Professor Layton and the Spectre’s Call

Professor Layton and the Spectre’s Call on neljäs osa japanilaisen Level-5:n erinomaiseen pulmapelisarjaan, jota allekirjoittanut on itse asiassa arvostellut – ja arvostanut – ihan sen alusta asti.

17.1.2012 14:21

Tekijä: Level-5
Julkaisija: Nintendo
Pelikoneet: Nintendo DS
Samalla koneella: 1
Verkossa: Ei

Uutta kyytiä harmaille aivosoluille

Professor Layton and the Spectre’s Call on neljäs osa japanilaisen Level-5:n erinomaiseen pulmapelisarjaan, jota allekirjoittanut on itse asiassa arvostellut – ja arvostanut – ihan sen alusta asti. Edellinen osa, Professor Layton and the Unwound Future, ilmestyi melkein tarkkaan vuosi sitten. Sen arvostelun yhteydessä manasin kritiikin kirjoittamista hieman hankalaksi, koska pelien perusasetelma pysyy kerta toisensa jälkeen täysin samana: mainiota salapoliisitarinaa kuljetetaan henkilöhahmojen välisen dialogin ja välianimaatioiden keinoin, mutta itse pelaaminen on hauskojen, haastavien sekä usein irrallisten aivopähkinöiden pureskelemista. Arvatkaapa, tuleeko synonyymisanakirjalle käyttöä nyt, kun kyseessä on jo neljäs peli samasta sarjasta?

Layton-pelit lainaavat useita rakennuspalikoita esimerkiksi Sherlock Holmesin ja Hercule Poirot’n kaltaisten mestarietsivien kirjallisista tarinoista tunnelmansa sekä henkilöhahmojensa luomiseksi. Varsinaiselta rakenteeltaan ne ovat kuitenkin keskenään niin samanlaisia, että pelien arvostelemiseen tekisi mieli käyttää Level-5:ltä lainattua taktiikkaa eli pitää kaikki raamit ennallaan ja lisätä sinne tänne uutta sisältöä. Tämä on syytä mainita heti kättelyssä, koska se onkin ainoa varsinainen negatiivinen huomio, jonka koko pelisarjasta voi esittää. Sitä paitsi Laytonit ovat toisiinsa nähden verrannollisia samalla tavalla kuin sir Arthur Conan Doylen kirjoittamat Holmes-tarinat tai Agatha Christien romaanit ja novellit, joissa pieni ja pyöreä belgialainen yksityisetsivä seikkailee.

Niille, jotka eivät aikaisemmin ole olleet professori Hershel Laytonin ”rättisitikan” kyydissä, pelisarjaa on helppo avata kertomalla, että se yhdistää jokaisessa osassaan kummallisia ja suorastaan fantasiahenkisiä mysteerejä perinteiseen pulmanratkontaan. Astetta erikoisemman hommasta tekee kuitenkin se, että erilaiset matemaattista lahjakkuutta, päättelykykyä tai avaruudellista hahmotuskykyä vaativat ongelmat istutetaan peleihin oikeastaan sellaisinaan, usein irrallaan itse tarinankerronnasta. Joka kulman takaa tulee vastaan henkilöhahmo, joka ”sattumalta muistaa” mukavan arvoituksen, jonka ratkaisemalla pelissä pääsee taas hieman eteenpäin. Pulmat voivat tilanteesta riippumatta olla mitä tahansa: verbaalijumppaa, palikan siirtelyä vaativa palapeli, labyrintti, matemaattinen ongelma tai suoranainen kompakysymys.

Sivuroolissa mahtava tarina

Professor Layton and the Spectre’s Call kiilaa koko pelisarjan kärkeen kahdella eri tavalla. Ensinnäkin se on neljäs osa, mutta tarinallisessa jatkumossa kerrotaan tällä kertaa eräänlainen prologi. Misthalleryn usvaan peittynyttä ja uneliasta pikkukaupunkia piinaavaan aaveen arvoitus nimittäin kuvittaa sen, miten Hershel Layton alun perin tapasi uskollisen nuoren apurinsa Luke Tritonin. Tämä on mukava kumarrus meitä sarjan pitkäikäisiä faneja kohtaan, jotka nimenomaan olemme ihastuneet Layton-tarinoiden jännittäviin henkilöhahmoihin.

Selkeää kärkikastia pelisarjan tuorein tulokas on myös tarinansa puolesta. Vaikka pelaaminen kysyykin usein loogista päättelykykyä ja päähenkilö on paljon velkaa ”tämänpuoleisen maailman” ongelmia ratkoneille tunnetuille fiktiivisille salapoliiseille, Layton-pelien mysteerien sydämessä sykkii aina jotakin salaperäistä, äkkiväärää ja yliluonnollista. Professor Layton and the Spectre’s Call sopii paraatiesimerkiksi siitä, miten sopivalla määrällä tuonpuoleisia elementtejä tarina saadaan koukuttamaan pelaaja viimeiseen juonenpalaseen asti. Asiaa auttavat myös viimeisen päälle laadukas ääninäytteleminen, tunnelmallinen ääniraita ja upea visuaalinen ilme.

Aikaisempiin osiin nähden Level-5 tuntuu lähinnä lisänneen pelattavan sisällön määrää, ja muu on jätetty ennalleen. Professorin matka-arkkuun kertyy useita minipelejä sekä muuta keräiltävää, ja vinkkikolikoita löytää kosketuskynällä taputtamalla lähes jokaisesta kuvaruudusta. Bonuspulmia pääsee lataamaan verkkoyhteydellä.

Professor Layton and Spectre’s Call toki alleviivaa entisestään vanhaa ongelmaa eli ajoittaista kitkaa päälle liimatulta tuntuvien aivopähkinöiden ja salapoliisitarinan kuljettamisen välillä. Layton-pelien vahvuus on kuitenkin aina ollut siinä, että pelaaja on valmis antamaan tämän anteeksi, koska pelin kokeminen merkitsee jotakin paljon enemmän. Ja näin tapahtuu jälleen kerran.

9/10
Lisää luettavaa