Futispelien moderni historia on mielenkiintoista luettavaa. Konamin International Superstar Soccer ja sen seuraaja Pro Evolution Soccer olivat reilun vuosikymmenen ajan kaikkien futikseensa vakavasti suhtautuvien suosikkipelejä. Niin minunkin. FIFA? Pyh, epärealistista arcade-huttua, ketä kiinnostaa? Pari vuotta sitten tapahtui kuitenkin täydellinen vaa’an heilahdus, kun FIFA-tiimi pisti pelinsä kertalaakista uusiksi.

Tämän shokkihoidon jälkeen FIFA on hallinnut kenttiä suvereenisti Pro Evolution Soccer tiimin yrittäessä keksiä keinoja entisen status quon palauttamiseksi. Kaikki vanhat PES-veteraanit toivovat joka syksy, että tämä olisi se vuosi, jolloin pelilegenda palaisi omalle tasolleen. Ei siksi, että monellakaan olisi mitään FIFAa vastaan, vaan koska siinä klassisessa PES-kokemuksessa oli jotain taianomaista.

Jättiläisen kaatoon

Pro Evolution Soccerin tilanne ei ole helppo, sillä moderni FIFA, erityisesti FIFA 10, on aivan hillittömän hyvä futispeli. Se vangitsee monia niistä pienistä asioista, joita jokainen futisfani osaa arvostaa ja jotka viestittävät, että nyt ollaan liikkeellä intohimopohjalta. Kaksinkamppailun animaatio, yleisön kannatuslaulut, pallon juuri oikeanlainen ponnahdus ja prikulleen hiottu ohjaussysteemi… nämä ovat kovia aseita sodassa futisfanien sydämistä, ja niihin ratkeaa myös tämän vuoden futismestaruus.

Perusasioista puhuttaessa Pro Evolution Soccer 2010 heittää pöytään kovaa settiä ja esimerkiksi pelitiloillaan jopa pieksee FIFA 10:n. Tarjolla on niin turnausta, liigaa kuin yksittäispeliäkin, joko yksin tai kaverien kanssa. Klassinen Master League on palannut entistä ehompana, ja pelistä löytyy jopa yhden pelaajan uraa mallintava Be a League tila, joka pieksee monipuolisuudellaan ja tapahtumarikkaudellaan FIFAn Be a Pron 5–0.

Valikoiman kruunaa virallinen UEFA Champions League lisenssi, jonka ansiosta aidot hymnit soivat ja ruudulla liehuu enemmän tähtilippuja kuin Teksasissa itsenäisyyspäivänä. Pro Evolution Soccerin klassisena erikoisuutena kaikkia virallisia joukkueita ja pelaajia pelistä ei löydy, joten Manchester Unitedin Berbatovit ja Rooneyt – todella realistisen näköisinä muuten – ottavat yhteen West Midlands Claretin Gudjonssonien kanssa. Kuten jokainen PES-fani tietää, tämä ei häiritse paria minuuttia kauempaa, sillä nimiväännökset ovat itsestään selviä, ja viimeistään maneereista tunnistaa varmasti suosikkipelaajansa.

Hypätäänpä siis nurmikolle.

Paljon uutta

Jos FIFA 10 on sitten viime näkemän ottanut oman sarjansa nimissä melkoisia harppauksia, paikallaan ei ole polkenut myöskään Pro Evolution Soccer. Monet FIFA-uudistuksista, merkittävimpänä aito 360 asteen kuljetus, löytyvät PESistä, joskin FIFAn versio tuntui luontevammalta. Mukana on myös muutamia ihka omia uudistuksia, kuten mahdollisuus tehdä oikean analogitikun avulla juuri haluamansalaisia täysin vapaita syöttöjä, joilla tosin itse onnistuin yleensä vain lahjoittamaan pallon vastustajalle. Vika lienee minun, ei pelin.

