Voin kuvitella, kuinka Black Rock Studiosilla on monen vuoden MotoGP-sarjan pelien tekemisen jälkeen odotettu kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun ei enää tarvitsisi kehittää pelejä MotoGP-maailman tiukkojen sääntöjen rajoissa. Black Rock Studios tunnettiin aiemmin nimellä Climax Racing, mutta nimi vaihtui Disneyn ostaessa studion.

Black Rockin ensimmäisestä Disneylle tekemästä pelistä Puresta huomaa, ketkä ovat olleet asialla. Tyyli on kenties vaihtunut ratamoottoripyöristä letkeämpiin mönkijöihin ja kuivakkuus extreme-meininkiin sekä villeihin temppuihin holtittomien ilmalentojen aikana. Äärimmilleen hiotut yksityiskohdat ja huolellinen kokonaisuus ovat tekijöidensä tavaramerkkejä. Ennen kaikkea ajopelin tärkein asia, ajofiilis ja ohjaustuntuma, on saatu kohdilleen.

Pure on yksi syksyn yllättäjistä ja hyvä tuote, jolla Disney laajentaa repertoaariaan leffalisenssipeleistään täysin uusiin peleihin.

Hyvää ja huonoa

Mitä tulee varsinaiseen sisältöön, siinä Pure ei yllätä. Tarjolla on uramoodi, joka koostuu 10:stä kilpailusta, jotka sisältävät neljästä kuuteen osakilpailua. Uuden kilpailun avaaminen edellyttää tietyn pistemäärän saavuttamista. Näin ei haittaa, jos jossakin tietyssä osakilpailussa ei onnistu sijoittumaan kärkisijoille, kunhan napsii pisteitä paremmilla suorituksilla muissa osakilpailuissa.

Radalla on aina 16 kilpailijaa. Muita pelitiloja edustavat normaalit yhden kisan skaba ja nettipeli.

Kilpailutyyppejä on kolme. Sprint on viisikierroksinen kisa, jossa radat ovat lyhyitä eivätkä pahemmin sisällä ramppeja, mikä rajoittaa temppujen tekemistä. Race-kilpailut ovat puolestaan kolmen kierroksen pituisia tylsiä peruskisoja. Oma suosikkini on Freestyle, jossa pistepottia ei ratkaise se, monentena ylittää maaliviivan, vaan tekemillään tempuilla saavutettu pistemäärä.

Älyttömiä härveleitä

Temput edellyttävät pitkiä ilmalentoja. Hypyt suoritetaan lataamalla hyppy painamalla analogitikku pohjaan ja ylös juuri rampin huipulla. Pieni mittari mönkijän yllä kertoo, kuinka hyvällä prosentilla homma onnistui. Systeemi on siis aivan samanlainen kuin aiemmissa ATV-peleissä.

Oletusarvoisesti pystyy suorittamaan vain perustemppuja. Saadakseen mahdollisuuden parempien temppujen suorittamiseen, pitää ensiksi suorittaa pari onnistunutta perustemppua. Ne tuovat löpöä turbomittariin, joka on myös sidottu temppusysteemiin. Temput on sijoitettu kolmelle napille, joista yksi on aina käytössä, mutta kahta jälkimmäistä saa käyttää vain, jos on tarpeeksi turboa. Temppujen tekeminen ei kuluta turboa, mutta turbovauhdilla ajaminen kylläkin.

Näin ollen pitää tasapainotella hyppyreihin kiihdyttämisen ja turbon varastoinnin kanssa. Vanhasta ajopelitottumuksesta voi aluksi käydä helposti niin, että turboa käyttää heti, kun sitä mittariin ilmestyy, ja sitten ihmettelee, että miksei ajokilla pysty tekemään enää erikoisempia temppuja? Vähitellen sitä oppii kuitenkin pitämään turbomittaria silmällä niin, että käyttää hitusen turboa nostamaan vauhtia hyppyä varten ja pistelee sitten parit hillittömät härvelit ilmalennon aikana, jolloin turbomittari täyttyy sen verran, että sitä on taas varaa käyttää perinteisempään vauhdin nostamiseen.

Temppuja voi myös linkittää. Jos suorittaa onnistuneita temppuja kerta toisensa jälkeen muutaman sekunnin välein, pistekerroin kasvaa, mutta jos mokaa, menettää koko potin. Homma toimii etenkin Freestyle-tilassa, jossa radalle on ripoteltu pisteitä korottavia ikoneita ja myös supertemppuja. Niiden tekeminen edellyttää joko täyttä turbomittaria tai ikonin nappaamista. Supertemput vaativat todella pitkiä ilmalentoja, mutta niiden sisällyttäminen temppukomboon tuo valtavasti pisteitä.

Freestyle-tila on todella addiktiivinen. Freestyleradat on suunniteltu erinomaisesti, sallien lähes jatkuvan temppuilun, mikäli kyvyt vain riittävät.

Ajokortti ei tarpeellinen

Pelaaja voi joko rakentaa ajokkinsa itse tai antaa koneen tehdä sen puolestaan. Jos valitsee jälkimmäisen vaihtoehdon, valitaan ensin, halutaanko ajopelistä temppu- tai vauhtihirmu. Sitten vain pidetään nappia pohjassa, ja ruudulle rakentuu pikavauhtia mönkijä. Menestys tuo mukanaan uusien ajoneuvoluokkien ohella uusia osia, joilla edistetään mönkijän ominaisuuksia. Jotkin osat vaikuttavat vain ajokin ulkoasuun. Talliin saa useampia ajokkeja, joten jos haluaa optimoida eri radoille eritavoin viriteltyjä ajokkeja, se on täysin mahdollista.

Puren ajomalli on erinomainen. Mönkijä tuntuu juuri sopivan painavalta ja ohjaimen tärinän kautta tulee juuri sopivasti palautetta. Ajotuntuma on mainio.

Ajonautintoon on panostettu ja peli on tehty hyvin arcademaiseksi ja helpoksi pelata. Peli ohjaa pelaajaa etenkin pitkien ilmalentojen aikana vaivihkaa oikeaan suuntaan. Sivupuskiin ajaminen ei pahemmin vauhtia hidasta, ja jos ajaa vähänkään enemmän ulos radalta, mönkijä singahtaa hetkessä takaisin baanalle.

Pelaajaystävällisyys näkyy muuallakin. Kisojen uudelleen aloittaminen tapahtuu silmänräpäyksessä ja autotalliin ilmestyvät uudet osat ovat aina selvästi merkittyjä, jotta ne erottuvat kymmenistä erilaisista vanhoista osista.

Pelin perusta onkin äärimmäisen hiottu ja ammattitaidolla tehty, mutta sisältöä olisi saanut olla jonkin verran enemmän esimerkiksi useampien pelitilojen muodossa. Nettipelaaminen oli ainakin testiversiossa hyvin toimivaa, mutta nettipeli on melko lailla peruskamaa ilman erityisiä nettipelitiloja kuten online-uraa.

Nettipelimatseissa ilahduttavaa on se, että vaikka pelaisi vain kaksistaan kaverin kanssa, voivat loput 14 kilpailijaa olla tekoälyn ohjaamia. Ja voi kisoissa huristella kaksin kaverinkin kanssa.

Ajopelien ystävien, jotka kenties epäröivät pelin mönkijöitä, kannattaa ehdottomasti kokeilla Purea. Kyseessä on viihdyttävä ja hyvin toteutettu ajopeli, joka jää kaipaamaan hitusen lisää omaperäisyyttä ja värikkyyttä.

8/10
Lisää luettavaa