Ei sunnuntaikuskeille
Need For Speed Shift -ajopeleistä tunnetun Slightly Mad Studiosin uusin tuotos saapuu monellakin tapaa mielenkiintoiseen kohtaan markkinoita. Studio rahoitti pelin itse yhdessä innokkaan yhteisön kanssa, ja samalla lahjoittajat pääsivät osaksi Project CARSin (Community Assisted Racing Simulator) kehitysprosessia. Lupaapa studio heille vielä osan pelin tuotoista takaisinkin. Myös genreltään peli iskee keskelle vallitsevaa jakoa: tavoitteena on tarjota Gran Turismoa ja Forza Motorsportia aidompi, mutta helposti lähestyttävä kokemus konsolipelaajille. Pc:llä CARS taasen kamppailee Assetto Corsan ja iRacingin kaltaisten simulaatioiden kanssa.
Pelinä Project CARS on autoilun hiekkalaatikko. Kaikki autot ja radat ovat heti avoinna, ja jopa uratilan saa aloittaa haluamaltaan taitotasolta aina kartingista Le Mans -kilpureihin. Kisakuljettajan elämä pyörii kilpailukalenterin ympärillä, ja menestys palkitaan erilaisilla kutsuilla erikoiskisoihin ja työtarjouksilla seuraaviin kilpaluokkiin. Tunnelmaa luodaan sähköpostiviesteillä ja Twitter-kopiolla, mutta viestien kaavamaisuus paljastuu nopeasti. Kausijärjestely on kuitenkin itsessään virkistävä ja toimii hienosti eräänlaisena luontaisena ajokoulutuksena, mutta virtuaalista autotallia paisuttelevan kerääjän mielenkiintoa se ei herätä.
Mikäli oman ajotapahtumansa haluaa suunnitella itse, löytyy siihen sangen siedettävät puitteet. Kisan kokoonpanon saa säätää vapaasti, eli ajetaanko pitkän kaavan kautta harjoitukset ja aika-ajo ennen kisaa vai hypätäänkö suoraan asiaan. Erilaisia ratakomplekseja on mukana noin 30, joista on kehitelty yli 110 erilaista pätkää ajettavaksi. Listalta löytyvät kilpakuljettajan kannalta tärkeimmät aina Le Mansista Laguna Secaan, muutama maisematie sekä riittoisa valikoima varsinkin brittiläisiä pienempiä ratoja Brands Hatchin hengessä. Radasta riippuen mukaan saa vaihtelevan määrän tekoälykuljettajia enimmäismäärän ollessa peräti 45. Sellaisella määrällä ei iske yksinäisyys edes Nordschleifen metsissä.
Autoja pelissä on yli 60, ja pääpaino on erilaisissa ratakilpureissa luokkaan ja hiukan ikäänkin katsomatta. Katuautojen ja varsinkin eri automerkkien osalta tilanne on tosin hiukan masentava, sillä monet autopelien ja päiväunien vakiokohteet puuttuvat. Autovalikoimaa voi laajentaa muutamalla lisäsisältöpaketilla, ja lisää on toki luvassa, mutta touring- ja GT-kisoja tuntemattomille valikoima ei varmasti kerro paljoakaan.
Autot on kuitenkin mallinnettu erittäin uskollisesti sisustoja myöten, joten kuvakulmasta huolimatta pääsee varmasti ajofiilikseen. Kolaroidessa autoista karisevat turhat kosmeettiset osat ja mekaaniset komponentit voivat rikkoutua lopullisesti. Moottoriäänet on niin ikään mallinnettu pääosin oikein, joten kireät kilpamoottorit ulvovat tosissaan ja vaihteita voi huoletta vaihtaa korvakuulolta.
Myös moninpeli sujuu melko samoissa merkeissä, vaikka kilpailijoita tosin voi olla vain 16 (tietokoneella 32). Tekoälyn saa halutessaan mukaan täyttämään tyhjäksi jääneitä paikkoja. Tuttua äänestystoimintoa hyödynnetään moninpelissä hyvin, sillä esimerkiksi puolen tunnin aika-ajosessio ennen kolmen kierroksen kilpailua voi olla tarpeettoman pitkä.
Ajetuissa kilpailuissa oli pääosin hyvä tunnelma, mutta valitettavasti kiilaaminen ja warppailu pilasivat menoa. Lisäksi tarjolla on muista peleistä tuttuun tyyliin erilaisia yhteisiä kilpahaasteita, joissa mitellään esimerkiksi kierrosajoista.
