Kun Nintendo yltää parhaimpaansa, se tuntuu työskentelevän aivan kuin omalla aaltopituudellaan. Silloin sen pelit huokuvat mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä, pelattavuuden neroutta ja väkivahvaa ammattitaitoa. Peli-ideat ovat helppotajuisia, mutta syvällisiä. Lopputulokset ovat viimeisteltyjä eivätkä kärsi ohjelmointivirheistä. Pelit kuvastavat tekijöidensä sanatonta ylpeyttä teoksistaan. Ikään kuin ne suunniteltaisiin ilman stressiä tai kaupallisia paineita, vaikka se tuskin koko totuus onkaan.
Nintendo on joka tapauksessa mestari havainnoimaan maailmaamme lapsen silmin – viattomasti ja aina oivaltaen. Nintendon pelit avaavat tällaisen rajoja hylkivän todellisuuden, lapsen kyvyn yhdistää mielikuvitus ja todellinen maailma toisiinsa tavalla, joka on videopelien keinoin hauskaa ja vetoaa kaikenikäisiin. Ruohonjuuritasolla tapahtuva, Wii U:n kerta kaikkiaan ihastuttava strategiapeli Pikmin 3 on tästä malliesimerkki.
Koppai-planeetan asukkaat ovat eläneet rohmuten ja piittaamattomasti yli luonnonvarojensa. Nääntymisen pelko on ajanut kartoittamaan galaksia ruoan ja uusien elinkelpoisten alueiden perässä. Etsinnän näyttäessä jo lohduttomalta yksi kaukainen planeetta osoittaa merkkejä toivosta. Sinne laskeutuvassa avaruusaluksessa menee kuitenkin jotain pahasti pieleen, ja sen kolme minikokoista tutkijaa sinkoutuvat kauas toisistaan.
Peli alkaa, kun joukon kapteeni Charlie tulee tajuihinsa pikkuruisten pikmin-olentojen keskeltä. Pian hän ymmärtää, että tarmokkaat oliot ovat ystävällisiä ja haluavat auttaa. Yhdessä puuhaaminen tekeekin vaikeakulkuisissa alueissa etenemisestä mahdollista. Pelin rakenne selkiytyy: pelaaja ohjaa Charlieta, joka voi komentaa pikmineitä työtehtäviin ja viholliskohtaamisiin sekä heitellä niitä paikkoihin, jonne itse ei pääse. Juuri kun homma alkaa luonnistua, näkökulma siirtyy toisaalle.
Valokeilaan astelee tutkija nimeltä Alph, joka on tarinan toinen sankari ja siten myös ohjattava pelihahmo. Hän etsii tiiminsä jäseniä ja saa myös apua pikmineiltä. Muutaman suoritetun tehtävän jälkeen kohdataan kolmas ja viimeinen päähahmo, Brittany. Alph ja Brittany alkavat yhteistyöhön, ja pelaaja voi vaihdella ohjaamista jommankumman välillä.
Tarkoitus on kartoittaa planeettaa ja etsiä luonnonvaroja eli pelimaailmaan ripoteltuja herkullisia hedelmiä. Pelaaminen on jaettu tutkimuspäiviin, jotka kestävät 13 minuuttia kukin. Sen jälkeen on hakeuduttava pikminien kanssa turvaan, piiloon yön hirviöiltä. Vaikka pelaaminen tapahtuukin lyhyissä pätkissä, Pikmin 3:n ilmapiiri ei ole suinkaan painostava tai turhauttava, vaan päinvastoin harvinaisen kannustava ja alati jännittävä.
Kerätyistä hedelmistä puristetaan päivän päätteeksi mehua, ja yksi täysi purkki antaa voimia uuteen aamuun. Näinpä hedelmien etsimistä ei sovi unohtaa muulta tutkimiselta, tai peli päättyy lyhyeen. Toimien tarkka suunnittelu muodostaa tärkeään osan etenemisestä ja pelin rakenteesta. Kenttäsuunnittelu onkin osaltaan ilahduttavan tiivistä ja yllätyksellistä. Eteneminen tapahtuu jouhevassa rytmissä, kun uudet kyvyt ja alueet aukeavat luontevasti. Nintendo taitaa myös monipuolisen pelattavuuden opettamisen tuttuun tapaansa hienovaraisesti ja erittäin selkeästi. Peli-idean lukuisine kommervenkkeineen sisäistää pelin edetessä kuin huomaamattaan.
