Jälleen on se aika vuodesta, kun parhaista parhaat ottavat toisistaan mittaa nurmikentillä. Viime vuosina kilpailu Konamin Pro Evolution Soccer -pelisarjan ja EA:n FIFAn välillä on ollut poikkeuksellisen tiukkaa FIFA-kehittäjien otettua valtaisia askelia realistisempaan suuntaan. Tänä vuonna PES iskee vastaan tyylikkäästi, mutta kumpi peleistä mahtaa viedä voiton tällä kertaa?
Kaivattu uudistus
PES aloittaa vahvasti uusitulla käyttöliittymällään. Viimevuotinen sekamelska on tiessään, ja tilalla on selkeä, helppokäyttöinen ja näyttävä valikkorakenne, jonka olemus tuo mieleen Sonyn XrossMediaBar-käyttöliittymän. Vaakasuunnassa rullaavissa valikoissa on helppo päästä käsiksi kaikkiin haluamiinsa toimintoihin.
Helppokäyttöisyys ulottuu myös pelin pelimuotoihin, joiden aloittamista on helpotettu yksinkertaisella opastustoiminnolla. Sekä Master Leaguen ja Become A Legendin alussa tutustutaan pikaisesti pelimuotojen perustoimintoihin. Aloitusapu ei kuitenkaan tungettele tai taluta väkisin pelin läpi.
PES 2011 sisältää parilta viime vuodelta tutun Mestarien liigan lisenssin, jonka ansiosta pelaajat voivat tavoitella Euroopan kovatasoisimman seurajoukkueturnauksen mestaruutta. Pelimuodossa käytetään myös oikean Mestarien liigan ottelugrafiikoita sekä -palloa, ja valikoiden taustalla pauhaa Händelin tuttu tunnussävelmä. Kisatunnelma on siis tehty uskottavaan tyyliin, eikä turnausmuodossa olekaan mitään valittamista.
Uutena tuttavuutena pelissä on mukana myös Etelä-Amerikan jalkapalloliiton Conmebolin vastine UEFAn Mestarien liigalle, Copa Libertadores. Samankaltaisen luonteensa ja virallisen lisenssin vuoksi Etelä-Amerikan arvokkain seuraturnaus vastaa pelattavuudeltaan käytännössä lähes täysin Mestarien liiga -muotoa. Suomessa vähemmän tunnettu Copa Libertadores ei siis uudista peliä merkittävästi, mutta kovimmat futisfanit osannevat arvostaa tämänkin ominaisuuden tuomaa lisäarvoa.
Kiinnostava verkkoliiga
Pelin vahvimpiin puoliin lukeutuvassa Master League -tilassa valitsemaansa joukkuetta pääsee luotsaamaan liigakausien ja turnausten läpi. Pelimuodon ytimessä on käytännössä yksinkertaistettu futismanagerointisimulaatio, jossa pelaajakaupat ja sopimusneuvottelut ovat olennainen osa peliä. Messevimpänä uudistuksena Master Leagueta pääsee tänä vuonna tahkoamaan myös verkossa, mikä kuulostaa varsin kiinnostavalta, sillä siirtomarkkinat toimivat kärjistäen kuvaillen hieman osakemarkkinoiden tapaan. Pelaajien arvo siis elää pelaajien ostokäyttäytymisen mukana, ja suositusta pelaajasta joutuu pulittamaan enemmän kuin unohdetusta tähdestä. Nousevien tähtien bongaaminen alhaisilla hinnoilla tarjoaa mahdollisuuden tehdä rahaa joukkueelle, jos pelaajan arvo sattuu suosion myötä nousemaan. Aktiivisesti pelaajamarkkinoita seuraavilla on siis mahdollisuus keinotella pelaajien hinnanmuutosten avulla.
Yksinpelistä poiketen Master League Onlinessä ei pelata varsinaisia seurakausia, vaan joukkueet maksavat pääsymaksun turnauksiin ja otteluihin, joten panosta matseista ei pitäisi puuttua. Joukkueen materiaalin kehittyessä myös pääsymaksut kasvavat, eli tulosta on synnyttävä eikä ylipalkattujen alisuorittajien kompurointia kannata kauaa seurata. Seuraa kannattaa kehittää aktiivisesti, sillä jo alussa yksittäisistä otteluista joutuu maksamaan lähes kymmenyksen seuran budjetista. Verkkopelissä on viisi divisioonaa, joiden koostumus elää pelisuoritusten mukaan. Tulokkaiden ei siis pitäisi joutua PES-veteraaneja vastaan, jos systeemi toimii luvatulla tavalla.
Myös yksittäisen pelaajan kenkiin asettava Become a Legend -pelimuoto on uudistunut. Valmentajat antavat ottelukäskyt taktiikan mukaisesti, ja pelaajaa saatetaan käskeä esimerkiksi painostamaan kentän laitoja tai merkkaamaan tiettyä vastustajaa. Käskyt voivat myös muuttua otteluiden aikana, ja ottelun lopussa valmentaja antaa sanallisen arvionsa pelaajan suorituksista eri käskyjen mukaisesti. Arviointi on pelkkää numeroarvosanaa huomattavasti yksilöllisempi ratkaisu, vaikka palaute tuntuu toistavan itseään helposti.
