Ulottuvuuden uudet kasvot
Professor Layton -pulmaseikkailut kuuluvat eittämättä DS:n pelisarjojen parhaimmistoon. Aivojumppaan pienillä pulmilla kirvoittava, rustiikkisesta ja lämminhenkisestä tunnelmastaan tuttu tarinapähkäily nostikin odotukset korkealle 3DS-julkaisun varmistuttua. Voisiko Miracle Mask hyödyntää 3D-tehostetta tuoden pulmiin uusia ulottuvuuksia?
Valitettavasti ei. Sarjan jatkuminen 3DS:llä ei ole oikeutettua. Merkittävin muutos alustan vaihdossa on kauniiden ja maalauksellisten pelihahmojen siirtyminen polygonimalleiksi rikkoen samalla eurosarjisilmeen.
Pelilliset ominaisuudet eivät onneksi ole kokeneet moista kolausta. Hahmojen yläluokkainen brittiaksentti ja herrasmiesmäinen käytös vetoavat edelleen, ja professori Hershelin ja oppipoika Luken dynamiikka on tallella.
Vegas-kopio Monte d’Or -kaupunkiin sijoittuva tarina on saanut rikkaat kulissit, joissa rienaava mysteerinen maskimies terrorisoi asukkaita uskomattomilla taikakyvyillään. Enemmän etsivää esittävä Layton kumppaneineen on jälleen ainoa mies paikallaan salojen selvityksen tiellä.
Pelisarjan tasapainottelu tarinankerronnan ja pulmien välillä on kallistunut entisestään ensin mainittuun. Miracle Maskissa voi keskittyä puhtaammin juonen seuraamiseen, eikä nenän eteen lyödä pulmia aivan joka risteyksessä. Itse pulmat ovat edelleen näppäriä ja haastavat paikoin kokeneemmankin pulmapelaajan. Myös ääninäytellyn dialogin määrä on kasvanut, ja se onkin laadukasta.
Layton-sarjan faneille Miracle Mask on varma ostos, joskaan ei kovin mullistava. 3DS-alustan tuomat muutokset vieraannuttavat varmasti monia, mutta tarinasta enemmän välittäville kokemus on suoraviivaisempi.