Ajotuntumaltaan Project CARS on hyvä. Kaikki autoilufysiikan perusteet ovat hallussa ja eri autot käyttäytyvät sangen tunnistettavasti rengaslämpöjen, tasauspyörästöjen ja painonsiirtymien vaikuttaessa hienosti. Välillä fysiikkamallinnus tosin elää omaa elämäänsä, ja autoissa olevat elektroniset apukeinot, kuten luistonesto ja ajonvakautus, tuntuvat lähinnä aiheuttavan lisää kaaosta. Autoissa voi säätää lähes kaikkea mahdollista aina rengaspaineista ohjauskulmiin. Lisäksi jokaisen auton voimavasteen voi säätää haluamakseen, mikä kasvattaa ohjaustuntumaan vaikuttavien säätöjen määrän suorastaan huikaisevaksi.
Tähän sisältyy myös Project CARSin suurin heikkous. Aito ajomalli on sangen armoton ja potkii kokematonta kuljettajaa päähän armotta. Erilaisia helpotuksia ajamiseen ja jarruttamiseen on toki tarjolla, mutta niiden vaikutus peli-iloon ja oppimiseen on lähinnä käänteinen. Mikäli ajamista yrittää ohjainpadilla, tilanne on jo lähes toivoton, sillä oletuksena annettu ohjausmalli on kiikkerä kuin sirkuspyörä.
Periaatteessa niin auton kuin ohjauksenkin pystyy säätämään itselleen sopivaksi, mutta pelin dokumentaatio lukemattomien erilaisten säätöjen osalta on surkeaa. Apua löytyy onneksi internetin keskustelupalstoilta, jotka ovat täynnä pelaajien kokeilemia asetuksia ja parempia kuvauksia siitä, mitä eri säädöt tekevät. Jopa ratin kalibroimiseen pelissä annettu ohje on turhan vaikeaselkoinen.
Onneksi tekoälyn tasoa voi säätää liukusäätimellä, joten omaa taitotasoa vastaavaa kilpaseuraa löytyy varmasti, eivätkä moninpelissäkään kaikki ole schumachereita. Padiohjauksenkin saa kesytettyä oikeilla asetuksilla. Tilanteeseen auttaa kuitenkin eniten vaihto rattiohjaukseen, sillä se tuo tarvittavaa lisäherkkyyttä ohjausjärjestelmään. Peli tukeekin kattavaa valikoimaa ratteja alustasta riippuen, joten oman ohjausvälineen toimivuus kannattaa tarkistaa etukäteen. Project CARS kannustaakin sitoutumaan simulaatioajamiseen kunnolla, sillä peli on tehty miesluolansa kuppipenkissä istuvaa oman elämänsä räikköstä varten.
Nykyisellään Project CARS kärsii myös mitä erilaisimmista bugeista. Voimavaste saattaa mennä veltoksi kesken kilpailun, eikä peli aina alusta simulaatiota kunnolla, jolloin kaikki jäävät apaattisesti tuijottamaan pelaajaa. Graafiset efektit ovat välillä myöhässä tai väärällä etäisyydellä, ja grafiikan repeilyä esiintyy paikoin runsaasti. Moninpelissä sopivan session löytäminen on joskus haasteellista, ja itse linjoilla ajellessa peli jopa saattaa unohtaa ruudunpäivityksen sekunniksi, mikä tekee mutkiin saapumisesta entistäkin jännittävämpää.
Kunniakkaasti Project CARS sisältää silti viivästystenkin jälkeen kaiken luvatun, eikä ominaisuuksista ole jouduttu karsimaan. Nähtäväksi jää, miten paljon Project CARSia laajennetaan vuosien kuluessa, kun perusteet ovat kuitenkin kunnossa.
Simulaation ja autopelin rajamailla taiteileva Project CARS on valinnut pääpainokseen realismin, jollaista on totuttu näkemään yleensä vain pc:llä. Konsoliharrastajat kiittävät suuresti siitä, että Project CARS on ilmestynyt lähes identtisenä myös heidän pelikoneilleen ja tarjoilee konsoleilla ennenkokematonta aitoutta. Samalla täytyy kuitenkin varoittaa, että kyse ei ole helposti lähestyttävästä sunnuntaiautoilusta niin kuin Gran Turismossa tai Forza Motorsportissa, joissa kantavana ajatuksena on autojen ihannointi. Project CARSin pääpainona on itse ajaminen. Ja kun vaihdekepin loksahdusta seuraa kilpakoneen ampaisu pois mutkasta, pelaajan kasvoille kohoaa se sama hymy kuin Dark Soulsin kohdalla: minä onnistuin sittenkin.