Professor Layton and Pandora’s Box

Yksinkertaista, hyvä pelaaja!

14.9.2011 23:02

Euroopassa vasta viime vuoden lopulla julkaistu Professor Layton and the Curious Village on yksi Nintendon DS-käsikonsolin kaikkien aikojen parhaimmista peleistä. Se yhdisti täysin saumattomasti erittäin koukuttavan ja klassisen hienon salapoliisitarinan, omaperäisen visuaalisen ilmeen sekä monipuolisten aivopähkinöiden pureskelun tavalla, joka ansaitsi kiitosta kaikkialla. Itse olen palannut pelin reippaasti yli sadan erilaisen ongelman pariin toistuvasti, mutta enää näin ei tarvitse tehdä. Kolmeen osaan jäsentyvän tarinan keskimmäinen jakso on nimittäin saatu vihdoinkin myös meidän pelikauppojemme hyllyille nimellä Professor Layton and Pandora’s Box.

Oma oivallinen pikku arvoituksensa on japanilaisten erittäin kummallinen nimeämistyyli. He itse nimittäin tuntevat pelin nimellä Professor Layton and the Devil’s Box, mutta yhdysvaltalaisten kauppojen hyllyille se on tuotu otsikolla Professor Layton and the Diabolical Box. Täällä Euroopassa pelin nimi puolestaan on Professor Layton and Pandora’s Box, vaikka pelissä esiintyvällä arvoituksellisella laatikolla ei itse asiassa ole mitään tekemistä alkuperäisen Pandoran myytin kanssa.

Mikäli olet ehtinyt jo tutustua pelisarjan ensimmäiseen osaan, tiedät, mistä on kysymys. Hershel Layton ja hänen nuori apurinsa Luke ovat erittäin hyvätapaisia herrasmiesetsiviä, jotka kirjallisuudenhistorian kuuluisista salapoliisitarinoista tuttuun tyyliin selvittävät rikoksia ja kummallisia mysteerejä oman terävän päättelykykynsä avulla. Tästä syystä he molemmat harrastavatkin kaikenlaista aivojumppaa, ja usein pelissä ratkotaan tarinaa eteenpäin kuljettavien pulmien lisäksi ongelmapähkinöitä niiden silkan hauskuuden vuoksi. Myös vastaantulevat sivuhenkilöt voivat testata sankarien ajatustenjuoksua ja tiedustella visaisia kysymyksiä, jotka on ratkaistava lisävihjeiden saamiseksi.

Samasta puusta veistetty

Jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä. Näin opettaa meitä kaikkialla ryöstöviljelty lentävä lause, joka on varmasti ollut myös teipattuna Level-5:n pelisuunnittelijoiden taukotilan yhteisen jääkaapin oveen tätä peliä tehtäessä. Professor Layton and Pandora’s Box jatkaa nimittäin kaikessa hyvässä ja pahassa viivasuoraan siitä, mihin ensimmäinen peli jäi. Se ei myöskään muuta itse pelaamisen tapoja, vaan tarjoilee pelaajan ratkaistavaksi oikeastaan vain ison joukon uusia ongelmia uuden mysteeritarinan sapluunassa.

Ääninäyttelyn määrää on lisätty merkittävästi ja professori Laytonin oma matka-arkku on saanut muutaman minipeliominaisuuden lisää, mutta muuten palikat ovat kaikki entisillä paikoillaan. Myös lukuisat tutut henkilöhahmot edellisestä pelistä tekevät paluun. Avaajansa surmaavan Elysian-laatikon ympärille kietoutuva salapoliisikertomus ja erittäin monipuoliset pulmanratkontatehtävät kuitenkin kuljettavat pelaajaa mukanaan jälleen kerran niin mallikkaasti, että samankaltaisuudet eivät käy luonnon päälle. Pelaaminen kysyy kärsivällisyyttä, päättelykykyä ja matemaattista laskupäätä, avaruudellista hahmotuskykyä sekä lievää taipumusta sumeaan logiikkaan. Ja vaikka näitä kaikkia ei heti itsestään tunnistaisikaan, ei hätää! Professori Laytonin ja Luken matkassa nimittäin omat kyvyt harjaantuvat samalla kun salaisuudet alkavat paljastua. Kuten aikaisemminkin, tätä peliä on helppo suositella lähes varauksetta kaikille hyvien tarinoiden ja pienen aivoliikunnan ystäville.

8/10
Lisää luettavaa