Prince of Persia: The Forgotten Sands

Lisää hiekkaa laatikoille

14.9.2011 23:23

Jake Gyllenhaalin esitellessä rintalihaksiaan valkokankaan prinssinä myös pelimaailman Prince of Persia palaa loikkimaan ansojentäyteisiin aavikkopalatseihin. Muutaman vuoden takainen Nolan North -prinssi ja aina apuun rientävä Elika-neitonen antavat ainakin hetken verran tietä The Sands of Time trilogiasta tutulle sankarille, samalla kun edellisosan mielipiteitä vahvasti jakanut rakenne on korvattu perinteisemmällä Prince of Persia -toimintahyppelyllä.

Elokuvan yhteyteen tähdätystä julkaisuajankohdasta huolimatta Prince of Persia: The Forgotten Sands on muuta kuin kiireinen oheistuote, vaikka se onkin puhdas välipala ennen seuraavaa pääruokaa. Tuntuu, että kehittäjät hakevat pelillä muotoa sarjan seuraavaa täysiveristä osaa varten.

The Sands of Time -trilogian välimaastoon sijoittuva seikkailu vie prinssin veljensä Malikin valtakuntaan, mutta pahaksi onneksi sankarimme ei ole ainoa paikanpäälle saapunut kuokkavieras. Malikin palatsin portteja kolkuttaa kokonainen valloittaja-armeija, jonka ylivoima ajaa kansaansa suojelevan hallitsijan epätoivoisiin tekoihin. Mies herättää kuningas Salomonin muinaisen armeijan ikiunesta puolustamaan linnaketta, mutta epäkuolleesta sotajoukosta koituu lopulta enemmän harmia kuin alkuperäisistä valloittajista.

Prinssin tehtäväksi jää estää pahuuden siemenen leviäminen, apunaan mystinen puolijumalatar Razia sekä tämän lahjoittamat erikoiskyvyt. Näihin lukeutuvat muun muassa ajan taaksepäin kelaaminen, veden jähmettäminen sekä salamannopea syöksy vihollisjoukkoja kohti.

Herkullista loikintaa pilarista toiseen

The Forgotten Sands loistaa odotetusti tasohyppelyosuuksiensa aikana. Alati kasvavat taidot tuovat loikintaan vaihtelua ja haasteita, jotka vaativat sorminäppäryyden lisäksi myös hieman silmää pulmanratkonnalle. Edellisosan automatisoidulta tuntuneen loikinnan sijaan prinssi on visusti pelaajan kontrollissa, vaikka molemmissa lähestymistavoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. The Forgotten Sandsissa pelaajan on osattava arvioida tarkemmin hyppyjen pituudet ja kulmat, mikä on muutamissa tapauksissa odotettua vaikeampaa erinäisten kuvakulmavalintojen takia.

Ehdottomaksi suosikkitaidoksi osoittautui veden jähmettäminen, jonka ympärille on saatu kasattua erinomaista ajoituskikkailua. Sen avulla seinien suihkulähdemäisesti purkautuvat vuodot muuttuvat tartuttaviksi tangoiksi, kun taas valuvat vesimassat saavat seinäkiipeilyyn ja -juoksenteluun soveltuvan muurimaisemman olemuksen. Sormi on pidettävä visusti jähmetysnapilla tai prinssi putoaa vetiseen hautaansa, mutta pelaajan on myös osattava päästää vesi virtaamaan oikealla hetkellä välttääkseen kyvyn kesken loppumisen.

Muiden taitojen ympärille rakennetaan vastaavanlaisia tilanteita, joskin prinssin koluaman aavikkopalatsin maisemat ja ansat piikitetyistä lattioista seinistä ammuttaviin nuoliin käyvät pidemmän päälle itseääntoistaviksi.

Hiekkana läpi sormien

Siinä missä hyppely toimii viihdyttävästi, taistelut jäävät pelin yllätyksettömäksi piirteeksi. Prinssi voi toki kehittää taistelutaitojaan vahvemmilla hyökkäyksillä, mutta toinen toistaan tiheämpien vihollislaumojen pätkimiseen ei tarvita kovinkaan monipuolisia taistelutaktiikoita.

Vaikka vihollismassojen niittäminen on hauskempaa kuin pelin edeltäjän puuduttavat kaksinkamppailut, puuhassa on yhä hukattuja mahdollisuuksia. Esimerkiksi Razian lahjoittamia taitoja ei hyödynnetä taisteluissa oikeastaan ollenkaan.

Suurin ongelmakohta kuitenkin lienee, että läpipelaamiseen kuluu arviolta seitsemästä kahdeksaan tuntia. Seikkailu etenee hiekansävytteisissä maisemissa suorastaan hengästyttävään tahtiin, minkä takia tasoloikkahupi loppuu juuri kun se tuntuu vasta pääsevän vauhtiin.

The Forgotten Sands on epäkohtineenkin viihdyttävä peli, jolla voidaan tyydyttää se pahin Prince of Persia -nälkä Nolan Northin ja Elikan jatkoseikkailuja odotellessa.

The Forgotten Sandsin eri versiot

Ubisoft Montrealin pääversion ohella The Forgotten Sandsista on omat versionsa myös Wiillä, DS:llä ja PSP:llä. Taskukonsoliversiot hyödyntävät odotetusti konsoleiden omia vahvuuksia, mutta Wii-versio erottuu joukosta selkeimmin.

Nintendon kotikonsoliversiosta vastaa Ubisoft Quebec, ja se kertoo tehokonsoliversioista poikkeavan tarinan toisiinsa sulautuneesta prinssistä ja Zahra-hengestä. Tämän myötä sankarillamme on käytössään täysin uusia kykyjä, joissa luonnollisesti hyödynnetään runsaasti Wiin liikkeentunnistusta.

6/10
Lisää luettavaa