Pimp My Ride

Pelin grafiikka on kamalaa, ääninäyttely surkeaa ja ajotuntuma olematon.

14.9.2011 21:45

MTV:n Pimp My Ride -sarjasta tehty peli on kehnointa lisenssihuttua, mitä koskaan on nähty. Se laskeutuu samalle tasolle 80-luvun klassisen Miami Vicen kanssa. Pimp My Ride on tulevaisuuden kulttipeli.

Törmäämällä rahaa?!

Surkeasti animoitu Xzibit antaa alussa pelaajalle käyttöön auton, jolla sitten kruisaillaan pitkin Pimp Cityn (sic) katuja ja kerätään rahaa, jotta pelaaja pääsee pimppaamaan asiakkaansa kaaran. Miten rahaa sitten kerätään? Törmäämällä toisiin autoihin ja suorittamalla puuduttavia minitehtäviä, joissa kaikissa naputellaan nappuloita tiettyyn tahtiin. Minipelit ovat uskomattoman helppoja ja tylsiä.

Kun tietty rahasumma on saatu kerättyä kasaan, pelaaja ajaa parissa minuutissa läpi muutamat tuunauskaupat läpi, ostaa mahdollisimman siistejä juttuja autoon ja palauttaa sen sitten omistajalleen, jonka ääninäyttely on hävyttömän surkeaa. Kaupungissa on kilpaileva tuunausjengi, ja pelaajan tuunaaman auton on voitettava asiakas puolelleen. Kun näin käy, pelaaja toistaa saman kuvion uudelleen 15 kertaa – ja peli on ohi.

Mikään ei toimi

Pimp My Ridessa ei onnistu yksikään osa-alue. Sen grafiikka on kamalaa, ääninäyttely surkeaa ja ajotuntuma olematon. Sen minitehtävät ovat kammottavan yksinkertaisia. Kaupunki, jossa pelaaja ajelee ympäriinsä, on yksinkertaisesti ruma.

Lähes 30 vuoden pelaamisen jälkeen löytyi vihdoin peli, josta ei löydy yhtäkään hyvää asiaa. Alaston ase -sankarin Frank Drebinin sanoja muokaten: Pimp My Riden pelaaminen on yhtä kivulias kokemus kuin palliensa menetys hullun lappalaisen pureman johdosta.

1/10
Lisää luettavaa