Peliin on tehty yhteensä kymmeniä uudistuksia, osa pienempiä, osa suurempia. Suurempiin uudistuksiin kuuluu myös tekoälyn uudistaminen, mikä tarkoittaa sitä, että joukkueen eri osa-alueet osaavat ainakin paperilla pelata paremmin yhteen. Todella toimiakseen systeemi vaatii pelaajalta osallistumista määrättyjen juoksujen ja nousujen muodossa.

Perustellusti voidaan väittää, että Pro Evolution Soccer 2010 on paras PES vuosikausiin, ja peli ottaa uudistustensa ansiosta vihdoin askeleita kohti sitä pikkutarkkaa ja selvästi intohimoista perustaa, jonka varaan peli rakensi huomionsa menestyksen vuosinaan.

PESissä onkin paljon, mitä rakastaa. Pallon fysiikka on mielestäni yhä valiotasoa, ja pelissä näkee vähän väliä huikeita maaleja, kun pallo pusertuu maalivahdin kainalosta sisään tai suoraksi laukaukseksi tarkoitettu volley osuukin ensin maahan ja leijailee sitten hitaana kaaripallona perille. Peli on muutenkin lähellä sitä klassista Pro Evolution Soccer kokemusta, jota tahkosimme yömyöhään vuosikausien ajan. Mutta tuleeko entisen kunnian palautus liian myöhään?

Pro Evolution Soccer 2010 ei nimittäin mallinna vieläkään sitä FIFAn uudistuksista suurinta, nimittäin pelin kiireellisyyttä. FIFAssa pakit lönkyttelevät rauhassa omassa päässään, kun pallo on kaukana, pelaajat reagoivat tilanteisiin osoittaen sopivaa kiireellisyyttä ja tunnelma on muutenkin kuin oikeasta futismatsista. Animaatiot, tempo, kaikki. Pro Evolution Soccer ei pysty vastaamaan tähän haasteeseen, ja se onkin prikulleen se kohta, jossa tämä futissota lähtee ratkeamaan FIFAn eduksi.

Peli, futispeli

PES 2010:n tempo on sanalla sanoen pelimäinen. Pelaajat tikittävät kentällä kuin Duracell-puput pelin alusta loppuun saakka. Tempo on jatkuvasti pikkuisen liian nopea ja suorastaan huutaa, että hei, nyt pelataan videopeliä! Asiaa ei auta se, että FIFA 10:n lennosta animaatioita luova ja täten loputtomasti variaatiota tarjoava systeemi saa Pro Evolution Soccerin pallontavoittelut, kaksinkamppailut ja muut animaatiot näyttämään suorastaan kömpelöiltä. Olo on kuin peliä pelattaisiin välillä kiskoilla.

Myös tekoälystä puhuttaessa vaaka kallistuu FIFAn suuntaan. Kokonaisuutena PESin tekoäly on vaikeustasosta riippumatta turhan passiivinen ja syöttelee mieluummin puoli tuntia ympyrää kuin rakentaa peliä. Toisaalta joukkueen taktisia asetuksia pystyy säätelemään paljon FIFAa monipuolisemmin, joten tätä kautta voi löytyä lääkkeitä ongelmaan.

Älkää kuitenkaan vielä vetäkö itseänne jojoon, PESin ystävät. PES 2010 on kelvollinen futispeli, joka tuntuu jopa sangen hyvältä – ainakin siihen asti, kunnes vierelle pistää pyörimään FIFA 10:n. Se on tämän vuoden parempi futispeli, mutta se ei ole sitä sen takia, että PES olisi huono.

FIFA 10 vain onnistui niin monilla tavoilla, että se nosti koko futispelien rimaa, ja kilpailee siksi miltei omassa sarjassaan. Pro Evolution Soccer 2010 on parasta sarjansa tarjontaa pariin vuoteen ja vihdoin se kehitysaskel, jota PES-fanit ovat odottaneet. Valitettavasti se tuli vain vuoden liian myöhään.

