Project CARS 2

Project CARS 2 korjaa lukuisia ykkösosan puutteita ja tuo mukaan upean sääjärjestelmän, mutta kokonaisuus on lopulta simulaattorimaisen kylmä.

6.10.2017 05:15

Hampaat irvessä – taas

Slightly Mad Studiosin joukkokehitetty Project CARS osui vuonna 2015 taitavasti valittuun saumaan. Tuolloin uuden sukupolven konsoleillekin saapunut autosimulaattori toi vakavamielistä kilpa-ajamista myös konsolipelaajien ulottuville. Project CARS sai vannoutuneen fanikuntansa myös pc-pelaajien keskuudessa, vaikka alustalle on ajosimulaattoriksi itseään väittäviä viihdetuotteita yllin kyllin.

Nyt Slightly Mad Studios kokeilee jatko-osassa perinteistä reseptiä: enemmän kaikkea sitä, mitä moni odotti jo ensimmäiseltä osalta. Project CARS 2 ei ole kuitenkaan markkinoilla yksin, sillä viime vuonna konsoleille ilmestynyt Assetto Corsa iski pitkälti samaan markkinarakoon. Enemmän hupia kaipaaville sunnuntaikuskeille horisontissa häämöttävät jo Forza Motorsport 7 ja Gran Turismo Sport.

Numeroiden valossa Project CARS 2 hyökkää vahvasti. 60 sijaintia, yli 130 rataversiota ja 180 autoa ovat kovat lukemat moniin kilpailijoihin nähden. Vaikka esimerkiksi Forza lupailee vielä vanhaan malliin useiden satojen autojen valikoimaa, ovat erityisesti automäärät vähentyneet menneistä vuosista yksittäisten autojen vaatiessa yhä enemmän vaivaa. Toisaalta Project CARS 2 on panostanut voimakkaasti juuri ratavalikoimaan, ja monet kilparadat ovat nyt laser- tai kopteriskannattuja.

Merkittäviä lukemia ovat myös yhdeksän autourheilun päälajia ja 29 kilpasarjaa, joiden toimintaa on pyritty tuomaan mukaan pelin sisältövalikoimaan. Tämä näkyykin voimakkaasti Project CARS 2:ssa, sillä ykkösosan tavoin kiinnostuksen pääkohteena ovat aidot kilpurit ja katuautot jäävän marginaalirooliin. Myös DiRT-sarja saa näpäytyksen, sillä kilpailuvalikoimaan kuuluu myös rallicross tuttuine sijainteineen.

Kaikkein suurin uudistus ovat kuitenkin neljä vuodenaikaa ja parikymmentä erilaista säätilaa. Pehmeästi säätilasta toiseen liukuvat kilpailut tuovat uudenlaista jännitystä erityisesti kelien välissä, jolloin keskikesän paiste saattaa vaihtua räntäsateeksi ja sulaa sen jälkeen loskaksi. Vuodenaikojen, vuorokaudenaikojen ja säätilojen pätevä mallinnus tuo uutta puhtia tuttujen suosikkiratojen ajamiseen. Onpa mukana myös revontulia myöten mallinnettu jäärata Ruotsin Lapissa! LiveTrack 3.0:ksi ristitty järjestelmä huomioi myös kumin ja mudan kertymisen radalle kilpailun kuluessa.

Project CARS 2 uudistaa myös puolipakollisen yksinpelin uratilan. Vihdoin oman aloitustasonsa voi valita melko vapaasti, joten virtuaaliminänsä voi panna aloittamaan suoraan vaikkapa pikku-Formuloista tai Lamborghini Super Trofeoista. Kaikkein rajuimmat kilpasarjat täytyy edelleen ansaita, ja uran varrella tarjoillaan erilaisia virkistäviä ajohaasteita onnistumisten mukaan. Uudistettu uratila tarjoaakin sopivasti tekemistä sitä kaipaaville, mutta varsinaisena houkuttimena se jää vaisuksi.

Slightly Mad Studios on uratilan remontoimisen ohessa nähnyt vaivaa myös pelin selkeyttämiseen. Project CARS oli monelta osin erittäin monipuolinen ajamisen hiekkalaatikko, mutta sisältö saattoi hautautua loputtomien asetusten ja kankeiden valikoiden taakse. Toisessa osassa näihin epäkohtiin on puututtu tarjoamalla kuvaus kaikista pelin asetuksista, mikä madaltaa aloituskynnystä. Myös uudistetut valikot ovat yksinkertaisemmat, joskin hiottavaakin vielä löytyisi. Onneksi useimpia peliasetuksia voi säätää myös kesken kilpailun, sillä latausajat ovat paikoin huomattavan pitkiä.

