Vanhan kuninkaan paluu
Futisfanit tietävät, mitä virtuaalijalkapallon maailmassa on lähivuosina tapahtunut. Kerrataanpa kuitenkin kiemurat niille, jotka eivät niistä välttämättä perillä ole. 2000-luvun puolivälissä FIFA oli surkea räpellys verrattuna PES-sarjan realistiseen futikseen. Konsolisukupolven vaihduttua PES täysin käsittämättömällä tavalla menetti johtonsa, ja EA painoi ohi kuin Manchester City pari vuotta sitten viimeisellä Valioliigan kierroksella konsanaan.
Konami ja PES on kirinyt joka vuosi eroa umpeen EA:han, ja jo viime vuoden versiot olivat keskenään tasavertaisia. En ole päässyt kokeilemaan vielä FIFA 16 -pelin täysversiota, mutta uskallan jo nyt sanoa, että PES saattaa viedä voiton pitkästä aikaa virtuaaliviheriöillä. Peli on hyvä realisminsa ansiosta, mutta siihen sisältyy myös pelin suurin ongelma.
Käsitellään ensin alta pois ne vanhat tutut nillityksen aiheet. Ei, pelissä ei vieläkään ole aitoja lisenssejä kaikille joukkueille. Nämä saa kuitenkin kikkailtua pienellä vaivannäöllä kuntoon. Mestareiden liigan lisenssi pelastaa paljon. Myös valikkoloikkiminen on tuttua PES-laatua, mutta toisaalta valikot ovat pysyneet PESeissä samanlaisina liki pelisarjan alusta asti, eli näihin on jo totuttu.
Kentällä PES 2016 toimii tänä vuonna kuin unelma. Etenkin jalkapallopelien yleisestä murheenkryynistä eli puolustuksesta on tehty tänä vuonna haastavaa. Pelaaja ei suinkaan voi vain rynnätä päin hyökkääjää. Järkevintä on peittää syöttösuuntia ja usuttaa tekoälyn ohjastama oman joukkueen pelaaja pallollisen kimppuun. Vaikeimmalla vaikeustasolla puolustaminen on todella haastavaa.
Pelaajien yksilöllisillä taidoilla on enemmän merkitystä kuin aiemmin. Barcelonan hyökkäyskolmikolla lyhytsyöttely toimii kuin unelma, mutta auta armias, jos samaa yrittää heikomman taitotason joukkueilla. Pallo karkailee jaloista jatkuvasti. PES 2016 on peli, jossa taktiikkaansa kannattaa harkita myös joukkueen pelaajien taitotason kautta, eikä vain omien pelityylimieltymystensä mukaan.
Tekoälyvastustajat pelaavat omalla tyylillään. Osa heittää pitkää palloa päätyyn, osa taas rakentaa kuvioita lyhytsyöttöpelin kautta. Testisessioiden aikana testasin yhteensä 35 eri joukkuetta yli sadan ottelun verran. Kaikki pelit tuntuivat erilaisilta. Tein maaleja keskityksistä, päästin maaleja keskityksistä, tein maaleja kaukolaukauksilla, päästin maaleja kaukolaukauksilla. Lyhytsyöttöpelikin alkoi sujua (oikealla joukkueella pelatessani siis), sillä olen aina jääräpäisesti halunnut kuljettaa pallon keskeltä kohti maalia.
Suurin ongelma monille futiksen ystäville saattaa olla siinä, että PES 2016 rakentuu keskialueen pallonpyörittämiseen ja -hallintaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pelaajan pitää kierrättää palloa kärsivällisesti kentän puolelta toiselle. Pelkällä munaravaamisella päädystä päätyyn ei tulosta saa aikaan. Alussa vastustajan puolustuksen puhkominen tuntuu todella vaikealta tehtävältä etenkin silloin, jos itse pelaa jollakin muulla kuin huippujoukkueella. Vastustajan läpisyötöt ja puskut tuntuvat taas onnistuvan liiankin hyvin.
Maltti on kuitenkin valttia, ja vähitellen pelaaminen alkaa sujua paremmin ja paremmin. Haastetta PES 2016 tarjoaa yllin kyllin, ja siinä saattaakin olla sen ongelma – sitä on vaikea hallita täydellisesti. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten jalkapallofanit suhtautuvat peliin, jossa ei voikaan vedellä vain pitkää palloa Ronaldolle, joka kirmaa yksin läpi kohti maalivahtia.
9/10
Pro Evolution Soccer on realistisinta jalkapalloa koskaan. Siihen se saattaa myös kaatua.
Jarkko Fräntilä