The Quarry / Arvostelut / pelaaja.fi

The Quarry

7.08.2022 // Kirjoittanut: Janne Pyykkönen
2

The Quarry -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden heinäkuun numerossa 235. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Se mikä ei tapa, vahvistaa

Hei, teini! Vaivaako krooninen murrosikä ja tekeekö mieli pusuttelemaan? Älä missään nimessä lähde etsimään rakkautta idylliseltä mutta syrjäiseltä kesäleiriltä. Äläkä ainakaan sellaiselta, jonka tunnuslause on ”se mikä ei tapa, vahvistaa”. Tai sellaiselta, jonka lähettyviltä on kadonnut retkeilijöitä. Ja jos ei ole ihan pakko, älä pelaa totuutta vai tehtävää kännissä keskiyöllä järven pimeällä rannalla. Ja älä ainakaan juokse sen jälkeen metsään suuressa tunnekuohussa. Ai, teit kuitenkin juuri näin? Jaaha. Taas tuli ruumiita. 

Brittiläinen Supermassive Games sivalsi itsensä kauhupelaajien tietoisuuteen Until Dawnilla, jonka ilmestymisestä on jo seitsemän vuotta. Aika tuntuu jumalattoman pitkältä, sillä studio ei ole saanut aikaan mitään hyvää tässä välissä. Katalogiin kuuluu pari ankeaa pikkupeliä ja Dark Pictures -trilogia, joukko selkeästi heikompia kauhupelejä. Uusi The Quarry tuntuu viimeiseltä tilaisuudelta, sillä se on Until Dawnin henkinen jatko-osa ja budjettiakin on julkaisija 2K:n ansiosta selkeästi enemmän.

Until Dawn kuului elokuvallisten pelien luokkaan, mutta kuten on nähty, pelkkä elokuvan kielen epämääräinen imitointi ei riitä. Leffapelin pitää olla järkevä osa valitsemaansa genreä, ja siinä Until Dawn osui napakymppiin. Se oli uskottava pelisovitus komediallisesta teinislasherista Screamin hengessä. The Quarry tekee täsmälleen samaa Perjantai 13. -akselilla, mutta se on entistä enemmän elokuva ja vähemmän peli. Tekijät ovat vieneet hallintaa pelaajilta, mutta katsottava materiaali on laadukkaampaa ja nätimpää.

Tällä kertaa ei olla lumimyrskyssä vuorella vaan Yhdysvaltain kesäisellä itärannikolla. Joukko teinejä lähtee työskentelemään kesäleirille, joka on vanhan kivilouhoksen kupeessa. Eräs pariskunta saapuu paikalle päivää liian aikaisin, mikä käynnistää monimutkaisen ja verisen tapahtumaketjun. Pelaajan päätöksistä riippuen henkiin voivat jäädä kaikki, mutta todennäköisemmin kuolo korjaa sekä ohjattavat sankarit että joukon sivuhahmoja. Eikä pelistä poistuminen ole nättiä, sillä näin karua ja uskottavaa gorea en ole eläissäni nähnyt videopelissä, ja raadoilla herkutellaan vielä lopputeksteissä. Herkät varokoon! Hollywood-logiikkaa seuraillen nämä nuoret tiputtelevat tietysti whedonilaisia nokkeluuksia, vaikka paras kaveri olisi muuntunut edellisessä kohtauksessa irtoraajojen kokoelmaksi.

Kuolemat eivät tuntuisi miltään, jos hahmoista ei pitäisi, ja nuoret leiriohjaajat ovat pelin kantava voima ja kunniamaininnan arvoisia. Laura (Siobhan Williams) on peräänantamaton tuleva eläinlääkäri, jossa on ehtaa Buffy-ytyä. Jacob (Zach Tinker) on taukki lihaskimppu, jolla on herkän romantikon nyyhkysydän. Dylan (Tim Robbinsin ja Susan Sarandonin poika Miles Robbins) on leirin DJ ja tarinan pakollinen kaskuniskijä. Emma (Halston Sage) on muiden naruja vetelevä Instagram- vaikuttaja. Hänen paras kaverinsa Abi (Modernin perheen Ariel Winter) on joukon taiteilijatyttö, joka riutuu päämäärättömän Nickin (Evan Evagora) puutteessa. Kaitlyn (Brenda Song) on sarkastinen megakettuilija, joka kieltää olevansa lääpällään viihdyttävimpään hahmoon, erakon charmillaan muita kiehtovaan Ryaniin (Justice Smith). Kaikki ovat hyvin kirjoitettuja, näyteltyjä ja animoituja, joten pelaaja-avusteiset kuolemat satuttavat.

Sivuhahmot on selkeästi palkattu mukaan kauhu- uskottavuuden perusteella. Mukana ovat David Arquette (Scream), Lin Shaye (Nightmare on Elm Street), Lance Henriksen (Aliens) ja Ted Raimi (Evil Dead), joka varastaa show’n maailman epäilyttävimpänä poliisina. Supermassiven pakollinen hahmo, joka rikkoo neljännen seinän, on nyt Twin Peaksin Sarah Palmer eli Grace Zabriskie. Peli huokuu muutenkin genretietoisuutta, oli kyse sitten hienovaraisista viittauksista klassikoihin tai vähemmän hienovaraisista keinoista, joilla pelaaja saadaan tuntemaan vainoharhaa viattomalta vaikuttavissa tilanteissa. Kerrankin voi pelistä sanoa, että ”kuvaus” on hyvää, sillä paljon saavutetaan kamerakulmien käytöllä.

