Punch-Out!! / Arvostelut / pelaaja.fi

Punch-Out!!

4.06.2009 // Kirjoittanut: Ville Arvekari
13

Nintendo-klassikoiden aarreaitassa 15 vuotta erätauolla lymyillyt Punch-Out-nyrkkeily on palannut kehään kanadalaisen Next Level Gamesin toimesta. Pelin kehityksestä huhuiltiin jo useita vuosia ennen virallista paljastusta, sillä tuntuihan aihepiiri luonnolliselta Wiin liikkeentunnistukselle, etenkin Wii Sportsin nyrkkeilyn myötä. Uuden raudan suomista piirteistä huolimatta Wiin Punch-Out tyrmää pelaajansa vanhoin kujein.

Lähtökohdat ovat tutut jokaiselle NES- ja SNES-osia pelanneille. Pelaajat omaksuvat atleettisen Little Macin roolin, tavoitteenaan nousta nyrkkeilymaailman kirkkaimmaksi tähdeksi. Matka huipulle tapahtuu kolmen eri mestaruusluokan ja 13 toinen toistaan kovemman nyrkinheiluttajan kautta.

Uudessa Punch-Outissa on vastassa kasa legendaarisia ilmestyksiä möhömahaisesta King Hipposta sotilaalliseen Von Kaiseriin sekä risupartaiseen luonnonlapsi Bear Huggeriin. Kokoonpano voisi olla kattavampikin, sillä joukosta puuttuu monia tärkeitäkin hahmoja. Täysin uusia lisäyksiä kehän laidalle ei ole kuin bilehile Disco Kid, ellei erästä salaista nyrkkeilijää lasketa mukaan. Hahmojen määrää kompensoidaan uusintaottelukierroksella, jossa kamppaillaan samaisten vastustajien kanssa mestaruusvyön säilyttämisestä.

Rakkaudesta kaavaan

Punch-Out on siitä mielenkiintoinen ilmestys, ettei se oikeastaan ole täysiverinen nyrkkeilypeli. Väistöliikkeitä lukuun ottamatta Little Macia ei liikuteta paikoiltaan, ja lyöntejäkin on vain kolmea eri sorttia: keskiruumiiseen ja päähän kohdistetut lyönnit sekä astetta voimakkaammat tähtilyönnit, joita kerätään kasaan esimerkiksi estämällä kilpakumppanin tehokoukut hyvin ajoitetulla vastaiskulla tai mätkäisemällä vastustajaa kuonoon tämän tehdessä niin sanotun pilkkaliikkeen.

Simppelinä pysyvän mekaniikan ansiosta pelaajat voivat kohdistaa jakamattoman huomionsa pelin todelliseen haasteeseen ja hupiin, eli vastustajien kuvioiden opettelemiseen sekä omien liikkeiden tarkkaan ajoittamiseen. Kullakin hahmolla on omat hyökkäyssarjansa, jotka tunnistetaan sulavasti animoiduista eleistä ja hulppeista äänistä. Näiden merkkien perusteella pelaajan on ehdittävä reagoimaan – jokaisessa ottelussa entistä tarkemmin ja nopeammin.

Otteluita voisi pitää eräänlaisina visuaalisina pulmina, joiden ratkaiseminen vaatii lukuisia yrityksiä ja erehdyksiä. Tässä piileekin pelin erittäin vetovoimainen koukku. Haaste nousee sen verran sopivaan tahtiin, että pelaaja tuntee kykenevänsä väistämään nyrkkeilijöiden yhä ovelammiksi muovautuvat hyökkäysyhdistelmät pienellä lisäkeskittymisellä. Kaava on tuttu kaikille Punch-Outin ystäville, mutta se on yhä tänäkin päivänä erittäin toimiva.

Vaikka mestaruusvyön voittaminen ei onnistu aivan vaivattomasti, etenkin sen puolustamiseen keskittyvä uusintakierros nostaa vaikeustason aivan uudelle tasolle. Jo ensimmäisessä puolustusottelussa ranskalaisnyhverö Glass Joe osoittaa armottomamman otteen, sillä hyökkäystahdin nostamisen lisäksi hahmoille on lisätty kasa uusia liikekuvioita. Monet hahmot ovat jopa pyrkineet poistamaan alkuperäisen heikkoutensa, kuten King Hippo teippaamalla vatsaansa viemärinkannen.

