Pro Evolution Soccer 2008 oli pettymys sekä Xbox 360:lla että PS3:lla. Uuden sukupolven konsolien pelit olivat kömpelöitä, eikä nettipeli toiminut kunnolla. Ne tarjosivat ihan hauskaa arcadefutista sarjan peleiltä odotetun realismin sijaan. PES 2008 oli pettymys myös PS2:lla, sillä se tuntui pelkältä vuosipäivitykseltä, jossa ei ollut todellisia uudistuksia. Mielenkiintoisin PES ilmestyykin yllättäen Wiille.
Uusi ohjaus
Wiin PESin ohjaustapaa on mainostettu erikoiseksi. Youtubessa näytetyt videopätkät pelaajien ohjaamisesta, syöttämisestä ja laukomisesta aiheuttivatkin hämmennystä.
Sekä syöttämiseen että pallon kuljettamiseen käytetään pelissä Wiimotea. Kuljettaminen on yksinkertaista. Pelaaja osoittaa ruudulla paikkaa, johon haluaa pelaajan juoksevan, ja painaa A-nappia. Mitä lähemmäs ruudun laitaa ohjain osoittaa, sitä kovempaa pelaaja juoksee. Jos pelaajan haluaa kuljettavan palloa hitaammilla askelilla, kursoria on vedettävä lähemmäs pallollista pelaajaa.
Pallollisen pelaajan ohjaamisessa on pieniä ongelmia. Vakaakätisimmänkin pelaajan on vaikea ohittaa puolustajia, ellei omalla pelaajalla ole riittävästi nopeutta. Ohjauksen pieni epätarkkuus tulee myös näissä tilanteissa ikävästi esiin.
Vapaata syöttelyä
Pelin mittavimmat parannukset liittyvät syöttöpeliin. Syötöt tehdään B-napin avulla. Pelin tempo on hitaampi kuin muilla konsoleilla, eikä tekoälyvastustaja karvaa kovinkaan paljon, joten pelaajalla on enemmän aikaa hyvän syöttölinjan ja vapaan pelaajan löytämiseen. Syöttely vaatii harjoittelua, mutta onneksi syötöt suuntautuvat melko hyvin omille pelaajille. Seinäsyöttö tehdään pitämällä A-nappia pohjassa ja painamalla B-nappia. Seinäsyöttöä on kuitenkin vaikea hallita. Laukaukset, purkupallot, volleyt ja puskut tehdään nunchuk-ohjainta heiluttamalla.
Hienoin uudistus on se, että pelaaja voi syöttää pallon tarkasti mihin tahansa kentän kohtaan. Theo Walcottin kaltaiset nopeat hyökkääjät voivat helposti potkaista pystypallon kohti laitaa ja kipittää perään.
Eräs Wii-version uusista hienouksista on juuri se, että myös pallottomia pelaajia voi ohjata. Se on aluksi tuskastuttavan vaikeaa, sillä jo pelkkä pallon kuljettaminen on haastavaa. Vähitellen pallottomiakin pelaajia oppii liikuttelemaan kentällä, ja peli avautuu monilla aivan uusilla tavoilla. Kun pallon syöttää vapaaseen tilaan, tekoäly osaa hakea ihailtavan hyvin sen oikean pelaajan, joka juoksee palloa kohti.
Vaihtoehtojen paljous tarkoittaa kuitenkin sitä, että kädet loppuvat kesken hyökkäysten aikana. Etenkin kaksinpelissä kannattaa keskittyä vain syöttelyyn ja kuljetukseen. Kun kaveri karvaa koko ajan iholla, pallottomia pelaajia ei yksinkertaisesti ehdi liikutella.
Hankala puolustus
Puolustaminen vaatii todella paljon harjoittelua. Onneksi tekoälyn hyökkääjät eivät ole mitään pujottelukoneita, vaan nekin tekevät virheitä. Puolustaminen on hieman tylsää. Pelaaja lähinnä odottelee, että puolustajan kursori muuttuu punaiseksi. Sitten painetaan karvausnappia, jolloin pakki ottaa hyökkääjän kiinni ja taklaa.
Puolustaminen ei kuitenkaan ole helppoa edes usean pelatun ottelun jälkeen. Väärä pelaaja lähtee hyökkääjän perään harmittavan usein, jolloin puolustukseen jää ammottava aukko.
Wiin Pes 2008 on ylivoimaisesti hankalin jalkapallopeli, jota olen koskaan pelannut. Pelaajat, jotka haluavat vain pelata pari matsia silloin tällöin, tuskin oppivat koskaan pelaamaan Wii-versiota kunnolla. Peli ei tosin ole tarkoitettukaan heille. Tämä jos mikä on hardcore-futista.
Nintendomaista grafiikkaa
Pelitilanteissa grafiikan laatu on lähempänä PS2-versiota kuin uuden sukupolven PES-pelejä. Valikot on laitettu uusiksi, mutta se ei haittaa, sillä ne ovat yhä melko yksinkertaisia. PES-sarjalle ominaisia kömmähdyksiä on tosin mukana useita. Esimerkiksi pelaajien vaihtaminen on hieman hankalaa. Valikoissa näkyvät pelaajien isopäiset, sarjakuvamaiset hahmot aiheuttavat joillekin takuuvarmasti vilunväreitä. Selostajat löpisevät samoja tarinoita kuin muissa versioissa, mikä on hyvä asia.
On mielenkiintoista nähdä, miten PES-fanaatikot ottavat pelin vastaan. Se tuo sarjaan todella paljon uutta vallankumouksellisen ohjauksensa ansiosta, mutta PES-veteraanit eivät välttämättä sulata luottopelinsä täysin uutta ohjaustyyliä, joka sekä vapauttaa että hankaloittaa pelaamista.
Itse pidin pelin hitaammasta temposta ja taktisen puolen korostamisesta, mutta pienet epätarkkuudet ohjauksessa harmittivat. Wiin PES 2008 toi mieleen 80-luvulla pelatun Subbuteo-pelin, jossa näppäiltiin kolmiulotteisia pelihahmoja vihreällä kangasmatolla. Wiin PES 2008 on Subbuteon tavoin todella vaikea peli, joka palkitsee harjoittelun.
Liika on kuitenkin liikaa. Wii-versiossa voi tehdä niin paljon erilaisia asioita, että se syö pelin hauskuutta. Tämä on jalkapalloksi naamioitua reaaliaikastrategiaa. Peli on siitä huolimatta paljon parempi kuin uskalsin kuvitella.
PES 2008 DS
Joskus ensivaikutelmat johtavat harhaan. Pelasin pari pikapeliä PES 2008:n DS-versiossa, ja se tuntui mukavan yksinkertaiselta perusfutikselta. Rumahan se on (jopa PSX:n International Superstar Soccer näytti paljon paremmalta), mutta peli tuntui ihan kivalta.
Totuus kuitenkin valkenee, kun peliä pelaa enemmän. DS-versiossa kamera on aivan liian lähellä, ja tekoäly hyökkää yllättäen ruudun ulkopuolelta palloon kiinni. Yritä siinä sitten rakennella peliä. Pelaajat liikkuvat kentällä kömpelösti, ja ristiohjain tekee niiden ohjaamisesta vaikeaa. Pelin nappulat sentään ovat samat kuin kotikonsoleiden versioissa, joten opetteluun ei mene kovin kauaa.
PES 2008:n DS-versio on selvästi tehty nuorempia pelaajia varten. Peli on liian helppo varttuneemmalle pelaajalle, ja sen graafinen tyyli on auttamattoman vanhentunut. Välttäkää sitä kuin ruttoa.
Pisteet: 3