Mutta se katsomisesta. Miten on itse pelaaminen? Se ei ole vaikeaa tai monimutkaista. The Quarry on jaettu kymmeneen ”kappaleeseen”, joissa on useampia pienempiä kohtauksia. Kappaleet seuraavat kauhuelokuvan kaavaa. Aluksi on kesän idylli, sitten nousee epäilys, ja lopuksi alkaa se oikea lahtaus. Pelaaja voi harhailla vapaasti tietyissä kohtauksissa, joissa ei ole mikään kiire. Silloin kolmannen persoonan kamera seuraa hahmoa ja maastosta voi löytää johtolankoja.

Kun tunnelma kiristyy, tullaan joko valintaan tai reaktiotestiin. Peli on täynnä joko–tai-valintoja. Suora reitti vai oikopolku? Annanko pyssyn jollekin toiselle? Rahat vai kolmipyörä? Seuraukset voivat olla äärimmäisen raakoja, vaikka pelaajalla ei olisi hajua, kumpi tuntuu paremmalta ratkaisulta. Kun tykätty hahmo kuoli koristen täysin puskista tulleeseen arpavalintaan, nousi kurkkuun sellainen tunnereaktio, että mitäs kuraa tämä on. Sulattelun jälkeen tajusin, että tämä on pelin henki. The Quarry on periaatteessa paljon vaikeampi kuin Until Dawn, sillä yksi merkityksettömältä tuntuva valinta voi johtaa murhenäytelmään tunteja myöhemmin. Se on tämän pedon luonne – turha valittaa. Asiat voi korjata uudelleenpeluulla, ja reaktiotestit ovat jopa helpompia kuin aiemmissa Supermassiven peleissä. Niissä vain heilautetaan tattia oikeaan suuntaan, pidetään nappia pohjassa parahultaisesti tai piiskataan X:ää naama irvessä. Kuolemat tulevat valinnoista, eivät mokailuista.

En nauttisi The Quarrysta näin paljon yksinpelinä, mutta kuka katsoo B-kauhua yksin ja hiljaa? Nämä tarinat on nautittava seurassa, ja The Quarry on optimoitu tällaiseen käyttöön. Moninpelissä pelaajat voivat jakaa ohjattavat hahmot täysin vapaasti alussa keskenään, minkä jälkeen vaihdellaan ohjainta kädestä käteen. Voisipa pelissä vain säätää ohjauksen joka pelaajalle erikseen, sillä inverttiä saa nyt naksutella vartin välein. Peli syleilee luonnettaan interaktiivisena leffana, sillä mukana on kirjaimellinen Movie Mode. Siinä valitaan alussa hahmojen käytös tai mieluinen päätös, kuten kaikkien kuolema, ja katsotaan sitten valtavan pitkä kauhuleffa ilman turhaa pelailua.

Enintään kahdeksan pelaajan sohvapeli on kuitenkin se tila, jossa The Quarry loistaa. Se on läpeensä viihdyttävä kokemus kaveriseurassa, jossa jokaisesta päätöksestä voidaan kinastella. Syytä siinä sitten kaveria huonosta neuvosta, kun oma hahmo menettää puolet naamastaan. Ohjauksen vaikeustaso on lisäksi niin matala, että lähes kuka tahansa voi osallistua peleihin. Heti ensimmäisen läpipeluun jälkeen peliporukkani alkoi puhua jo toisesta, jossa korjattaisiin kauheat mokat. Nettimoninpeliä odotellaan, sillä Supermassiven haarakonttori jäi Ukrainaan tehdyn hyökkäyksen jalkoihin.

Seitsemän vuotta Until Dawnin jälkeen The Quarry ei parannuksista huolimatta pääse kuin edeltäjänsä tasolle. Se on ensinnäkin liikaa ”Until Dawn 1.5” eikä oikea kakkososa. Monet hetket tuntuvat edeltäjän kohtausten parannetuilta versioilta. Kuolemien karmeus yhdistettynä epäreiluuteen voi myös oikeasti saada sapen maistumaan kurkussa. Eikä tämä ole enää edes oikeastaan peli vaan ylipitkä interaktiivinen elokuva. Se tuntuu oikealta suunnalta, sillä The Quarry on kevyen interaktiivisuutensa ansiosta paljon muistettavampi ja viihdyttävämpi kuin perustason kauhuleffa

8/10

Kehittäjä: 
Supermassive Games
Julkaisija: 
2K Games
Peligenre: 
Kauhuseikkailu
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Sony PlayStation 5, Xbox Series X/S, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-18
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Pelin sisäiset ostokset, Väkivalta

Kommentit

Käyttäjän Le Toillètte kuva
Le Toillètte

Oliko mikä versio arvostelussa? PS5 versio kiinnostaa mutta onkohan vanha vs uusi sukupolvi kovin merkittävää eroa?

Käyttäjän Niklas Tirkkonen kuva
Niklas Tirkkonen
Lainaus Le Toillètte

Oliko mikä versio arvostelussa? PS5 versio kiinnostaa mutta onkohan vanha vs uusi sukupolvi kovin merkittävää eroa?

Arvostelu on tehty pelin PlayStation 5 -version pohjalta!

Nostoja