Anarkiaa autiomaassa
Mikä siinä oikein on, että maailmanloppu osaa olla ajatuksena niin kiehtova, että siitä jaksaa viehättyä kerta toisensa jälkeen? Ehkäpä kiehtovuus piilee siinä, että se haastaa mielikuvituksen luopumaan kaikesta normaalina pitämästämme. Vai kutkuttaako aihe juuri sopivasti primitiivistä selviytymisvaistoamme? Oli viehätyksen juurisyy mikä tahansa, pelinkehittäjät ovat nähneet aiheessa vahvan potentiaalin. Siitä kielii yksinään jo se, että kuluneena keväänä on nähty useita pelijulkaisuja, jotka sijoittuvat postapokalyptiseen aikaan.
Kahdeksan vuotta sitten julkaistu Rage on todennäköisesti painunut useimmilla jo unholaan. Peli oli hyvä, mutta sillä oli ongelmansa, kuten se, ettei avoin pelimaailma tuntunut täysin avoimelta. Rage 2:n kohdalla edeltäjän virheistä on otettu oppia, sillä kehitystyöhön on otettu mukaan Mad Max– ja Just Cause -peleistä tuttu Avalanche Studios. Vaikka Id on yhä konsultoinut räiskintäpuolella, Avalanche on päivittänyt rymistelyn omatoimisesti avoimeen maailmaan.
Ensimmäisestä osasta poiketen hiekkaerämaa ei dominoi koko pelialuetta. Maahan laskeutuneet ECOPod-satelliitit ovat alkaneet maankaltaistaa tuhoutunutta Tellusta. Pelialueen pohjoisin osa on suorastaan villiintynyt vehreäksi viidakoksi. Sekreto Wetlands on soinen alue, jonka epämiellyttävyyttä kuvastanee se, että alueen löyhkän voi melkein haistaa. Onneksi jalkojaan ei tarvitse välttämättä upottaa rämeeseen, koska alueelta löytyy suurella maavaralla olevia Monster Truck -ajokkeja. Monster Truckin ratissa sietämättöminkin löyhkälandia muuttuu ralliradaksi.
Alueista Torn Plains ja Dune Sea edustavat ensimmäisestä osasta tuttua hiekkaerämaata. Torn Plainsin maisemia virkistävät korkeuserot ja kanjonit. Siellä on hyvä päästellä kovimpia rallipatoutumia. Dune Sea on silkkaa aavikkoa, jonka kumpuileva maasto on muodostunut hiekkadyyneistä ja maisema väreilee paahtavassa auringossa. Alueiden erilaisuus on varsin piristävää, koska siirtymät suoritetaan pitkälti auton ratissa ja vaihtelu on erittäin tervetullutta.
Kuten arvata saattaa, alueilla ovat vallassa eri ryhmittymät. Dune Sea on häiveteknologiaa hyödyntävän Immortal Shroud -porukan hallinnassa. Suoaluetta pitää majapaikkanaan River Hogs, jonka paksunahkaiset ryökäleet iskevät isolla joukolla ja kovaa. Goon Squad -hörhöjä tapaa eniten Torn Plainsin alueella. Tämän porukan tunnistaa siitä, että he nakkelevat kranaatteja pelaajan niskaan pesäpallomailan avulla. Mutantteja ja Authorityn joukkoja on ripoteltu pitkin pelialuetta ilman tarkempia aluerajauksia.
Authority toimii myös tällä kertaa juonen keskiössä, ja sen tavoitteena on hävittää jäljellä olevat ihmiskunnan rippeet. Pelitapahtumat alkavat, kun kenraali Martin Cross hyökkää Vineland-tukikohtaan. Mittelön tuoksinassa tukikohdan päällikkö saa surmansa ja pelaaja saa päälleen ranger-haarniskan, joka antaa käyttäjälleen yli-inhimillisiä kykyjä ja voimia. Haarniskan myötä pelaajasta tulee viimeinen elossa oleva ranger, ja sen myötä hänen tehtäväkseen jää kukistaa Cross. Vaikka Rage 2 ei juonellisesti ole sieltä kekseliäimmästä päästä, sen tarina linkittyy miellyttävästi ensimmäisen osan kanssa.
Pelaajan liittolaisten antamien juonitehtävien lisäksi kaupungeissa tarjolla on sankka joukko palkkiotehtäviä, joissa käydään etsimässä kadonneita ihmisiä tai jaetaan rikollisille oikeutta. Pelikartta on täynnä leirejä, varuskuntia, luolia ja vastaavia paikkoja, jotka ovat jonkin vihamielisen jengin hallinnassa. Tukikohtien putsaaminen ei kuitenkaan käy missään vaiheessa työlääksi, koska taistelu on erittäin viihdyttävää.
