Prince of Persia -pelisarja on kulkenut pitkän matkan 1980-luvun lopussa julkaistusta, tiukan aikarajoitetusta ja äkkikuolemia viljelevästä tasohyppelypelistä nykypäivän vauhdikkaiksi ja näyttäviksi toimintaseikkailuiksi sekä yhdeksi Ubisoftin kärkituotteista. Nyt Ubisoft on tuonut Prince of Persian myös Wiille, mutta mistään kovin tuoreesta kokemuksesta Rival Swords -lisänimellä kulkevan seikkailun kohdalla ei voi puhua.
Kyseessä on nimittäin käytännössä Wiin liikkeentunnistinta hyödyntävillä kontrolleilla höystetty versio vuonna 2005 ilmestyneestä The Two Thrones -pelistä. The Two Thronesia pidetään Sands of Timen ohella uusimman Prince-sukupolven kärkinimenä, joten periaatteessa tämän varsin mainion pelin uudelleenlämmittelyn ei pitäisi epäonnistua. Eihän?
Prince of Persia: Rival Swords alkaa siitä, mihin aikaisempi Warrior Within -seikkailu päättyi. Sankarimme on palaamassa takaisin Babyloniaan. Onnellinen paluu saa kuitenkin heti alkumetreillä ikävän käänteen, kun prinssi huomaa kaupungin olevan raunioina. Tarinan edetessä selviää, miksi, miten ja kenen ansiosta. Sitä ennen pelaajalla on kuitenkin edessään tuntikaupalla taisteluja, akrobatiaa ja piinaavaa tasohyppelyä.
Vedetään tunteella
Pelaaminen koostuu siis pääosin prinssin miekkailu- ja akrobatiataitojen luovasta hyödyntämisestä. The Two Thronesista lausutut ylistyssanat pätevät pelien identtisyyden vuoksi myös Rival Swordsiin. Kenttäsuunnittelu on toisinaan jopa pirullisen nerokasta, ja kentät kutsuvat pelaajaa tutkimaan sankarimme vertaansa vailla olevien akrobaatin taitojen avulla. Pahasta tasohyppelyfobiasta kärsiville peli ei sovi, sillä sinänsä hyvin toteutettu taistelu jää helposti runsaan tasohyppelyn varjoon.
Rival Swordsin suurimmaksi ja käytännössä ainoaksi kompastuskiveksi osoittautuu valitettavasti sen Wii-ohjaus. Vaikka se monin paikoin tuokin peliin aivan uudenlaisen ulottuvuuden, erityisesti lajityypille herkissä kamerakontrolleissa mennään pahasti metsään. Vaikka hiiviskely ja monet akrobaattivedot sopivat Wiin liiketunnistinohjaimelle kuin Link Hyruleen, on kamerakontrollit onnistuttu sijoittamaan todella epäergonomisesti. Kameraa nimittäin liikutetaan joko kallistelemalla ohjainta tai vaihtoehtoisesti muiden pelikontrollien kannalta nihkeästi sijoitetulla ristikko-ohjaimella. Ratkaisu aiheuttaa turhia harmaita hiuksia, mutta täydellisiksi peli-ilon tappajiksi kameraongelmista ei onneksi ole.
Ne Wiin omistajat, jotka eivät vielä ole tutustuneet Prince of Persia: The Two Thronesiin, joutuvat Rival Swordsin kohdalla vaikean valinnan eteen. Kyseessä on selkeästi yksi laitteen alkutaipaleen tervetulleimmista peleistä, mutta kannattaa miettiä, ovatko toisinaan ärsyttävät Wii-kontrollit pelilaatikon kannessa komeilevan lisähinnan arvoisia. Teknisesti samantasoisen, normaalilla Cube-ohjaimella pelattavan GameCube-version The Two Thronesista saa nimittäin nyt huomattavasti halvemmalla. Two Thronesia pelanneille Rival Swords ei valitettavasti tarjoa riittävästi uutta.
Ongelmistaan huolimatta Rival Swords on erinomainen osoitus Wiin potentiaalista toimintaseikkailujen saralla. Kun ohjelmoijat oppivat elämään uuden kontrollijärjestelmän kanssa, luvassa on toivottavasti todella erinomaisia, varta vasten Wiille tehtyjä pelejä ja toimivalla kameralla, kiitos.
Prince of Persia
Broderbundin vuonna 1989 Apple II -tietokoneelle julkaisema Prince of Persia oli aikalaisekseen merkittävä tasohyppelypeli. Se sisälsi ensimmäistä kertaa lajityypin historiassa varsin realistisen hahmografiikan ja poikkeuksellisen todenmukaisen fysiikkamallinnuksen. Myös hoksottimia testattiin paikoitellen, mutta laakereilleen ei pystynyt jäämään. Pelaajalla oli nimittäin tasan tunti aikaa pelastaa kaunis prinsessa pahan kalifi Jaffarin kynsistä ennen teloitusta.
Aikailua ei siis sallittu, ja erilaisten tasohyppelyiden lisäksi prinssin matkaa hidastivat palatsin vartijat. Aina taisteluun ei kuitenkaan ollut varaa, kiitos tiukan aikarajan, mutta tällaiset nahinat oli usein varsin helppo ohittaa. Apple II:n jälkeen ensimmäinen Prince of Persia julkaistiin lähes kaikille silloisille ja vähän uudemmillekin pelilaitteille pc-tietokoneista Amigaan ja Sega Megadriveen/Genesikseen.