Quantum Theory / Arvostelut / pelaaja.fi

Quantum Theory

22.11.2010 // Kirjoittanut: Freeman
0

Hänen nimensä on Syd. Pelkästään Syd. Ja kun Gears of Warin roolitusta tehtiin, Pelkästään Syd oli ehdolla Marcus Fenixin rooliin yhdessä sellaisten kuuluisuuksien kuin Robotti Ruttusen ja Paavo Pesusienen kanssa. Ruttunen löysi tarkoituksensa Sähköhella Ellasta, Pesusieni puolestaan tuli kuuluisaksi lapsiperheiden lauantaiaamun ajanvietteenä. Syd sen sijaan halusi oman pelinsä. Niinpä hän kopioi kaiken Gears of Warissa näkemänsä ja siirsi tarinan goottilaiseen tulevaisuuteen.

Pieleen mennyt pohjapiirustus

Painotus on sanassa nähdä. Ensi sekunnit Quantum Theoryn parissa ovat hämmentäviä. Se muistuttaa esikuvaansa kaikin tavoin. Sydin tarina etenee puhtaana suojasta suojaan etenevänä räiskintänä. Valikot ja pelin sisäinen HUD-näyttö ovat silkkoja kopioita Gears of Warista. Hahmokaarti ei juuri yllätä. Murahtelevat lihaskimput ja kaikkia fysiikanlakeja uhmaavat rinnat täyttävät tarinan aukkoja parhaansa mukaan, siinä juuri onnistumatta. Kaiken tämän pitäisi kaiketi vedota länsimaisiin toopeihin, jotka haluavat pelinsä seksikkäinä ja yksinkertaisina.

Unohdetaan ensin yksinkertainen. Tarina on niin omituinen, ettei tämän sivun palstatila riitä alkuunkaan sen selittämiseen. Sanotaan vain, että maasta nousee torneja, jotka Syd haluaa tuhota. Tornit tuottavat Nosferatuja, jotka tuhoavat kaiken minkä näkevät. Eikä tässä vielä kaikki. Mystinen Diabolos-sairaus saastuttaa torneja ja muuttaa niitä... jonkinlaisiksi... ruskeiksi torneiksi. Sydiin on tarttunut samainen sairaus. Koko juoni on yhtä salaliittojen sekamelskaa, joka voi syntyä vain japanilaisen kynästä.

Nousevan auringon putkijuoksu

Jos tarina on saanut vaikutteita nousevan auringon maasta, niin on pelimekaniikkakin. Vaikka Quantum Theory on visuaalisesti yhtä kuin esikuvansa, luulen että kehittäjä unohti pelata GeoW-sarjan pelejä. Sydin taistelu torneja vastaan ei ole sen kaltaista sulavalinjaista, helposti etenevää räimettä, johon tämänkaltaiset pelit nojaavat. Ehei. Kentät ovat väärällään äkkikuolemia. Ja raivostuttavan vaikeita lopputaisteluita. Itse asiassa noin pelin puolessa välissä kaikki vaikeusasteeseen viittaavat mittarit isketään kaakkoon ja kaikki pelaamisen ilo häviää.

Enimmäkseen syyttävä sormi kääntyy kohti laiskaa ohjausta. Syd liikkuu jähmeästi. Tähtäys on yksinkertaisesti hidasta. Aseet ovat tehottomia, eikä vihollisten vauriomallinnus aina rekisteröi osumia oikein. Näiden pikkuvirheiden kanssa oppii elämään, mutta koska Tecmo kenties luuli tekevänsä jonkinlaisia uudistuksia kolmannen persoonan räiskintöihin, se päätti heittää mukaan myös tasoloikkaa. Tarkkaan ottaen äkkikuolemiin perustuvaa tasoloikkaa. Peli ihastuu konseptiinsa noin puolivälissä matkaa niin, että jokainen hetki sen jälkeen on silkkaa kidutusta. Sydiä ei ole yksinkertaisesti suunniteltu hyppimään yhtään missään. Tarkistuspisteitä ei luonnollisesti myöskään jaeta juuri ennen pomppuja, vaan noin varttia niitä ennen.

Pilkottaa vaan ei paista

Ei sillä, etteikö Quantum Theorylla olisi hetkensä. Sydin menneisyyteen sijoittuvat episodit ovat kenties pelin parasta antia ja pistävät miettimään, miksei koko tarinasta olisi tehty vain esiosaa tornien tuhoamiselle. Ne ovat huomattavan paljon paremmin tasapainossa kuin itse pääpeli. Alkuvaiheessa mukaan lyöttäytyvän Filenan heitteleminen vihollisten niskaan on uusi ajatus, joka toimii. Väittäisin Sydin tarinan ensimmäisen puoliskon olevan onnistunutta perusräiskintää, mutta jotakin tapahtuu puolenvälin jälkeen, ja orastava pelaamisen ilo kuivuu kasaan. Samoin käy moninpelille. Kaksi erilaista tappomatsitilaa sekä eräänlainen lapsenvahti-pelimuoto jäävät kammottavan viiveen ja hankalan ohjauksen varjoon. Niistä ei ole pelastamaan Quantum Theorya suosta, johon yksinpeli sen on jo kaulaa myöten survonut.

Quantum Theory on Gears of Warille mitä M.C. Kids on Super Mario Brosille. Ne ovat identtisiä kaikin tavoin, mutta toisesta puuttuu kaikki se, mikä teki alkuperäisestä niin kiehtovan ja oivaltavan. Se on osoitus siitä, että jopa macho-burger-räiskinnän toteutus vaatii taitoa ja intohimoa.

4/10