Moninpelin kysymysmerkki

PES 2010:n moninpeli on paperilla kovaa valuuttaa. Verkossa onnistuvat tietysti yksittäiset pelit, mutta samaten myös erilaiset yhteisöpuuhastelut. Pelaajat voivat luoda omia futisyhteisöjään, joiden sisällä voi sitten pelailla turnauksia, yksittäisiä pelejä ja jopa kokonaisia liigoja. Tulokset tallentuvat ja kaikesta pidetään kirjaa.

So far so good, mutta kuten jokainen Pro Evolution Socceria verkossa pelannut tietää, todellinen kysymysmerkki on pelin tekninen taso. Viimeisten vuosien aikana verkkovirheet ja muut ongelmat ovat vesittäneet verkkopelin hohdon. Käykö tänä vuonna näin? Sitä emme tiedä, sillä arvostelukappaleella ei ollut asiaa verkkoon.

Astetta mukavampaa musiikkia

Nyt mennään vahvasti mielipiteiden puolelle, sillä puhumme FIFA 10:n ja Pro Evolution Soccerin soundtrackeista, joista PES on mielestäni selvästi parempi. FIFAssa kuullaan angstista emorokkia ja niin kutsuttua maailmanmusiikkia, eli rummuttelua ja joikausta kaukaisista maista. Kiva jos tykkää, mutta itse valitsen vailla ironian hiukkastakaan joka kerta PES 2010:n soundtrackin, josta löytyy muun muassa Chemical Brothersia sekä Andrew W.K.:n legendaarisen hirveä/loistava Party Hard.

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:7]

PES 2010 ei ole sellainen täydellinen ”reboot”, kuin mitä odotetaan, mutta tämän vuoden peli on ensimmäinen PES vuosiin, jossa on sitä vanhaa ”PES-taikaa”.

Pelaaminen konetta vastaan on tylsää junnaamista, mikä tekee kivasti uusitun uuden Master Leaguen pelaamisesta vähemmän innostavaa. Kuten Miikka toteaakin, ei tekoälyn pelaamisessa ole paljoa hurraamista. Asiat muuttuvat täysin, kun pelaa kaveria vastaan, jolloin päästään lähes takavuosien kaltaiseen hurmioon.

Pelinrakentelu on edelleen aikamoista pikasyöttelyä, mutta kaukolaukaukset tuntuvat aivan mahtavilta. Tuntuu niin pirun hyvältä, kun pääsee tykittämään kaukolaukauksen rankkualueen ulkopuolelta. Pallo melkein repii maaliverkon rikki!

Kehuin FIFA 10:n arvostelussa pelin korkeita palloja ja sitä, kuinka niillä voi rakentaa peliä. Tämä ei onnistu yhtä hyvin PES 2010:ssä, mutta parannusta on tapahtunut selvästi viime vuoden peliin verrattuna.

Pelifiilis on kuitenkin parhaimmillaan mahtava, mutta toivoisin, että PESin analogitikku-ohjaus toteutettaisiin sellaiseksi, että sitä voisi käyttää. Nyt analogiohjaus tuntuu liian leväperäiseltä, joten on tyytyminen ristiohjaimella pelaamiseen. Pelaajien liikkeet ovat edelleen melko kankeita ja reaktiot annettuihin komentoihin hitaita. Tässä suhteessa PES on kuin FIFA pari vuotta sitten. Taitavat yksilöt erottuvat pelikentällä selvästi, mistä pidän paljon enemmän kuin FIFA 10:n pelaajien tasapaksuudesta.

Kaverien kanssa pelattuna PES 2010 on kuitenkin todella viihdyttävä peli, ja vaikka teknisessä toteutuksessa ollaan kaukana FIFA:sta, niin Konami on viimeinkin saanut peliinsä sitä takavuosien hyvää pelifiilistä. Ei siinä mennytkään kuin kolme vuotta.

8/10
Lisää luettavaa