Rage 2:n taistelussa pelaajan arsenaaliin kuuluvat aseiden lisäksi ranger-haarniskaan liitettävät avattavat kyvyt, joiden avulla pelityyli muuttuu täysin erilaiseksi. Alussa varovaisuus on valttia, sillä haarniska ei takaa kuolemattomuutta. Myöhemmin lunastettavan tuplahypyn ansiosta taistelukenttä on rajoitteiden sijaan täynnä mahdollisuuksia. Lähikontaktia vaativa ja maata järisyttävä Slam-isku on mahtava toiminto joukkojen hallintaan.
Asearsenaalista löytyvät tutut paukkuraudat pistoolista raketinheittimeen. Mukaan on saatu onneksi luovempiakin mutkia, kuten esimerkiksi Grav-Dart Launcher. Painovoiman kumoava tikkapyssy on juuri sopivan kajahtanut väline pelin mainostamaan hulluuteen. Eipä olisi uskonut, että vihollisten paiskominen kohti horisonttia aiheuttaa ääneen hymyilyä.
Tuoreinta Doomia pelanneet huomaavat Rage 2:n taistelun erittäin tutuksi. Liike, asetuntuma ja graafinen väkivalta ovat kuin kopio Doomista. Puutteeksi samankaltaisuutta ei kuitenkaan voi laskea, sillä taistelu on jalostettu riittävän erilaiseksi esimerkiksi haarniskan kyvyillä.
Pelin toisessa pääroolissa toimiva ajelu on toteutettu vähintään tyydyttävästi. Ajokkien välinen ajotuntuma vaihtelee, mutta se on varsin arcademainen kautta linjan. Oman mausteensa ajeluun tuo tietenkin taistelu, sillä auton voi varustaa raketinheittimillä, automaattitykeillä ja vastaavilla. Ikävä kyllä aseiden tähtäyksen automaattilukitus toimi ainakin tietokoneella erittäin ailahtelevasti. Sen vuoksi esimerkiksi jalkaväen kimppuun hyökkää mieluiten jalan.
Taistelua lukuun ottamatta ajelu vaihtuvissa maisemissa on viihdyttävää. Maailmaa ja ajamista elävöittävät tienvarsilla keskenään nahistelevat viholliset. Immersion kannalta olisi kuitenkin toivonut, että tien varrella autonsa luona hengailevat jengiläiset olisivat edes joskus lähteneet takaa-ajoon. Nyt hörhöt jäävät vain paikalleen puremaan pölyä.
Teknisen toteutuksen puolesta Rage 2 saa melkein puhtaat paperit. Visuaalisesti se on erittäin näyttävä, ja ajoittain maisemat ovat häikäisevän kauniita. Grafiikka on kautta linjan yksityiskohtaista. Ensimmäisestä osasta selvästi laajentunut väripaletti toimii erinomaisesti maailman elävöittämisessä. Peli on myös optimoitu esimerkillisesti, ja ruudunpäivitys pysyi tasaisena kaiken aikaa. Olemattoman pieniä nytkähdyksiä ilmeni ainoastaan siirryttäessä alueelta toiselle. Latausruutua joutui tuijottamaan vain pikamatkustuksen yhteydessä. Ylimääräisenä plussana pelistä löytyy myös valokuvaustila.
Äänimaailman suhteen nuhteita ei tarvitse jakaa. Dialogi on sujuvaa, eikä ylilyöntejä tapahtunut suuntaan tai toiseen. Pelaajan ensiauton navigaattorin höpötykset toivoisi kaikkiin maailman autoihin, sillä Lynda Carterin ääninäyttelemät tervehdykset ja toteamukset ovat niin lämminhenkisiä, ettei auton luota hennoisi lähteä.
Edeltäjänsä tapaan Rage 2:n vahvuutena on taistelu. Ensimmäisen osan virheistä on opittu, ja avoin maailma tuntuu oikeasti avoimelta. Tekeminenkään ei ole loppumassa aivan heti, koska peliä voi jatkaa pääjuonen jälkeen. Lisää tekemistä on tulossa kesän ja alkusyksyn aikana lisäsisällön muodossa, ja ehkäpä tulevaisuus tuo mukanaan vielä kolmannenkin osan Ragen universumiin.