Suuntana realismi
Pelattavuudeltaan PES 2011 tuntuu astuneen askeleen realistisempaan suuntaan. Kepeä ja vauhdikas futisilottelu on siirtynyt hieman lähemmäs kilpailija FIFAn viimevuotista tuntumaa, eikä peleissä tunnu syntyvän läheskään yhtä paljon loistokkaita maaleja. Puskut lipsahtavat aiempaa helpommin yli maalin, ja varsinkin tekoälyä vastaan maalinteosta on tullut vaikeampaa.
Tekoäly on parantunut viimevuotisesti selkeästi, ja haastetta tuntuu olevan riittävästi, vaikka vaikeusaste ei ihan kaakossa olisikaan. Vastustajat katkovat pidempiä syöttöjä huomattavasti aiempaa suuremmalla todennäköisyydellä, eli läpisyöttöjä puolustuslinjan taakse ei tehdä läheskään yhtä helposti kuin aikaisemmin. Hyökkäyksiä on rakennettava huolellisemmin, ja palloa on kierrätettävä maalintekopaikkojen avaamiseksi. Välillä tekoäly kuitenkin tökkii pahasti, ja esimerkiksi pelaajaa lähellä oleva irtopallo saattaa siirtyä vastapuolen haltuun, kun puolustaja seuraa vain katseellaan vieressä. Ongelmia aiheutuu välillä myös silloin, jos syöttö jostain syystä ajautuu ”väärälle” pelaajalle, sillä tekoäly saattaa odottaa syötön kohteen hakevan pallon, vaikka tämä kauempana olisikin. Pelikaverien seisoskelu on turhauttavaa, ja häiritsevä ongelma toistuu välillä jopa useita kertoja ottelussa. Kokonaisuus kääntyy kuitenkin plussan puolelle.
Pelirytmin realistisempi suuntaus on hieman kaksipiippuinen juttu. FIFAn suosion perässä tehtyjen muutosten myötä peli ei tunnu enää niin nopeatempoiselta. Periaatteessa tämä on ihan hyvä asia, mutta myös osa pelaamisen hauskuudesta on mennyttä uudistusten myötä.
Ulkoasunsa puolesta PES saa mainiot arvosanat. Ajoittaisia animaatiotöksähdyksiä lukuun ottamatta peli näyttää varsin hyvältä. Kentän lisäksi myös muu peligrafiikka miellyttää silmää. Jon Championin selostus ajaa jälleen asiansa, mutta analyysin tarjoavan Jim Beglinin anti on varsin aneeminen. Analyytikkomme saattaa myös väittää niukkaakin niukempaa paitsiota päivänselväksi vihellykseksi, ja löytyypä joukosta muitakin kömmähdyksiä.
PES 2011 toimittaa vahvan futispaketin, joka tuntuu varsin eheältä kokonaisuudelta. Pelattavuuden uudistukset ovat lähinnä makuasia, mutta tänä vuonna molemmat futispelisarjat taitavat tarjota ainakin kohtalaisen realismihakuista virtuaalijalkapalloa. Pro Evolution Soccerin lukuisat pelimuodot tuntuvat kaikki varsin hyvin toteutetuilta, ja varsinkin Master League Online näyttää erittäin kiinnostavalta. Vain toisen pelin hankintaa aprikoivien kannattaa ehdottomasti kokeilla molempia demoja, sillä ne antavat hyvän kuvan pelituntumasta. Paatuneetkaan PES-fanit tuskin tulevat pettymään tämänvuotisen kultapojunsa kanssa.
Vaihtopelaaja
Kirjoittanut [pelaaja_author:7]
Kun tein ensimmäisen kerran tuttavuutta PES 2011:een, olin pelistä todella liekeissä. Olin myös varma, että tänä vuonna valintani on selvä – tänä vuonna pelaisin PES 2011:tä. Sittemmin olen pelannut FIFA 11:tä, ja voin vain kiroilla tätä valitsemisen vaikeutta. Kummassakin pelissä on mahtavia ominaisuuksia ja sellaisia juttuja, joita kaipaan toisessa. Pidän PESin temposta ja pelaajamalleista, mutta FIFAn vetoja ja lisenssejä tulee kaivattua.
PES 2011 on kuitenkin viimeinkin se aito uuden sukupolven PES, jota on odotettu jo neljä vuotta. Animaatio, pelattavuus ja peliominaisuudet ovat sitä, mitä pelisarjan olisi pitänyt tarjota ajat sitten. Hitaampi tempo on mahtava juttu, ja edelleen PESin vahvuus on mielestäni se, että se tuntuu videopelifutikselta, kun taas FIFA 11 tuntuu enemmän hengettömältä simulaatiolta.
Harmillisesti vedot ovat PESissä nihkeitä ja leijuvia tapauksia, ja ennakkoversioon verrattuna syöttelemiseen on tullut hitunen liikaa automaatiota. Silti PES 2011 palauttaa sarjan kunnian, ja tästä on todella hyvä jatkaa.