saiban -sarjan seuraavat osat. Vaikka valtavien tekstimäärien lokalisointi vaatii paljon kääntämistä, Pelaaja haluaa uskoa, että pelisarja jatkuu.

9/10
Lisää luettavaa