Peli-ikää nostetaan myös Exhibition-moodilla, jossa jokaiseen päämoodista tuttuun nyrkinheiluttajaan on liitetty kolme erityistä haastetta, kuten tyrmäys tietyssä ajassa tai tietyllä iskumäärällä. Haasteiden ratkominen tuo otteluista esille lukuisia uusia piirteitä, joita ei välttämättä muutoin tulisi huomattua. Sangen muikean lisän ohella mukana on myös kahden hengen moninpeli. Se tosin jäänee monilla kertakäyttöhuviksi, koska molemmat pelaajat voivat pelata vain Little Macilla, joka tosin kykenee muuntautumaan voimakkaaksi Giga Maciksi.

Klassinen ote kunniaan

Perusohjauksella lyönnit tehdään heiluttelemalla Wii-ohjainta ja Nunchukia, mikä korvaa näppäinten painelemisen. Heiluttelu itsessään on hauskaa, mutta se osoittautuu hieman epätarkaksi pelin edetessä nopeatempoisempiin otteluihin. Sama pätee Wiin tasapainolautaan, jota voidaan halutessa käyttää väistöliikkeisiin. Ajatukset ovat toki kauniita, mutta käytäntö ei yksinkertaisesti pelaa toivotunlaisesti. Suositeltavin vaihto-ehto onkin kääntää ohjain poikittain ja pelata kuin NES-ohjaimella konsanaan, jolloin mekaniikka pääsee oikeuksiinsa.

Kehittäjät ovat myös saaneet aikaiseksi audiovisuaalisesti miellyttävän kokonaisuuden, sillä sarjan aiempien osien piirrettymäinen tunnelma nousee aivan uudelle tasolle. Hahmojen monipuolisia ilmeitä ja eleitä on ilo seurata, sillä hahmot reagoivat huvittavan liioitellusti ottelun tapahtumiin. Myös nokkelat äänet ja syvälle päähän pinttyvä teemamusiikki tukevat pelin persoonallista otetta täydellisesti.

Punch-Out on ehdottomasti yksi Wiin viihdyttävimpiä pelejä. Ohjainta on vaikea laskea kädestä, ennen kuin on onnistuneesti pujotellut vastustajan hyökkäyssarjojen lävitse, hyödyntänyt auki jäneen puolustuksen ja iskenyt tämän lopullisesti kanveesiin. Aluksi hyvin yksinkertaisesta pelikokemuksesta kehkeytyy koukuttavia yhteenottoja pursuava tyrmäysjuhla, joka lähestulkoon tekee pelistä 15 vuoden odotuksen arvoisen.

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:60]

Wii Sports näytti heti Wiin julkaisun yhteydessä, miten eri urheilulajit tulee toteuttaa Wiillä. Tennis, golf, keilaus ja baseball toimivat erinomaisesti liikkeentunnistimella, mutta nyrkkeily olikin sitten toinen juttu. Iskut lähtivät viiveellä, jos lähtivät ollenkaan, eikä koskaan ollut sellainen tunne, että pelaaja itse asiassa kontrolloisi kehän tapahtumia.

Punch-Out on toista maata. Se ei anna pelaajalle juurikaan vapautta, vaan lyöminen on kaavamaista ja suorastaan matemaattista. Lyönnit ovat aina samat, sarjojen tempo pysyy aina samana ja ylä- ja alaruumiiseen tähdätään analogitikkua käyttäen.

Tästä syystä liikkeentunnistus toimii Punch-Outissa. Pelaajan käden liikkeet päättävät vain sen, milloin lyönti lähtee, ei mihin se lähtee tai miten se lähtee. Tästä syystä homma toimii, mutta muutaman kerran jälkeen herää kysymys, miksi tätä haluaisi pelata näin. Huitominen on hetken verran hauskaa, mutta loppujen lopuksi liikkeentunnistimen käyttö ei tuo pelaajalle minkäänlaista hyötyä. Napit hoitavat homman paremmin, tarkemmin ja varmemmin. Jos lyönti on joka tapauksessa aina samanlainen, on yhdentekevää, painaako nappulaa vai heilauttaako kättä.

8/10

Kommentit

Käyttäjän Mystery kuva
Mystery

Tykittää!!!

Käyttäjän mmmestari kuva
mmmestari

Paras nyrkkeilypeli ikinä!

Käyttäjän CrazyMario kuva
CrazyMario

Mahtava, mutta liian lyhyt

Käyttäjän Marek kuva
Marek

Tätä voi kutsua peliksi

Käyttäjän SmeeHooked kuva
SmeeHooked

Sitä samaa kuin edellisetkin osat mut ei haittaa.

Käyttäjän Mikanes kuva
Mikanes

Hyvin tehty klassikon uusversio

Käyttäjän expa0 kuva
expa0

liian lyhyt ja helppo. Nätit grafiikat

Käyttäjän hese85 kuva
hese85

lepposta mätkettä

Käyttäjän Alkku V kuva
Alkku V
Käyttäjän Pyramidhead kuva
Pyramidhead