Siinä missä sarjan edellinen osa, GameCuben vuoden 2004 mainio Pikmin 2, lavensi pelikokemuksen kahteen pelattavaan hahmoon, tällä kertaa vastuulle annetaan kerralla kolme pelihahmoa. Tämä tapahtuu alun jälkeen, kun tutkijakolmikko löytää toisensa ja ympäristön tonkiminen voi toden teolla alkaa. Kolmella hahmolla onkin oleellinen merkitys tehtävien suorittamiseen. Pelaaminen on huomattavasti monipuolisempaa ja taktisempaa, kun tiukasta aikarajasta haluaa ottaa kaiken mahdollisen irti.
Wii U:n ohjainta hyödynnetään tässä mielessä näppärästi: ohjaimen näytöltä katsellaan pelimaailman 2D-karttaa, jonka avulla hahmoja voi laittaa liikkumaan automaattisesti eri määränpäihin. Näin itse ei tarvitse ehtiä aina joka paikkaan yhtä aikaa, vaan etukäteen suunniteltu taktiikka on helppo toteuttaa.
Ulkoisesti kasviksia muistuttavat ja luonteeltaan muurahaisille ominaista puhtia puhkuvat pikminit ovat eteviä taistelijoita ja työläisiä, mutta yksin ne ovat vaaroille todella haavoittuvaisia. Onneksi joukossa piisaa kuitenkin väkivahvaa voimaa, ja yhteistuumin suuretkin esteet ovat siirrettävissä, hedelmät kannettavissa ja viholliset kukistettavissa. Valtaisat pomoviholliset tarjoavat puolestaan pelin jännittävintä ja pelottavinta antia.
Lisää pikmineitä kasvatetaan joko kukistamalla vihollisia tai kaapimalla kukista irtoavia lätkiä ja kantamalle ne tukikohtaan. Siellä muhivat pikminit sitten nyitään maasta kuin nauriit konsanaan. Ja kerralla pelialueella voi olla yhteensä aina sata pikmin-hahmoa.
Vehreän värikäs pelimaailma on kiehtova ja täynnä kekseliäitä yksityiskohtia. Fantasia ja realismi kohtaavat, kun näkökulma laskeutuu kutkuttavasti pienten pikminien tasolle, minikokoiseen maailmaan. Siellä puunkannoista kasvaa vuoria, lätäköistä järviä ja pienistä lehdistä kokonaisia metsiä. Visuaalinen suunnittelu ja toteutus ovat huipputasoa ja kannustavat tutkimaan sekä löytämään aina vain lisää.
On myös huomioitava, että Pikmin 3 on yhä ensimmäisiä Nintendon teräväpiirtopelejä. Siirtyminen näyttäisikin sujuvan mallikkaasti, sillä lystikäs estetiikka on todella kaunista ja antaa koko pelikokemukselle raikasta ryhtiä. Tarkemmalla ja tehokkaammalla grafiikalla ei ole kuitenkaan lähdetty kikkailemaan, vaan Nintendo luottaa yhä aivan oikein omiin vahvuuksiinsa.
Kaiken kaikkiaan Pikmin 3 on poikkeuksellisen suloinen ja hellyttävä strategiapeli, jossa on omintakeisen satumaista ja hyväntahtoista tunnelmaa. Kauttaaltaan erinomainen, hiottu ja kunnianhimoinen kokonaisuus muistuttaa myös siitä, että videopeleissä kyse ei ole todellisuuspaosta, vaan pelaaminen voi avartaa ja rikastuttaa omaa elämää. Pelien avulla voi löytää jotain uutta sisältöä, saada tuoreita näkökulmia ja merkityksiä. Ja ansiokkaimmista peleistä ammentaminen täyttää aina sillä tunteista lämpimimmällä.
INFOLAATIKKO: Bingo!
Pitkän ja kattavan yksinpelin ohella Pikmin 3 sisältää myös moninpelin, josta kaksi pelaajaa saa hetkittäistä hupia. Moninpelissä eli niin sanotussa Bingo Battlessa kilpaillaan jaetulla ruudulla toista vastaan. Tehtävänä on yksinpelin tapaan haalia hedelmiä ja kukistaa vihollisia komentamalla pikmineitä, mutta nyt kanssakilpailijan saavutuksia on myös mahdollista (ja kovin suotavaa) kähveltää. Vauhdikas pelaaminen onkin hauskaa, kun meno on melkoisen kinkkistä ja kaoottista. Moninpeliin tarjotaan 12 kenttää, joista jokaisesta on lisäksi kolme variaatiota.