Onko mieleesi koskaan tullut junassa tai bussissa, että olisi hauskaa tehdä vähän yhteenlaskuja ruutupaperille? Jos vastaat kieltävästi, et selvästi ole Japanista. Idän DS Training -pelien loppumattomalta vaikuttavan sarjan uusin osa on Maths Training.
Peli on Brain Trainingin opetuslapsi, jossa aivotohtori Kawashiman pulmat on korvattu pelkillä laskutoimituksilla. Pelin kohderyhmät ovat vasta laskemaan opettelevat lapset, päässälaskutaitonsa vuosien varrella menettäneet varttuneemmat pelaajat sekä matematiikkaa intohimoisesti rakastavat ihmiset. Harjoituksista ei kuitenkaan ole iloa kahdelle jälkimmäiselle ryhmälle.
Pelin yksipuolinen laskeminen ei kiinnosta kovin kauaa, vaikka harjoituksia olisi tarkoitus tehdä joka päivä. Alun yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskut eivät juuri vaikeudu etenemisen myötä. Haastavampia tehtäviä olisi mukava kokeilla, mutta niitä ei ole. Peli muuttuu pian nopeuskisaksi, jossa edistymisen huomaa vain siitä, että entisestä harjoitusajasta katoaa sekunti pois. Kosketuskynällä piirrettävien numeroiden tunnistus on pikkuriikkisen heikompaa kuin Brain Trainingissä, joten väärin tulkitut numerot lisäävät turhia sekunteja suorituksiin.
Pelissä on mukana professori Kageyaman kehittämä ”vallankumouksellinen” Hundred Cell Calculation Method -opetusjärjestelmä. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että laskutoimituksia tehdään sarjoina ruudukolle, jossa on kymmenen vaakariviä ja kymmenen pystyriviä. Laskutoimitusten toistaminen tällä tavoin kehittää tiettävästi hoksottimia. Ehkäpä proffa Kageyama keksi myös ruutupaperin. Japanilaiset koululaiset saavat myös jotain irti pelin moninpelistä, sillä DS ja Training-pelit ovat maassa supersuosittuja toisin kuin Suomessa.
On ikävää tuomita opettavainen peli näin, mutta Maths Training on tasan vain osiensa summa. Se on Brain Trainingin pätevä mutta liian yksinkertainen klooni.