Pixeljunk-sarja paranee jokaisen uuden pelin myötä. Eden on minipelisarjan kolmas ja paras peli. Aiempia Pixeljunk-julkaisuja ovat Racers ja Monsters.
Pixeljunk-pelien ideana on tarjota yksinkertaista, mutta uniikkia ja koukuttavaa pelattavaa. Pelit nojaavat myös vahvasti omaperäiseen audiovisuaaliseen toteutukseensa erottuakseen massasta. Q-Gamesin perustaja Dylan Cuthbert on puurtanut jo vuosikymmenien ajan isojen pelien parissa.
Vuosia kestäviin kehitysprosesseihin kyllästyneenä hän ideoi Pixeljunk-pelit melkeinpä kokeena nähdäkseen, voisiko hän tiimeineen tehdä yksinkertaisempia pelejä lyhyemmällä tuotantoprosessilla ja saada ne markkinoille muutamassa kuukaudessa vuosien sijaan. Pixeljunk-pelit on tehty alle puolessa vuodessa ja ne julkaistaan vain huokeina nettilatauksina PlayStation Networkissa.
Allergikot varokaa
Edenissä ohjataan pikkuruista otusta, joka ammutaan liikkeelle osoittamalla lentoradan suunta. Otuksen kiitäessä ilmojen halki voi sillä tarttua kiinni mustaa taustaa vasten kasvavista kasveista. Kuin trapetsitaiteleva hämähäkki konsanaan, otus voi roikkua silkkinarusta ja keinua tai pyöriä laajoja kaaria, kunnes naru katkeaa muutaman kierroksen jälkeen.
Tehtävänä on kasvattaa lisää kasveja, joita pitkin voi laukaista itsensä aina vain korkeammalle kentän uumeniin. Prosessi tapahtuu hajottamalla siitepölyä levittäviä palloja, jotka hajoavat osumasta siitepölyksi, joka sitten leijuu kohti siemeniä. Kun siemeneen on kulkeutunut tarpeeksi siitepölyä, siitä syntyy kasvi.
Kun maailma alkaa täyttyä kasveista, päästään käsiksi spectroihin, joita pelaajan pitää kerätä avatakseen uusia kenttiä. Jokaisessa kentässä on myös portti, josta kentästä päästään ulos.
Tehtävää vaikeuttavat alati tikittävä aika, jota voi korvata kentästä kerätyillä ikoneilla. Myöhemmissä kentissä leijailee myös ilkimyksiä, jotka leikkaavat oman otuksen silkkinarun ja yrittävät estää vapaan liikkumisen.
Aluksi otuksen leijuva liikehdintä ärsyttää ja peli tuntuu taiteelliselta roskalta. Kun saa juonesta kiinni ja pääsee rytmiin sisään, Pixeljunk Eden muuttuu hypnoottiseksi kokemukseksi josta on vaikea päästää irti. Etenkin, kun pelissä on Trophy-tuki, joka antoi meikäläiselle vielä lisää pontta pelaamiseen.
Kaunis ja omaperäinen ulkoasu sekä kevyt house-musiikki auttavat nekin asiaa.
Tsekkaa mitä mä tein!
Eden sisältää kehittäjälleen ominaisen yksinkertaisen ulkoasun alle peittyviä edistyksellisiä teknisiä ratkaisuja. Edenissä sitä edustaa grafiikan ohella videonauhuri, jolla voi taltioida pelisessioitaan ja joko tallentaa ne PS3:n kovalevylle tai siirtää suoraan pelistä YouTubeen. Pixeljunk Eden on sen verran psykedeelisen näköistä pelaamista, että taitavat, hyvän rytmin omaavat pelaajat voivat luoda siistejä chillausvideoita. Pelaaminen on kuin taiteen luomista tässä tapauksessa. Pelattuaan pelin läpi, avautuu mahdollisuus omien biisien kuuntelemiseen pelaamisen aikana, jolla fiilistä voi edistää entisestään.
Siinä missä kehuttu Fl0w oli lähinnä interaktiivinen ruudunsäästäjä, Pixeljunk Eden on peli ja erittäin koukuttava. Sitä voi pelata melko lyhyissä spurteissa ja pelin kanssa pääsee sinuiksi varsin nopeasti. Eden on jälleen yksin erinomainen PlayStation Network peli ja sellainen, jota tyttöystäväkin varmasti mielellään pelaa.
Tosin on huomioitava, ettei peli ole erityisen helppo lähes turhan aikarajansa takia. Siinä vaiheessa, kun pelaaminen muuttuu siittämisestä lisäaikaa antavien parin millin kokoisten pallukoiden etsimiseen, turhautuminen astuu kuvioihin. Toisaalta ilman aikarajaa pelistä katoaisi kaikki haaste.
Studio Pixeljunk-sarjan takana: Q-Games
Q-Games on Japanin Kiotossa päämajaansa pitävä pieni pelinkehitysryhmä, josta löytyy valtavasti kokemusta. Erikoiseksi Q:n tekee sen perustaja, englantilainen Dylan Cuthbert. Hän aloitti uransa Englannissa ja työskenteli Argonaut Softwarella. Argonaut erikoistui 3d-grafiikalla toteutettuihin peleihin ja teknologiaan. Yrityksen perustajan Jez Sanin Starglider-pelit olivat suosittuja Amigalla.
Argonaut kehitti myös 3d-teknologiaa ja päätyi työskentelemän Nintendon kanssa, jolle Argonaut kehitti FX Chipin. Se mahdollisti yksinkertaisen 3d-grafiikan Super Nintendo peleihin. Ns. FX Chip pelejä olivat Star Fox (Starwing Euroopassa) ja Stunt Race FX, ja esimerkiksi myös Yoshis Island– ja Uniracers-pelit hyödynsivät Argonautin 3d-piiriä.
Argonaut tunsi oman teknologiansa parhaiten ja koska Nintendon ohjelmoijilla ei ollut kokemusta 3d-grafiikan ohjelmoimisesta, Cuthbert ja muutama muu englantilainen ohjelmoija siirtyivät Nintendon päämajaan Kiotoon ohjelmoimaan Star Foxia. Monet heistä, kuten Cuthbert, ja sittemmin Pikminin Colin Reed jäivät Japaniin.
Cuthbert perusti muutaman mutkan kautta Q-Gamesin, joka työllistää muutamia muitakin englantilaisia sekä japanilaisia. Q-Games on esimerkiksi ohjelmoinut PlayStation 3:n XMB-käyttöliittymän ulkoasun ja myös musiikkisoittimen visualisointiohjelman. Nintendo-yhteyskään ei ole kadonnut, sillä Q kehitti parin vuoden takaisen Star Fox Commandin DS:lle.