Xbox One sukii sodan koirat salonkikelpoisiksi
PlayerUnknown’s Battlegrounds, tuttavallisemmin PUBG, on verrattain lyhyessä ajassa noussut maailman suosituimpien nettipelien pilvikartastoon. Sen edustama pelimuoto battle royale eli kotoisammin ilmaistuna jättimättö on sittemmin muuttunut kiinteäksi osaksi verkkopelien maailmaa samankaltaisten pelien armeijan tukkiessa tietoverkkoja yksi toisensa jälkeen.
Vaan eipä ihme, sillä pelin sielunelämän ydin on nerokkaan yksinkertainen ja yksinkertaisen nerokas. Parhaimmillaan sata pelaajaa kenkäistään rahtikoneesta massiiviselle pelialueelle, ja varusteetta saarelle laskeutuvien pelaajien on pinkaistava kilpaa tutkimaan aluetta kättäpidemmän toivossa. Riittävän terä-, lyömä- tai tuliasehamstrauksen jälkeen siirrytään PUBG-hampparin pihvin kimppuun eli metsästämään muiden pelaajien päänahkoja.
Aluksi massiivinen pelialue supistuu hiljalleen taistelun edetessä, kunnes lopulta jäljellä on enää murunen alkuperäisen kartan pinta-alasta. Mittelön päätteeksi vain yksi pelaaja (tai joukkue) kruunataan kukkulan herraksi ja hidalgoksi, joten jännite kiristyy kuin viulunkieli pelaajamäärän pienentyessä luoti kerrallaan samalla, kun pelialue kutistuu kutistumistaan.
Alun perin pc:llä mainetta ja glooriaa niittänyt PUBG siirtyi sittemmin ennakkoversiona Xbox Onelle viime vuoden puolella, mutta siirtymä konsolien valloittavaan maailmaan ei sujunut ongelmitta ja ennakkoversiota riivasivat lukuisat ongelmat. Vaan kun pelin nimeä koristava versionumero ylsi tässä lehdessä arvosteltuun 1.0:aan, on toimivuus hypähtänyt tuntuvasti kohti ylämummoa.
”Pelille on nyt saatu valettua vankka perusta myös Xboxin maaperällä.”
PUBG on viimeisimmässä versiossaan myös Microsoftin raudalla suurelta osin oma tuttu itsensä ilman aiempia iteraatioita vaivanneita lastentauteja. Peleihin liittyminen on sutjakkaa, ja linjoilla piisaa niin tuhottomasti porukkaa, että matka alkuvalikosta tuomion saarelle täyden konelastillisen kyydissä on yleensä sekunneista kiinni. Arvostelun testilankkuna toimineella karvalakkiliigan Xbox Onella lataustauot olivat pitkänpuoleisia ja ruudunpäivitys onnahteli toisinaan, mutta kokonaisuutena peli pyörii kelvollisen pehmeästi.
Isojen poikien ja tyttöjen kuurupiilo ei ole järin aloittelijaystävällinen, mutta kehittäjät ovat ottaneet vasta-alkajat ja yksilösuorittajat huomioon. Pelaaja voi halutessaan liittoutua toisen pelaajan kanssa tai osaksi monipäistä tiimiä suoraan päävalikosta, mikä on erinomainen lisä varsinkin tuoreille tulokkaille. Mikäli tuttua peliseuraa ei löydy avittamaan myllytyksessä, myös ennalta tuntemattomien pelaajien kanssa rähinöinti on ainakin allekirjailleen makuun makoisampi vaihtoehto soolona sykkimiselle.
Muilta osin PUBG on oma tuttu itsensä hyvässä ja pahassa. Pelkistetystä ulkoasusta huolimatta grafiikka tuntuu aina natisevan oman painonsa alla ja ohjaus on lempeästi ilmaistuna kankea. Oletusasetuksilla ohjattavuus on mitä riemukkaimmassa epätasapainossa jossain nykivän yliherkkyyden ja kohmeisen kangistelun välimaastossa.
Pelimekaniikan hiomattomista kulmista huolimatta PUBG on nykymuodossaan huomattavasti aiempaa toimintakykyisempi ilmestys, ja pelille on nyt saatu valettua vankka perusta myös Xboxin maaperällä. Kehityskelpoista teosta kelpaa vastedes hienosäätää entistä varmaotteisemmin.
Toisin sanoen virallisesti 1.0-versioon siirtynyt PlayerUnknown’s Battlegrounds on nyt saatettu sellaiseen muotoon, että pelistä voi nauttia tai olla nauttimatta puhtaasti pelin omilla arvoilla tekniikan kanssa varjonyrkkeilyn sijaan. Ei sen enempää eikä vähempää.