Pokémon Diamond ja Pearl

Audiovisuaalisen näyttävyyden jääminen edellisosien tasolle unohtuu helposti pokémoneja kerätessä ja kouluttaessa.

14.9.2011 21:51

Pokémon Diamond ja Pearl julkaistaan lähes kymmenen vuotta sen jälkeen, kun Pokémon Red ja Blue tulivat markkinoille. Myyntihiteiksi nousseiden pelien jälkeen sarja on siirtynyt Game Boylta Game Boy Advancelle ja nyt lopulta konsolimyyntejä hallitsevalle Nintendo DS:lle.

Kun puhutaan uudesta, entistä tehokkaammasta raudasta, odotukset ovat luonnollisesti korkealla. DS on alustana niin tasokas, että se pystyy tuottamaan todella hyvännäköisen ja -kuuloisen lopputuloksen.

Valitettavasti pelin työstänyt Game Freak ei ole kuitenkaan saanut kahden vuoden kehitysaikana rehellisesti sanoen kovinkaan paljon aikaan. Graafisesti mustavalkoaikakaudesta ollaan toki valovuosi edellä, mutta GBA-versioista ei ole edetty montaakaan virstaa.

Esimerkiksi taisteluruudussa pelihahmot ovat yhtä rumia kuin ennenkin, ja pokémonit iskevät yhteen liikkuen muutaman ruudun animaatioilla. Taisteluruudun ulkopuolella pelimaailmaan on lisätty jonkin verran yksityiskohtia, mutta harppaus eteenpäin ei ole niin suuri kuin sen toivoisi olevan.

Oikeastaan ainoat positiiviset asiat ovat parantuneessa presentaatiossa: valikot ovat aiempaa selkeämpiä, ja niitä on mukava selailla kosketuskynän kanssa. Maan kamaralle palauttaa kuitenkin taas musiikki, joka on yhtä ärsyttävää kuin Game Boy -aikoinakin.

Tuttu menestyskaava

Kaikesta huolimatta totuus on, että suurin osa sarjan faneista ei välitä, onko audiovisuaalisella puolella tapahtunut kehitystä vai ei. Tärkeintä on, että pelit koukuttavat yhtä pahasti kuin sarjan aiemmatkin osat. Tällä osa-alueella Game Freak ei ole tyrinyt, vaan menestysresepti on maustettu muutamin mukavin lisäyksin.

Pelaaja aloittaa seikkailunsa totutusti pikkukaupungista, jonka lähistöllä hän törmää ystävänsä kanssa pokémoneja tutkivaan professoriin. Valittuaan itselleen professorin lahjoittamat taskuhirviöt ystävykset lähtevät omille teilleen tavoitteenaan kerätä paljon ansiomerkkejä ja pokémoneja sekä tulla mestariksi.

Apunaan pelaajalla on Poketech-niminen laite, johon voi ladata seikkailun aikana paljon hauskoja toimintoja. Vempele hoitaa muun muassa kartan, kellon ja askelmittarin tehtävät.

Kokonaisuudessaan seikkailu on lähes identtinen sarjan edellisten osien kanssa. Pelaaja kiertää Pokémon-saleja, koluaa luolastoja ja kilpailee muiden kouluttajien kanssa taskuhirviöidensä vahvuudesta. Samalla on tietenkin kartutettava omaa kokoelmaansa ja etsittävä harvinaisia yksilöitä. Tällä yksinkertaisella, mutta addiktoivalla peruskaavalla uudet Pokémon-pelit myyvät varmuudella miljoonia.

Haasta kaverit

Vaikka sarjan DS-debyytissä on varsin vähän uudistuksia, ne ovat erittäin tärkeitä. Kouluttajat pääsevät nyt ottamaan toisistaan mittaa ja vaihtamaan pokémonejaan verkon kautta Nintendon WiFi-yhteyden ansiosta.

Systeemin toimivuutta haittaa kuitenkin valitettavasti Nintendon ystäväkoodijärjestelmä. Vastustajia ei voi löytää ennen kuin on syöttänyt omaan taskukoneeseensa heidän ystäväkoodinsa. Edes verkkoon yhdistäminen ei ole mahdollista ennen kuin pelaaja on syöttänyt vähintään yhden ystäväkoodin. Onneksi sentään lähiverkossa pelaaminen on mahdollista kenen tahansa kanssa.

Takuuvarmaa viihdettä

On myönnettävä, että Nintendo teki sen taas: se onnistui tuomaan markkinoille hittipelin, jonka toimivuutta ei voi kyseenalaistaa. Audiovisuaalisen näyttävyyden jääminen edellisosien tasolle unohtuu helposti pokémoneja kerätessä ja kouluttaessa. Nettipelikään ei ole monille varmastikaan muuta kuin pelkkää plussaa hankaluudestaan huolimatta.

Julkaisija on siinäkin mielessä onnellisessa tilanteessa, että sarjan miljoonat fanaattiset kannattajat ostavat pelin varmasti, ja tuotemerkkiin vasta tutustuville tämä on takuulla toimiva paketti syksyn sadepäiville.

Valitsen sinut!

Pelaaja voi valita itselleen seikkailun alussa yhden kolmesta pokémonista, jotka edustavat eri elementtejä. Kilpikonnaa muistuttava Turtwig on ruohoelementin taskuhirviö, jonka vahvuus piilee voimakkaissa hyökkäyksissä. Sen kehityskaari on kuitenkin melko hidas, joten vastusten koventuessa on luvassa jonkin verran vaikeuksia.

Monille tutun Charmanderin korvaajana nähtävä Chimchar-niminen apina käyttää tulihyökkäyksiä ja kehittyy nopeasti seuraavalle tasolle. Vesielementin edustaja on Piplup-pingviini, joka käyttää klassisia vesihyökkäyksiä, kuten vesipyssyä ja kuplia.

7/10
Lisää luettavaa