Professor Layton and the Curious Village

Tarina on tarpeeksi äkkiväärä, kieroutunut ja yksi pieni vihje kerrallaan avautuva.

14.9.2011 22:25

Yhdysvaltalaisen elokuvaohjaaja Oliver Stonen käsittämättömän upeassa JFK-elokuvassa eräs sen henkilöhahmoista vastaa presidentin murhaajien henkilöllisyyttä koskevaan kysymykseen, että koko homma on yksi iso mysteeri, arvoitus kiedottuna yhä uusien salaisuuksien sisälle. St. Mysteren pienessä kylässä ei kenties ole salamurhattu maan muutoshaluista presidenttiä, mutta koko kummallinen paikka on silti suuri arvoitus, jonka sisältä löytyy salaisuuksia ja kysymyksiä kokonaiseksi peliksi asti.

Professori Layton on hyväntahtoinen ja kohtelias, silinterihattuunsa mieltynyt tutkija, joka pitää erityisesti kaikenlaisista haastavista aivopähkinöistä. Hänet kutsutaankin apulaisensa Luken kanssa St. Mysteren kylään ratkaisemaan ”Kultaisen omenan” arvoitus, jonka edesmennyt paroni Reinhold on jättänyt omaan testamenttiinsa. Kun kysymyksessä on kiiltävät rikkaudet ja maallinen mammona, murhaa tarvitsee harvemmin odottaa kovinkaan kauaa. Alun jälkeen Layton löytääkin itsensä seisomasta ensimmäisen ruumiin vierestä. Ihmettelemistä riittää myös, kun kaupungin asukkaat alkavat yksi toisensa jälkeen kadota teille tietämättömille.

Professor Layton and the Curious Village on lähes yksinomaan erilaisista arvoituksista ja aivopähkinöistä koostuva pulmanratkontapeli. Itse asiassa se muistuttaa enemmän japanilaisten suosimia ja niin kutsuttuja ”kuvaromaaneja”, interaktiivisia tarinoita, kuin selvään suorittamiseen keskittyvää konsolipeliä. Professorin seikkailujen tiimellyksessä miltei jokainen keskustelu avaa jonkinlaisen arvoituksen, matemaattisen ongelman tai hyvää visuaalista havaintokykyä ja kekseliäisyyttä vaativan tehtävän. Kun pelaaja sitten keksii oikean vastauksen, tarina ottaa askeleen eteenpäin ja seuraava pulma pelmahtaa esiin kulman takaa ratkaisua vaatien. Tämä kaikki voi kuulostaa paperilla itseään toistavalta ja suorastaan kuivalta, mutta se osoittautuu sopivassa mielentilassa uskomattoman koukuttavaksi ja hauskaksi ajanvietteeksi.

Arvoituksin kerrottu tarina

On erittäin totta, että tässä pelissä itse tarina on vain hyvä tekosyy aivopähkinöille ja erilaisille loogisille pulmille. Japanilainen tapa kertoa asioita ja kuljettaa pelaajaa yhdestä tapahtumasta toiseen on erilainen kuin mihin olemme oman kulttuurimme kasvatteina tottuneet, mutta onko tämä vikatikki pelin suunnittelussa – vai kertooko se yksinkertaisesti jotakin meistä itsestämme pelaajina? Kun tämä kaikki on saatu sanottua alta pois, mikään ei siltikään muuta sitä tosiasiaa, että Professor Layton and the Curious Village on yksi kaikkien aikojen parhaista Nintendon DS-käsikonsolille julkaistuista peleistä.

Aarteenmetsästykseen, murhamysteeriin, kaupunkia varjostavaan eriskummalliseen torniin ja salaperäisiin katoamisiin kärjistyvä tarina seisoo kaikesta huolimatta myös hienosti omilla jaloillaan. Se on tarpeeksi äkkiväärä, kieroutunut ja yksi pieni vihje kerrallaan avautuva. Se ruokkii pelaajan mielikuvitusta kunnollisen salapoliisikertomuksen tavoin, ja tuloksena onkin Laytonin synkkä ja syvällinen tapaus, joka pitää varmasti otteessaan aivan pelin viimeisille minuuteille asti. Suurin osa ratkottavista tehtävistä ei suoranaisesti liity sisältönsä puolesta mitenkään tarinaan, vaan ne ovat tuttuja kansan arvoituksia, varta vasten keksittyjä pulmia ja matematiikankirjasta napattuja hauskoja päättelymysteerejä.

Kuten nimestäkin voi päätellä, St. Mysteren kylän kaikki asukkaat ovat mieltyneet kisailemaan keskenään erilaisilla aivopähkinöillä. Professor Layton and the Curious Village perustelee muutenkin arvoitusten käyttämisen varsin mallikkaasti. Peli on samalla hyvin itsetietoinen, toisin sanoen se laskee itsekin välillä leikkiä tavastaan kysellä pelaajalta arvoituksia kerta toisensa jälkeen. Kun tarinan on läpäissyt kokonaan, ovat kaikki ratkaistut ja ratkaisematta jääneet ongelmat helposti käsillä omissa valikoissaan.