Selkeyttä on haettu myös autojen asetuksiin. Tarjolla on edelleen miellyttävän monipuolinen työkalupakki sitä kaipaaville, mutta uusi kisainsinööritoiminto yksinkertaistaa auton virittämisen sarjaksi ongelmanratkaisukysymyksiä ”ovatko jarrut liian laiskat vai liian tehokkaat” -hengessä.

Project CARS 2 -arvostelu

”Enemmän kaikkea sitä, mitä moni odotti jo ensimmäiseltä osalta.”

Project CARS 2 -arvostelu

Pelin ykkösvalttina pidetään kuitenkin sen ajettavuutta. Fysiikkamallinnusta on päivitetty, ja rengasmallinnus on toteutettu täysin uudelleen realistista ajokäytöstä etsittäessä. Lopputulos on kuitenkin monilta osin hiukan ristiriitainen.

Peliohjaimella ajettaessa tulee nopeasti selväksi, että Slightly Mad Studiosilla ei ole Codemastersin kaltaista lähes pettämätöntä näkemystä siitä, miten auton ohjaaminen tapahtuu siihen lähtökohtaisesti sopimattomalla ohjausvälineellä. Rajoitettujen liikeratojen takia ohjaimella ajamisesta tulee nopeasti sangen kiikkerää heilumista. Erikoiseksi tämän tekee se, että kiikkeryys säilyy monin paikoin jopa ajoavustimet päälle kytkettyinä. Onneksi herkkään ajettavuuteen tottuu hiljalleen, ja kattavista asetusvaihtoehdoista löytynee kyllä apu, kunhan vain osaa etsiä.

Tilanne on lähes tyystin toinen ratin ja poljinten yhdistelmällä ajettaessa. Ohjauksen hienovaraisuus avaa Project CARS 2:n sipulimaista luonnetta heti useamman kerroksen ja paljastaa täysin uusia puolia ajettavuudesta. Näin peli on tarkoitettu nautittavaksi. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana juuri ohjainasetusten suhteen, sillä esimerkiksi jarrupolkimen herkkyys on säädetty oletuksena hiukan hassuksi.

Tietyt erikoiset puolet ajettavuudesta kuitenkin säilyvät myös rattipoljinyhdistelmällä ajettaessa. Varsinkin joitain katuautoja vaivaa tietty rauhattomuus jopa ajoavustimien kanssa, kun peli liioittelee autojen pehmeää jousitusta ja korkeaa painopistettä. Kuvakulmasta ja peliohjaimesta riippuen McLarenin uusin superauto saattaa vaikuttaa jopa korkealta katumöhköltä Nissan Qashqain hengessä.

Toinen erikoisuus ovat värinä- ja voimavastetehosteet. Käsien kautta välittyvää tuntumaa käytetään ensisijaisesti kuoppien ja rajujen vaihteenvaihdosten simuloimiseen, mutta esimerkiksi tieto etuvetoisen auton aliohjautumisesta katoaa jonnekin matkan varrelle. Kyseessä on jälleen seikka, johon voi vaikuttaa kattavastikin valikoiden kautta, mutta oletuksena ne jättävät kylmäksi päteviin kilpakumppaneihin verrattuna.

Ulkoasultaan Project CARS 2 on vaihteleva. Välillä peli näyttää makealta vuorokaudenajan ja autojen osuessa paikoilleen, mutta välillä vastassa on lättänää harmautta, rujoja efektejä ja tekstuurien repeilyä. Sama pätee myös pelin ääniin, sillä osa moottoriäänistä osuu loistavasti kohdilleen, mutta vastaavasti liukuva rengas kuulostaa todella oudolta. Pc-pelaajia hellitään kuitenkin kattavalla valikoimalla teknisiä herkkuja VR-tuesta aina kolmen monitorin 4K-mahdollisuuteen.

Kokonaisuutena kakkososa on lopulta hyvin samankaltainen kuin alkuperäinen – ja miksipä ei olisi, kun kaava selvästi toimii. Mikäli ykköspeli jätti kuitenkin kylmäksi auto- tai ratavalikoiman osalta, kannattaa huomioida, että kakkososa tarjoaa enimmäkseen vain lisää samaa. Hupia ja helppoutta kaipaavien kannattanee odottaa ainakin lokakuun pelitarjontaa.

Jos toisaalta ykkönen kuului omiin suosikkeihin, tarjoaa Project CARS 2 enemmän samaa entistäkin toimivammassa paketissa. Uusi pohja tarjonnee hyvät lähtökohdat myös päivityksille ja lisäsisällölle.

8/10
Pegi-ikärajatK-3
Lisää luettavaa