Olipa söpöistä pokémon-otuksista mitä mieltä tahansa, varsinaiset Pokémon-pääsarjan pelit ovat aina olleet mainioita vuoropohjaisia japanilaisroolipelejä. Toimivaa kaavaa onkin kierrätetty runsaasti ja jonkin verran paranneltu osa osalta, eikä uusin taskuhirviösukupolvi ole poikkeus. Rinnakkain julkaistut uutuusosat Black ja White muistuttavat hätkähdyttävästi edeltäjiään, vaikkakin nautittavampina ja sulavampina.
Yli 150 uudesta pokémonista ja Unovan alueesta huolimatta peruspuitteet ovat tutut. Aloitteleva pokémon-kouluttaja matkaa kylästä kylään haastamassa kilpailevat kouluttajat taipaleen varrella keräämillään taskuhirviöillä, joista ensimmäinen on kuuluisalta professorilta lahjaksi saatu tuli-, vesi- tai ruohotyypin pokémon. Kapuloita rattaisiin pistää tällä kertaa muuan Plasmaryhmä, joka tuo esille mielenkiintoisen – ja harvinaisen syvällisen – moraalisen kysymyksen kouluttajien tavasta survoa otukset pallojensa vangeiksi ja pakottaa nämä taistelemaan puolestaan. Harmi vain, että aiheen käsittely jää pintaraapaisuksi pelin totutun pirtsakassa menossa.
Laajaan Unovan alueeseen mahtuu paljon tutkittavaa, vaikka pääpiirteiltään Black ja White etenevät aiempaa virtaviivaisemmin. Kehittäjät ovat nopeuttaneet arkipäiväisiä askareita ja asiointeja, mikä nostaa mukavasti pelin ajoittain laahustavaa tahtia. Etenkin oman pokémon-joukon kehittäminen pitkillä taisteluryppäillä ei ole aivan niin työlästä kuin ennen, sillä vuoropohjaisten otteluiden tahti kiihtyy vuoro vuorolta.
Harmaansävytteistä monsterijahtia
Haavoja nuollessa on mukava huomata otusten parantamiseen tarkoitettujen Pokémon Center -rakennusten yhdistyneen kauppojen kanssa, minkä lisäksi vihollisia kuhisevista luolastoista löytyy ajoittaisia parannuspisteitä. Myös alaruudun jatkuvasti ulottuvilla oleva C-Gear-moninpelivalikko on yllättävän vaivaton tapa taistella ja vaihtaa taskuhirviöitä ystävien kanssa silloin kuin itselle parhaiten sopii. Nämä pienet, mutta sitäkin tuntuvammat parannukset tekevät pelaamisesta edeltäjiään miellyttävämpää.
Astetta näkyvämpiin uudistuksiin lukeutuvat uudet ottelutyypit. Kolmoisotteluissa pelataan nimensä mukaisesti kolmella pokémonilla kolmea vastaan, mutta ne eivät tuo kahinointiin varsinaisesti uutta. Sen sijaan pyörivillä alustoilla käytävät kierto-ottelut ovat onnistuneita piristysruiskeita, koska niissä vuorojen suunnittelu vaatii pelaajalta hieman erilaista strategista silmää kuin peruskahinoinnissa.
Pokémon Black ja White ovat tuttuakin tutumpia Pokémon-pelejä niin sisällön kuin laadunkin suhteen. Pelien suuri maailma on täynnä koluttavaa, ja peliaika nousee jälleen lukuisiin kymmeniin tunteihin, jotka vierähtävät nopeasti monsteritallin kasvaessa. Vaikka sarja kaipaisi seuraavaan sukupolveen radikaalejakin muutoksia, Blackin ja Whiten pienet uudistukset ovat sen verran riittäviä, että pelejä voi suositella lämmöllä sekä sarjan veteraaneille, muutaman osan ylihypänneille että täysin uusille taskumonsterikouluttajille.