Quantum of Solace

Peli ei ole tarkoitettu muille kuin satunnaisesti pelaaville räiskintäpeliummikoille.

14.9.2011 22:28

Quantum of Solacella on kaikki edellytykset olla yksi kaikkien aikojen parhaimmista Bond-lisenssipeleistä sitten Nintendo 64:n legendaarisen Goldeneyen. Itse elokuva on hyvin toimintapainotteinen, mikä soveltuu hyvin räiskintäpelin aiheeksi. Pelimoottorina on käytetty Call of Duty 4:n erinomaista runkoa, ja mukaan on myös otettu Gears of Wareista tuttu yhden napin suojautumistoiminto. Tekijöillä on myös ollut reilusti aikaa tehdä peliä. Mikä voisi enää mennä vikaan?

Tiukassa putkessa

Quantum of Solace kantaa uusimman Bond-elokuvan nimeä, mutta pelissä kuljetaan kuitenkin läpi myös edellisen elokuvan, Casino Royalen, tapahtumien. Tämä ei tietenkään ole ihme, sillä uusi elokuva on sille suoraa jatkoa. Itse elokuvien näkeminen ennen pelin pelaamista on suotavaa, sillä peli ei varsinaisesti selittele tapahtumia, vaan enemmänkin täydentää elokuvissa nähtyjä kohtauksia.

Pelaaminen on sujuvaa ja vauhdikasta, sillä Call of Duty 4:n runko toimii kuin se kuuluisa junan vessa. Sitä on lisäksi muokattu suojautumismahdollisuudella, jossa Bond voi ottaa suojaa lähes mistä tahansa kentällä olevista esteistä yhden napin painalluksella. Tällöin kamera siirtyy Bondin taakse, jolloin pelaaja saa Daniel Craigin tarkkaan mallinnettujen kasvojen kautta muistutuksen siitä, että nyt tosiaan pelataan elokuvien Bondilla.

Sitten ongelmat alkavatkin nostaa rumaa päätään. Kaikki kentät on suunniteltu suojakäyttöä silmällä pitäen, ja sitä myös pelaajan odotetaan hyödyntävän. Improvisaatiomahdollisuuksia ei jätetä, ja niinpä kentät ovat äärimmäisen suoraviivaisia ja nopeasti myös itseään toistavia. Suojaudu, ammu, uuteen suojaan, ammu ja niin edelleen. Vaikka räiskintä- ja suojautumismekaniikka toimiikin hyvin, on peli lopulta yllättävän tylsää paukuttelua.

Vihollisten toiminta on kuitenkin tyydyttävän älykkään oloista, sillä ne menevät ja pyrkivät pysymään suojassa, hyppivät esteiden yli ja yrittävät myös koukkailla pelaajan selustaan. Suurin kiitos tästä kuuluu kuitenkin ennalta ohjelmoiduille tapahtumille, joiden avulla useimmat pelin kohtaukset on rakennettu.

Ei haastetta

Koska kyseessä on kuitenkin Bond-peli, on useimmissa kentissä myös mahdollisuus hiippailla ja nujertaa viholliset lähitaistelussa yllättämällä. Idea toimii paremmin paperilla, sillä nämäkin tilanteet ovat vahvasti kiinni siitä, ovatko pelintekijät päättäneet, että onko se tietyissä tilanteissa mahdollista.

Lähitaistelu hoidetaan yksinkertaisella reaktiominipelillä, jossa ei ole haastetta edes 3-vuotiaalle. Myös muu ”agenttimainen” toiminta, kuten turvakameroiden, tietokoneiden tai kameroiden hakkerointi, hoidetaan yhtä yksinkertaisesti ja päälleliimatun oloisesti.

Peli on myös hävyttömän lyhyt. Yksinpeli on taisteltu läpi noin viidessä tunnissa, pelaajan taidoista riippuen. Se on melko vähän nykyaikaisessa pelissä, jossa on vähän syitä pelata se läpi uudestaan. Lyhyys johtuu osittain myös pelin helppoudesta, josta pitää huolen nopeasti latautuva kunto.

Lisäarvoa pelille antaa verkkomoninpeli, joka nojaa sekin Call of Duty 4:ään, ja on siksi perustaltaan laadukas. Moninpelimuodoista mielenkiintoisimmat ovat ne, joissa yksi pelaaja pelaa Bondilla ja yrittää suorittaa jotain tiettyä tehtävää. Pelaamisen aikana kerätyllä rahalla voi muokata aseitaan, mutta mitään pysyvää Call of Duty 4:n tapaista uratilaa ei löydy.

Quantum of Solace on lisenssipelinä ja tuotantoarvoiltaan A-luokkaa. Esimerkiksi äänessä ovat kaikki elokuvien näyttelijät, jotka suoriutuvat rooleistaan loistavasti. Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, ettei peliä ole silti tarkoitettu muille kuin satunnaisesti pelaaville räiskintäpeliummikoille. Se on muille liian helppo, lyhyt, tylsä ja suoraviivainen, eikä sitä näiltä vioilta pelasta edes itse Bond.

5/10
Lisää luettavaa