Kynän ja älyn voimalla

Pelissä kaikki toimii yksinkertaisesti. St. Mysteren kylän eri paikkojen tutkiminen, asukkaiden kanssa tapahtuva jutustelu ja varsinainen pulmanratkonta sujuvat kaikki helposti pelkästään Stylus-kynää käyttämällä. Konsolin alaruudulla näkyy interaktiivinen maisema, jota kannattaa myös taputella sieltä täältä, koska pensaisiin ja muihin pieniin objekteihin on usein piilotettu kolikoita, joilla tehtäviä ratkoessaan voi ostaa ongelmaa helpottavia vihjeitä. Yläruutu puolestaan toimii ulkona liikuttaessa karttana, ja muuten se on varattu keskusteluille ja niiden kautta avautuville arvoituksille. Monien pulmien ratkaiseminen vaatii esimerkiksi oikean vastauksen ympäröimistä, lukujen kirjoittamista tai tulitikkujen liikuttelua ja pyörittelyä kosketusnäytöllä. Joskus pelillä on paha tapa ymmärtää piirretty luku täysin väärin, mutta virhe on aina helppo korjata eikä se vaikuta ratkaisun lopputulokseen.

Mikäli on sudokujen ohella harrastanut joskus erilaisia pulma- ja arvoituskirjoja, tuntuvat monet Professor Layton and the Curious Villagen esittämistä visailuista varmasti tutuilta. Loogisesti lahjakkaat ovat toki tässä pelissä etulyöntiasemassa, mutta jopa kaltaiseni humanistikin suoriutui kunnialla yhteensä 135 aivopähkinästä usein vain muutamalla harmaalla hiuksella. Ja kuten usein tapana on, ovat monet ratkaisut ongelmiin juuri niin ilmeisiä, että niitä ei vain yksinkertaisesti etsivän silmäkään aluksi havaitse. Koko pelissä on ainoastaan muutama oikeasti turhauttava tehtävä, mutta ne koettelevat enemmän kärsivällisyyttä kuin suoranaisesti hermoja. Loputtoman pitkän ja sykkyrässä olevan köydenpätkän seuraaminen tai digitaalisen kellotaulun esittämien lukujen laskeminen sujuvat nekin lopulta.

Visuaalisesti Level-5:n Professor Layton and the Curious Village on kerta kaikkiaan täydellistä huippuluokkaa. Sen ulkoasu poikkeaa persoonallisella tyylillään japanilaisen animaation ja sarjakuvan pahimmista kliseistä, välianimaatiot ovat komeaa katseltavaa, ja yksityiskohtaiset kuvat sopivat kaikki pelin omaperäiseen, tummaan ja silti jotenkin hyväntahtoiseen tunnelmaan. Kaikkien arvoitusten ratkaisemiseen kuluu helposti 10–15 tuntia – ja uudelleenpeluuarvokin on pulmien määrän vuoksi kohdallaan. Professor Layton and the Curious Village on omanlaisensa peli eikä se välttämättä istu kaikkien makuun. Tästä huolimatta sitä on rehellisesti helppo suositella kenelle tahansa hyvien ja tunnelmallisten salapoliisitarinoiden sekä arvoitusten ystävälle, jonka päättelykyky ei rinnastu liipaisinsormen reaktionopeuteen.

Professoreja kerrakseen

Japanilainen Level-5 on sekä itsenäinen että peliensä korkeasta laadusta tunnettu yritys. Lähes jokainen sen nimikkeistä lukeutuu jonkinlaiseksi arvostelu- ja myyntimenestykseksi, vaikka suuri osa näistä onkin laajalti tunnettuja vain Japanin markkinoilla. Tämän vuonna 1998 perustetun pelitalon johdossa on Akihiro Hino, joka leipätyönsä ohella myös suunnittelee ja tuottaa kaikki Level-5:n pelit. Tunnetuimpia pelejä ovat muun muassa Dark Cloud, Rogue Galaxy ja Professor Layton and the Curious Village.

Viimeisimmän tiedon mukaan yrityksellä on kehityksessä useita uusia projekteja, joiden joukossa on esimerkiksi ensimmäinen PlayStation 3:lle julkaistava nimike, White Knight Chronicles. Aiemmin Level-5 julkaisi pelejään yksinomaan Sonyn konsolialustoilla, mutta Professor Layton sarjan ensimmäisen osan suuren menestyksen siivittämänä yritys pyrkii nyt aktiivisesti myös laajentamaan omaa osaamistaan. Ensi vuonna pelejä tullaan näkemään erityisesti Nintendon DS-käsikonsolilla, sillä kehityksessä on muun muassa kokonaan uusi Dragon Quest -peli.

Professor Layton and the Curious Village julkaistaan meillä länsimaissa vasta nyt, mutta Japanissa sitä on fanitettu tiiviisti aina vuoden 2007 alusta lähtien. Aivopähkinöihin perustuva salapoliisitarina oli välitön myyntimenestys, joka aloittikin kokonaisen pelien sarjan. Toinen osa, Professor Layton and Pandora’s Box, julkaistiin nousevan auringon maassa viime vuoden loppupuolella – ja kolmas osa on sekin jo tuloillaan. Professor Layton and the Last Time Travel nimittäin ilmestyy Japanissa marraskuun lopussa. Vaikka uudet pelit poikkeavatkin aavistuksen ensimmäisestä, on Laytonin ja hänen Luke-avustajansa seikkailut kuitenkin pysyneet hyvin samanlaisina. Toivottavasti myös ne tuodaan nopeasti länsimaiden pelimarkkinoille!

9/10
Lisää luettavaa