Kun aika menee rikki
Kotimainen Quantum Break julkistettiin alkujaan samassa tilaisuudessa Xbox Onen kanssa toukokuussa 2013. Tuolloin Microsoft lupasi panostaa pelien ohella muuhun viihdesisältöön. Televisiosarjan ja pelin naittavana hybridinä Quantum Break tarjosi malliesimerkin uudesta linjauksesta.
Microsoftin alkuperäiset linjanvedot ovat pitkälti menneisyyttä, mutta Max Paynen ja Alan Waken tekijöiden uusin peli on nyt vihdoin valmis. Tapahtui konsolivalmistajan suunnitelmille mitä tahansa kehitysprosessin aikana, tekee panostus tarinankerrontaan Quantum Breakistä selkeän Remedyn tuotoksen.
Ajan rikkoutuminen voi kuulostaa kaukaiselta kauhuskenaariolta, mutta juuri kyseinen katastrofi on Quantum Breakin tarinan ja pelimekaniikan ytimessä. Peli alkaa Jack Joycen saapuessa fiktiivisen Riverportin yliopistolle vanhan kaverinsa Paul Serenen kutsusta. Parivaljakko saa kokeellisen aikakoneen aktivoimisen ansiosta supervoimia, mutta samalla alkaa lähtölaskenta maailmanloppuun.
Jackin ja Paulin välinen suhde pysyy universumin kohtalon ohella Quantum Breakin kantavana voimana läpi koko seikkailun. Aikakoneen sisälle astunut Paul palaa yliopistolle 17 vuotta vanhempana ja salaperäisen Monarch Solutions -yrityksen johtajana. Ilkeäksi äitynyt äijä tapattaa kylmästi Jackin veljen Williamin, mikä jättää vanhan kaverin janoamaan kostoa häikäilemättömyydestä hämmentyneenä.
Quantum Breakissä leijonanosa ajasta pelataan Jackin ohjaksissa. Aikaan liittyvät supervoimat tuovat räiskimiseen peruspuurtamisesta poikkeavaa otetta, mutta valtavan innovatiivisiksi niitä ei voi kuvailla. Jack pystyy esimerkiksi syöksymään salamannopeasti eteenpäin, heittämään kranaattimaisia pommeja ja suojautumaan kuplan sisälle.
Omaperäisyyden puutetta paikataan näyttävyydellä ja fiksulla suunnittelulla. Räiskettä roiskitaan ruudulle sopivissa annoksissa, joten siihen ei ehdi koskaan turtumaan. Vaikka Jack osaakin automaattisesti kyyristyä suojan taakse, on liikkuminen paikallaan kyyhöttämistä viihdyttävämpi ja menestyksekkäämpi strategia. Avoimet tilat antavat lääniä erikoisvoimien käyttämiselle ja ympäriinsä sinkoilemiselle. Hyllyjen, pöytien ja laatikoiden kaltainen irtokrääsä puolestaan elää mainiosti taisteluiden mukana.
Ajan rikkoutumisesta otetaan kaikki irti. Toisinaan ympäröivä maailma pysähtyy, mutta Jack ja Monarchin erikoisjoukot jatkavat silti leikkiään. Paikalleen jähmettyneet kulissit petaavat näyttävän taistelukentän. Ajan pysähtymistä korostetaan vielä tyylitellyillä tehosteilla, eikä kaikki suinkaan ole täysin kuollutta: esimerkiksi juna saattaa puskea rakennuksen seinästä läpi edestakaisin, uudelleen ja uudelleen.
Uskollisuus teemalle onnistuu myös syömään pelin viihdearvoa. Toisinaan Jackin pitää selvitä pysähtyneiden ympäristöjen ja temppuilevan ajan halki vanhanaikaisen tasoloikinnan turvin. Sankari ei kuitenkaan ole liikkeissään yhtä näppärä kuin Mario, joten hyppiminen tuntuu tukalalta. Lieventävänä asianhaarana näissäkin kohtauksissa päästään nauttimaan näyttävistä näkymistä.
Selkeimmin Quantum Break erottuu tavallisesta toimintapelistä tasapainotuksensa ja rytmityksensä ansiosta, sillä pelissä vietetään poikkeuksellisen paljon aikaa ilman liipaisimien puristamista. Tasohyppelyosioiden ohella tunnelmaa rakennetaan hiljaisemmilla kohtauksilla, joissa Jack ja kumppanit vain astelevat eteenpäin ja jutustelevat. Samalla pelaajalle jää aikaa onkia ympärillä lojuvista paperilapuista ja tietokoneista taustatietoa tarinasta.
”Selkeimmin Quantum Break erottuu tavallisesta toimintapelistä tasapainotuksensa ja rytmityksensä ansiosta, sillä pelissä vietetään poikkeuksellisen paljon aikaa ilman liipaisimien puristamista.”
Rajuimmin rytmitykseen vaikuttaa neliosainen televisiosarja, jolla valotetaan Paulin edesottamuksia ja Monarch Solutionsin sisäisiä kuvioita. Sarja on tuotettu ammattimaisesti, eikä homma kaadu näyttelijäsuorituksiin saati ohjaukseen, vaikka osa draamasta haiskahtaakin väkisin väännetyltä.
Pelattavat osuudet ja televisiosarja on nidottu yhteen monin eri keinoin. Kokonaiskokemus tuntuukin huomattavasti paremmalta, jos jaksaa perehtyä ympäristöstä poimittaviin tiedonjyväsiin ja katsoa jaksot läpi. Sarjan turvin tuodaan esiin ja syvennetään henkilöitä, jotka jäävät pieneen rooliin tai eivät näy lainkaan pelitapahtumien puolella. Koko hahmokaarti puolestaan keskustelee Jackin löytämissä sähköpostiviesteissä sekä pelin että sarjan puolella nähdyistä käänteistä ja vähän muustakin.
Ennen jokaista jaksoa pelaaja pääsee päättämään Paulin puolesta jostakin tapahtumien kannalta oleellisesta linjauksesta. Monarch voi esimerkiksi peitellä yliopiston kohtalokkaita tapahtumia tylysti teloittamalla kaikki tarpeettomat todistajat tai käynnistämällä aggressiivisen pr-kampanjan. Valinnat vaikuttavat paitsi televisiosarjaan myös peliin: esimerkkitapauksessa yksi Jackin apureista vaihtuu mitäänsanomattomasta aktivistikapinallisesta salaliittoteorioillaan viihdyttävään taksikuskiin. Myöhemmin siviilit puolestaan joko ottavat Monarchin joukkojen kanssa selfieitä tai viskovat näitä polttopulloilla.
Valinnat antavat kokemukselle miellyttävän lisämausteen, mutta suurempi painoarvo on kokonaisvaltaisella kerronnalla. Ohjainta saattaa olla hankala laskea alas yli 20 minuutiksi yhden jakson ajaksi, kun toiminta tuntuu vasta pääsevän vauhtiin. Televisiosarjaa ennemmin kyseenalaistaisin kuitenkin tekstipohjaisen kerronnan määrän muuten niin visuaalisessa teoksessa, olivat molemmat kuinka vapaaehtoisia tahansa.
Quantum Breakin kantava ajatus ajan rikkoutumisesta tuntuu alkuun suorastaan koomiselta, eikä käsitys karise kokonaan kyydistä missään vaiheessa. Idea sopisi mainiosti lähtökohdaksi taannoisen Outer Limits -televisiosarjan jaksolle, mikä ei ole toisaalta Alan Waken jälkeen odottamatonta. Remedy onnistuu lähtöasetelmasta huolimatta rakentamaan sen varaan mukaansatempaavan ja Hollywood-henkisen kevyen toimintapläjäyksen.
Juonen ja pelimekaniikan kannalta aikamatkailu antaa kasapäin herkullisia mahdollisuuksia, joihin kehittäjät tarttuvat mielellään. Peli pidättäytyy hyvin sisäisessä logiikassaan, eikä pelaajan mieltä edes yritetä vääntää liian mutkalle. Kiitos kokemuksen viihdearvosta kuuluu paitsi korkeille tuotantoarvoille myös huolella rakennetulle pelimaailmalle, johon sisään pääseminen vaatii kuitenkin pelaajalta kärsivällisyyttä.
8/10
Quantum Breakin ensiluokkainen toteutus ja huolella rakennettu pelimaailma vievät mennessään, vaikka typerähkö alkuasetelma ja epätavallinen rytmitys haastavatkin pelaajan.
Paavo Niskala